Filippiinit

Konfliktin juuret

Filippiinit on saarivaltakunta, joka muodostuu 11 pääsaaresta ja yli 7000 pienemmästä saaresta. Maa oli Espanjan siirtomaana kunnes amerikkalaiset ottivat sen valtaansa vuonna 1898. Japanilaiset pitivät saarivaltakuntaa hallussaan toisen maailmansodan aikana, kunnes Filippiinit saivat lopulta itsenäisyyden vuonna 1946. Mutta kauan ennen espanjalaisten saapumista, jo ennen 1400-lukua, arabit asettuivat joillekin eteläisimmistä saarista, muun muassa Mindanaolle.

Mindanao on toiseksi suurin Filippiinien saarista, ja siellä asuu 16 miljoonaa asukasta. Sen koomin espanjalaiset kuin amerikkalaisetkaan eivät koskaan onnistuneet saamaan näitä alueita valtaansa, vaikka enemmistö väestöstä joutui hiljalleen katolilaisen ja eurooppalaisen vaikutuksen piiriin. Espanjalaiset kutsuivat Filippiinien muslimeja nimeltä moros, joka on sama sana, jota he olivat käyttäneet espanjalaisista muslimeista, ja nimi onkin pysynyt samana kaikkien vuosien ajan.

Filippiinien lähihistoriaa leimasi väkivaltainen harvainvalta, jota johdettiin voimakkaimman oikeus-periaatteella. Valta, maa ja rahat olivat perinteisesti harvojen käsissä, kun taas suurin osa väestöstä eli köyhyydessä. Vuosina 1965-1986 oli maan presidenttinä, tai pikemminkin diktaattorina, Ferdinand Marcos. Hän heitti yli 30 000 vastustajaansa vankilaan, eikä ottanut huomioon kansan mielipiteitä. Myös Marcosin vuonna 1986 tapahtuneen syrjäyttämisen jälkeen demokratia on toiminut huonosti. Poliitikot kuuluvat suurilta osin maan taloudelliseen eliittiin, ja työläisiä ja talonpoikia edustavat puolueet eivät saa ääntään kuuluville. Monin osin maata on suurtilojen omistajilla omat yksityiset armeijansa, joilla on aivan omat pelisääntönsä.

Samaan aikaan maan väestö on yksi maailman nopeimmin kasvavista, ja sosiaalinen hätä on suuri. Jo 1950-luvulla pohjoinen pääsaari Luzon alkoi käydä ahtaaksi, ja hallitus neuvoi väestöä siirtymään muille saarille kauemmaksi etelään. Hallituksen muuttokampanjan tarkoituksena oli myös pysäyttää kasvava poliittinen levottomuus suurimmissa pohjoisissa kaupungeissa. Täällä kommunistit saivat jonkin ajan kuluttua jalansijaa ja toimivat uudistaakseen yhteiskunnan oman ideologiansa pohjalta. Filippiinien kommunistinen vastarintaliike sai osakseen kovaa kohtelua 60-ja 70-luvuilla, ja enää vain pieni osa siitä taistelee nykyään aseellisesti Filippiinien hallitusta vastaan. Aseellinen vastarinta on kuitenkin lisääntynyt enemmän tai vähemmän poliittisten muslimi-sissiryhmittymien keskuudessa Filippiinien eteläosissa.

Väkivaltaisuudet

Kristittyjen uusasukkaiden 1960-luvulla tapahtunut laajamittainen saapuminen aiemmin moro-enemmistöisille saarille aiheutti luonnollisesti konflikteja tulokkaiden ja aluetta entuudestaan asuttaneen väestön välille. Uudisasukkaita saapui tuhansittain joka viikko ja tämä ruokki lisääntyvää nationalismia ja itsetietoisuutta muslimiväestön keskuudessa. Morojen kansallinen vapautusrintama (MNLF) perustettiin 1960-luvulla. Järjestö sai osakseen massiivista tukea muslimiväestön keskuudessa sekä Filippiineillä että ulkomailla. He taistelivat oman alueensa itsenäisyyden puolesta ja siitä, että he itse saisivat päättää alueen öljy- ja kaasurikkauksista. Tärkeä osa taistelua oli myös taistelu maa-alueista, joille uudisasukkaat olivat asettautuneet. Kristityt uudisasukkaat vastasivat perustamalla omia miliisiryhmiään, ja vuodesta 1971 lähtien myös hallituksen joukot taistelivat MNLF: ää vastaan. Siitä lähtien taistelut ovat jatkuneet enemmän tai vähemmän voimakkaina 25 vuoden ajan.

Vuonna 1996 tehtiin rauhansopimus, jota pidettiin läpimurtona konfliktin ratkaisulle. Sopimuksen allekirjoittivat sekä Filippiinien hallitus että MNLF, ja MLNF lupasi laskea aseensa sillä ehdolla, että osasta Mindanaoa tehtäisiin morojen itsehallintoalue. Sopimusta vastustivat sekä kristittyjen ryhmät että radikaalimmat muslimiryhmät, ja siksi uusia taisteluja puhkesi vuonna 2000. Morojen islamilainen vapautusrintama (MILF) kuuluu niihin ryhmiin, jotka jatkoivat taistelua itsenäisen muslimivaltion puolesta. 1990-luvun puolivälistä lähtien on myös Abu Sayyaf (”Miekkasepän isä”) ollut mukana taistelussa. Tämä on yksi kaikkein radikaaleimmista islamistiryhmittymistä ja on vastuussa monista ulkomaalaisten kidnappauksista ja murhista. Tämä sissiryhmä on ollut massiivisten vastatoimien kohteena ja sen sanotaan nyt olevan huomattavasti heikentynyt. Siitä huolimatta hallituksen joukkojen ja kapinallisryhmän jäsenten välillä on jatkuvasti taisteluja. Abu Sayyafilla oletetaan olevan yhteyksiä Al-Qaidan verkostoon.

Vuonna 2012 MILF teki rauhansopimuksen hallituksen kanssa. Morojen itsehallintoalue nimetään uudelleen Bangsamoroksi, ja sen poliittista järjestelmää muokataan uusiksi.