Algeria

Konfliktin juuret

Algerian konflikti alkoi vuoden 1992 alussa, kun armeija mitätöi parlamenttivaalien ensimmäisen kierroksen, jonka oli voittanut islamistinen puolue Islamilainen Pelastusrintama (FIS). Kun vaalitulokset mitätöitiin ja presidentti hajotti kansalliskokouksen, viisi kenraalia ottivat vallan maassa. Samana vuonna kiellettiin FIS:in toiminta, ja sen johtajat vangittiin.

Vuoden 1992 vaalit pidettiin vain kolme vuotta sen jälkeen, kun maa oli lopettanut sosialistisen yksipuoluejärjestelmän, joka otettiin käyttöön juuri ennen Ranskasta irroittautumista vuonna 1962. Lyhyessä ajassa perustettiin useita puolueita, FIS:in politiikka oli kaikkein kokoavin, ja se miellytti erityisesti maaseutukylien köyhää väestöä. FIS:in suosion ymmärtämiseksi täytyy muistaa, että se muodosti  islamilaisen opposition hallitusta vastaan sosialistisen johdon aikana. Hyvin monet muslimit olivat tyytymättömiä uskonnon saamaan asemaan yhteiskunnassa, ja tyytymättömyys kasvoi 1970-luvun puolivälistä vuoden 1992 vaaleihin asti. FIS sai myös paljon kannatusta väestön keskuudessa, hyödyntämällä voimakasta nationalismia, jota hallitseva sosialistinen puolue piti yllä.

Levottomuuksien alku

Kahakoinnit FIS-kannatajien ja armeijan välillä alkoivat heti vaalitulosten mitätöinnin jälkeen, ja useita ihmisiä kuoli. Väkivalta lisääntyi, ja lyhyen ajan kuluessa FIS:n tukijoita vangittiin ympäri maata. Vankilat olivat täpötäynnä, ja useita tuhansia ihmisiä eristettiin vankileireille Saharan autiomaalle. Kevään ja kesän 1992 aikana FIS:n kannattajat vetäytyivät vuoristoon ja kävivät sieltä käsin sissisotaa hallituksen joukkoja vastaan. Elokuussa samana vuonna konflikti kosketti myös siviilejä, kun pääkaupunki Algerin lentokenttää pommitettiin ja yhdeksän ihmistä sai surmansa. FIS tuomitsi teon virallisesti, mikä vain osoitti sen, että puolue oli menettänyt yhä lisääntyvien sissiryhmien kontrollin.

Islamistit perustivat useita aseellisia ryhmiä, joista maltillisimmat ja neuvotteluhaluisimmat yhdistyivät lopulta Islamilaiseksi Pelastuksen Armeijaksi (SIS). Aseellinen Islamistiryhmä (GIA) puolestaan edusti aggressiivisempaa ja kompromisseihin haluttomampaa linjaa. Hallitus sai puolestaan tukea naapurimailtaan Marokolta, Libyalta ja Tunisialta taisteluunsa kapinallisia vastaan. Nämä maat toivoivat hallituksen saavan tilanteen kontrolliinsa, jotta kapinan leviäminen rajoittuisi. Myös entinen siirtomaavalta Ranska tuki hallitusta sotilaallisesti ja taloudellisesti tämän kamppailussa kapinallisia vastaan.

Ranskan tuki johti siihen, että GIA julisti sodan maata vastaan. Vuonna 1994 ryhmän aktivistit kaappasivat Algeriasta Pariisiin matkalla olleen lentokoneen, joka heillä oli tarkoituksena ohjata päin Eiffelin tornia. Operaatio epäonnistui, ja antoi vain esimakua GIA:n äärimmäisestä tavasta käydä sotaa. Ryhmä langetti fatwan (uskonnollinen tuomio) kaikille niille algerialaisille, jotka eivät osallistuneet aktiivisesti hallituksen vastaiseen kamppailuun, ja teki terrori-iskuja ja massamurhia, surmaten kokonaisten kylien väestön. Väkivallan lisääntyminen johti kiivaaseen GIA:n johtajien jahtiin, ja raaka kiduttaminen sekä pahoinpitely kuuluivat konfliktin molempien osapuolten menetelmiin.

FIS-ryhmä jatkoi toimintaansa, mutta teki iskujaan vain viranomaisia vastaan, ja vältti määrätietoisesti hyökkäyksiä siviilejä kohtaan. Vuosina 1994-1997 kävivät FIS:in vangitut johtajat ja hallitus pitkäaikaisia neuvotteluja aselevosta ja useiden vangittujen FIS-aktivistien armahduksista. Vuonna 1997 vangitut FIS-johtajat hyväksyivät hallituksen tarjouksen, ja FIS:iin liittynyt ryhmä AIS hyväksyi aselevon. Tämä aselepo kesti vuoteen 2000 asti, kun lopullinen sopimus 4000 FIS-taistelijan vapautuksesta tehtiin, ja AIS lopetettiin.

Samanaikaisesti tämän rauhanomaisen kehityksen myötä taistelua jatkava GIA alkoi hajaantua. Vain GIA:sta vuonna 1998 erkaantunut ryhmittymä nimeltä (GSPC) oli enää vuonna 2002 jatkamassa aseellista kapinaa. GSPC otti aluksi etäisyyttä GIA:n johtamiin julmiin massamurhiin, mutta nosti toimintatasoaan vuoden 2007 aikana tehden useita pommi-iskuja ympäri maata. Samana vuonna Algeriassa nousi esille Magrebin al-Qaida-ryhmä, AQIM.

Seuraavien kahden vuoden aikana AQIM:in tekemät iskut lisääntyivät. Ryhmä kaappasi vuoden 2009 alussa kaksi kanadalaista diplomaattia ja neljä eurooppalaista turistia. Yksi vangeista teloitettiin saman vuoden aikana. Kiistellyn perustuslakimuutoksen ja kansalaisprotestien jälkeen presidentti Bouteflika valittiin kolmannelle kaudelle.

Seuraukset ja nykyaika

Konfliktin seurauksena kuoli noin 150-200 000 ihmistä. Maalta puuttuu yhä toimiva poliittinen järjestelmä ja sen on käynyt läpi useita epäonnistuneita vaaleja ja uudistuksia. Viime vuosina hallituksen halukkuus sovintoon ja jälleenrakentamiseen on kasvanut. Tätä työtä on etupäässä tehty vapauttamalla ne kapinalliset, jotka eivät ole syyllistyneet tappoihin ja raiskauksiin, samoin kuin antamalla yksittäisille alueille jonkinasteista sisäistä määräysvaltaa.

Elintarvikkeiden hinnan nousu aloitti vuonna 2010 paikalliset protestit hallitusta vastaan. Seuraavan vuoden alussa mielenosoitukset levisivät ympäri maata, Tunisiasta alkunsa saaneen Arabivallankumouksen inspiroimina. Presidentti Bouteflikan hallitus koetti hillitä mielenosoituksia laskemalla ruoan hintaa. Hallituksen toimet onnistuivat alustavasti hillitsemään protesteja, mutta vain väliaikaisesti. Mielenosoitukset kiihtyivät useiden hallitusta vastustavien polttoitsemurhien jälkeen. Näin laajat protestit ovat Algeriassa ennennäkemättömiä. Niiden ansiosta hallitus on muun muassa lopettanut 19 vuotta kestäneen poikkeustilan.