Hopp til innhold

Mikä on maa?

Mikä erottaa maan, valtion ja kansallisvaltion toisistaan? Kuka päättää mikä on mikäkin? Tässä kerromme tarkemmin Globaliksen maatietokannan maista.

Mikä on maa?

Globaliksen maat

Globaliksessa on 200 maata, joista 193 on YK:n jäsenmaita.  YK:lla on 193 jäsenmaata, joista tuorein on heinäkuussa 2011 itsenäistynyt Etelä-Sudan. YK:n jäsenmaiden lisäksi Globalikseen on valittu mukaan Vatikaanivaltio, jolla on tarkkailija-asema YK:ssa, sekä kiistanalaiset Palestiina ja Länsi-Sahara, joiden aseman selvittämiseen YK on aktiivisesti osallistunut. Lisäksi Globalikseen on päätetty ottaa mukaan kolme itsehallinnollista saarta, jotka eivät ole YK:n jäseniä, mutta jotka ovat mukana useissa Globalikseen kerätyissä kansainvälisissä sopimuksissa: Kiinan edustalla sijaitseva Taiwan, sekä vapaan liiton Uuden-Seelannin kanssa solmineet Niue- ja Cook-saaret. Uusin Globalikseen lisätyistä maista on Kosovo, joka itsenäistyi Serbiasta vuonna 2008, mutta joka ei ole YK:n jäsen ja jonka itsenäisyyden on tunnustanut vain osa maailman valtioista.

Kuinka monta maata on olemassa?

On mahdotonta antaa yksiselitteistä ja selvää vastausta siihen, kuinka montaa maata on olemassa. Yhdysvaltain hallinto tunnustaa 194 itsenäisen valtion olemassaolon, kun taas Australian valtion virallisella listalla on ainakin 240 maata ja kauppakumppania. Kansainvälisellä jalkapalloliitto FIFAlla on 208 jäsenmaata, kun taas Globaliksessa on 200 maaprofiilia. Erilaiset luvut johtuvat kunkin listaa pitävän tahon tarpeista: on luonnollista, että kauppakumppanien ja urheilujärjestöjen listat maista perustuvat erilaisille vaatimuksille kuin valtioiden viralliset valtiolistat.

Kuka päättää?

On useita mielipiteitä ja määritelmiä siitä, mitä kokonaisuutta voidaan kutsua maaksi ja mitä ei. Kansainvälisen oikeuden mukaan maa koostuu yleensä rajatusta ja asutetusta maantieteellisestä alueesta, jota hallitsee yksi hallitus. Valtio on pysyvä järjestelmä, joka suojelee maa-alueensa ja kansalaistensa etuja suhteessa muihin valtioihin. Valtio on itsenäinen vain jos sen valtiovalta hallitsee koko aluetta ja muut maat ovat tunnustaneet sen. Toisin sanoen ennen kaikkea muiden hyväksyntä mahdollistaa yksittäisen valtion olemassaolon. Käsitteet maa ja valtio vastaavat kuitenkin merkitykseltään toisiaan ja niitä käytetään yleensä päällekkäin, koska niiden ymmärretään tarkoittavan samaa asiaa.

Erimielisyys siitä, mikä on maa voi johtua muun muassa siitä, että joissain tapauksissa jokin alue täyttää suuren osan edellä mainituista kriteereistä, muttei kaikkia. Mainittuja vertailuperusteita on usein myös vaikea mitata: Esimerkiksi, kuinka mitata vallan määrää jollakin alueella? Milloin se on täydellistä ja milloin ei? Lisäksi maailmassa on paljon kiistanalaisia alueita.  Näistä alueista kamppailevat maat ja ihmisryhmät, jotka eivät pääse yhteisymmärrykseen siitä, kenellä valta pitäisi olla tietyillä alueilla. Näiden alueiden asukkaat voivat myös olla erimielisiä hallinnon kanssa sen oikeutuksesta ja tavasta hallita aluetta tai maata.

YK:n rooli

Kun Yhdistyneet kansakunnat perustettiin vuonna 1945, oli sillä vain 51 jäsenmaata. Nyt luku on noussut 193 jäsenmaahan, osittain koska maailman valtioiden määrä on kasvanut huomattavasti viimeisten kuuden vuosikymmenen aikana. YK ei ota virallisesti järjestönä kantaa siihen, mikä on valtio ja mikä ei, mutta jos maa haluaa liittyä YK:n jäseneksi, täytyy hakijan ensin saada siihen turvallisuusneuvoston 15 jäsenestä ainakin yhdeksän maan hyväksyntä, sekä lisäksi kaikkien viiden pysyväisjäsenen suostumus. Jos hakemus hyväksytään YK:n turvallisuusneuvostossa, se siirtyy yleiskokoukseen, jossa sen pitää saada kaksi kolmasosaa jäsenmaista jäsenyytensä puolelle.

Kiistanalaiset alueet

200 maan lisäksi Globalikseen on listattu useita eri puolilla maailmaa sijaitsevia alueita, jotka taistelevat parhaillaan itsenäisyyden tai itsehallinnon puolesta. Tällaisia alueita ovat Kashmir, Kurdistan, Ingušia ja Tšetšenia.  Näiden selkeästi rajattujen ja yhtenäisten alueiden lisäksi on olemassa useita ryhmittymiä, jotka taistelevat saadakseen oman valtion.  Tällaisten ryhmittymien asiaa ajaa Edustamattomien valtioiden ja kansojen yhteisö (EVKY), joka toimii muun muassa taatakseen vähemmistöjen äänen kuuluvuuden ja tunnustamisen kansainvälisessä yhteisössä.

Historia

Asutetun maailman jako valtioihin on historiallisesti suhteellisen uusi ilmiö. Maailman valtioiden jako alkoi muodostua nykyisenlaiseksi vasta 1800-luvulla. Ennen tätä alueet järjestyivät hyvin erilaisella tavalla. Joitakin selkeästi määriteltyjä alueita johti vahva valtion kaltainen organisaatio, kun taas toisilla alueilla ei ollut minkäänlaista muodollista johtoa tai hallitsijaa.

Ennen nykyisiä valtioita ihmisiä yhdistivät kielelliset ja kulttuuriset yhteisöt, jotka saattoivat olla hyvinkin sekalaisia ja monenkirjavia. Joillakin alueilla on pysytellyt sama yhteisö tuhansia vuosia, kun taas toisia alueita ovat käyttäneet paikasta toiseen liikkuvat nomadit.

Vuosituhansien saatossa on toiminut myös muita järjestäytyneitä yhteiskuntamuotoja kuin valtioita, esimerkiksi imperiumeja eli valtakuntia. Imperiumit eroavat valtioista siten, että rajojen tarkan määrittelemisen sijaan, ne usein hämärsivät rajoja laajentuen ja yhdistäen useita alueita, kulttuureja, kieliä ja kansoja. Imperiumit rakentuivat pääasiassa valloitusten seurauksena ja ne sulauttivat itseensä erilaisia kulttuureita kun valloitetun alueen piti sopeutua uuteen yhteisöönsä.

Nykypäivän valtio on monin tavoin sekä imperiumien vastakohta että seuraaja.  Vaikkakin valtiot ovat järjestäytyneet aivan eri tavalla kuin imperiumit aikoinaan olivat, ovat useat nykypäivän valtiot jäänteitä entisten imperiumien alaisista alueista.

Nationalismi

Kirjoitustaito ja kirjapainotaito alkoivat muuttaa Eurooppaa 1600-luvulla, matkustaminen lisäsi kulttuurien kohtaamisia ja löytöretket muuttivat eurooppalaista maailmankuvaa. Tämän seurauksena kasvoi myös tietoisuus eri kielien samanlaisuuksista ja yhdistävistä tekijöistä, mutta myös kunkin alueen yksilöllisistä ja omaleimaisista piirteistä. Tämä johti ajatukseen siitä, että maailma on jaettavissa kansakuntiin, joilla jokaisella on oma erityisluonteensa. Kansakunnat nähtiin luontaisiksi yhteisöiksi kaikille ihmisille, ja vaatimus kunkin kansan omasta maa-alueesta, joilla tätä ominaislaatuisuutta voitaisiin paremmin kehittää, kasvoi. Kansallisvaltioiden kehittyminen ei johtunut ainoastaan kulttuurisista ja kielellisistä syistä, vaan taustalla oli myös poliittisia ja taloudellisia tekijöitä.

Uudet valtakunnat

Kansallisvaltioiden nousun rinnalla kehittyi myös uudenlainen imperiumin muoto, imperialismi eli siirtomaaherruus. Useat Euroopan valtiot anastivat maata Afrikasta, Aasiasta ja Amerikoista. Alueiden raaka-aineet ja resurssit valjastettiin kasvavan Euroopan kehityksen moottoreiksi. Siirtomaiden sortotoiminta jatkui vahvana 1900-luvun puoliväliin, jolloin imperiumeista mahtavin, Brittiläinen imperiumi alkoi hajota toisen maailmansodan jälkimainingeissa. Tämä prosessi loi valtavan määrän uusia valtioita, jotka ovat edelleen olemassa. Monien näiden maiden rajat on päätetty kolonialismin aikana keinotekoisesti. Sen seurauksena näiden valtioiden rajat asetettiin niin, että ne edelleen sekä kokoavat sisälleen valtavan kirjon erilaisia sosiaalisia, uskonnollisia ja etnisiä ryhmiä, että erottavat samoihin ryhmiin kuuluvia ihmisiä eri maihin. Toinen näiden uusien valtioiden haaste on, että ne eivät yleensä ole käyneet läpi länsimaiden tavoin taloudellista kehitystä, koska niitä käytettiin vain raaka-aineiden tuottajina. Osittain tästä syystä valtaosa näistä maista kuuluu maailman köyhimpiin ja vähiten kehittyneisiin maihin.

Lähteet:

http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_countries

http://en.wikipedia.org/wiki/Empire

http://geography.about.com/cs/politicalgeog/a/statenation.htm

http://www.caplex.no/Web/ArticleView.aspx?id=9333612

http://www.dfat.gov.au/geo/http://www.unpo.org/

http://www.fifa.com/aboutfifa/federation/associations.html

http://www.globalpolicy.org/nations/index.htm

http://www.regjeringen.no/nb/dep/ud/dok/veiledninger/2001/Statsnavn-hovedsteder-og-nasjonaldager.html?id=87863

http://www.snl.no/article.html?id=834703&o=1&search=stat

http://www.state.gov/s/inr/rls/4250.htm

http://www.un.org/geninfo/faq/factsheets/memberstate.pdf

http://www.un.org/members/

Anderson, Benedict: "The New World Disorder," in New Left Review 193 (1) p. 3-13, 1992
  
  Anderson, Benedict: "Exodus," in Critical Inquiry, 20 (2), p. 314-327, 1994
  
  Fleischer, Carl August: Main points of international law. Universitetsforlaget, Oslo, 1966
  
  Rokkan, Stein: State, nation, class - Essays in Political Sociology. Universitetsforlaget, Oslo, 1993
  
  Windheim, Ivar: In society - International politics. Aschehoug, Oslo 2004
  
  Recent Searches:
  
  Forged maps to the Soviets seem powerful (Dagbladet)
  
  The World in 1945 (pdf from the UN cartographic section)

UNA Finland / Suomen YK-liitto © 2017