Georgia

Neuvostoliiton romahdus ja Georgian itsenäistyminen

Georgian väestö on perinteisesti ollut kansallisuudeltaan hyvin moninainen, mutta 2. maailmansodan jälkeen maassa alkoi etninen yhtenäistämisprosessi. Georgian poliittinen ilmasto on saanut venäläisen, armenialaisen, kreikkalaisen ja juutalaisen vähemmistön muuttamaan maasta. Etniset georgialaiset ovat saaneet yhä enemmän valtaa, samaan aikaan kun heistä on tullut selvempi enemmistö.

Kansalliset puolueet kasvoivat voimakkaiksi Georgiassa Neuvostoliiton hajotessa. Näissä puolueissa etniset georgialaiset olivat keskeisissä asemissa, ja he puhuivat voimakkaan, yhtenäisen Georgian valtion puolesta. Georgialaiset äänestivät 9. huhtikuuta 1991 Neuvostoliitosta irrottautumisen puolesta ja julistautuivat itsenäisiksi. Samanaikaisesti valittiin Zviad Gamsakhurdia maan presidentiksi. Hän puhui lämpimästi etnisten georgialaisten asioista, ja monet maan vähemmistöt kokivat asemansa uhatuksi.

Etelä-Ossetian konflikti

Kuten monissa muissakin entisissä neuvostovaltioissa, myös Georgiassa alkoivat välittömästi sisäinen kaaos ja aseelliset yhteenotot. Gamsakhurdian poliittiset vastustajat turvautuivat nopeasti aseisiin saadakseen hänet pois vallasta. Lisäksi Etelä-Ossetia ja Abhasia julistautuivat itsenäisiksi, mitä pääkaupunki Tbilisin viranomaiset eivät voineet hyväksyä.

Pohjois-Georgiassa sijaitsevassa Etelä-Ossetiassa puhkesi taisteluita ossetialaisten ja Georgian armeijan välille jo joulukuussa 1991. Osseetit ovat etninen ryhmä Pohjois- ja Etelä- Ossetiassa, joka sijaitsee Venäjän ja Georgian rajan tuntumassa. Etelä-Ossetia on pitkien jaksojen ajan ollut suhteellisen itsenäinen alue, jopa neuvostoaikana, ja tunsi asemansa uhatuksi etnisten georgialaisten kansallisen retoriikan johdosta.

Kun osseetit äänestivät muusta Georgiasta irroittautumisen puolesta vaaleissa, jotka georgialaisten viranomaisten mielestä olivat laittomat, reagoi Georgia tähän lähettämällä armeijan alueelle. Osseetit saivat tukea heimoveljiltään Venäjän puolelta, ja täten epäsuorasti Venäjän valtiolta. Keväällä 1992 alueella vallitsi suoranainen kansalaissota, kunnes kesäkuussa 1992 tehtiin aseleposopimus ja päätettiin perustaa rauhanturvajoukkoja venäläisistä, georgialaisista ja ossetialaisista sotilaista. Mitään pysyvää ratkaisua konfliktille ei kuitenkaan saatu aikaan.

Väkivaltaisuuksien uudelleen syttyminen

Georgialaisten viranomaisten ja osseettien välinen konflikti syttyi uudelleen vuonna 2004, ensimmäistä kertaa vuoden 1992 jälkeen. Tämä tapahtui Georgian uuden presidentin Mikheil Saakašvilin valinnan johdosta. Saakašvilin päätaivoitteena oli tehdä Georgiasta yhtenäinen maa. Hänen strategianaan oli heikentää etelä-ossetialaisten viranomaisten auktoriteettia lopettamalla alueella tapahtuva salakuljetus, joka oli etelä-ossetialaisten viranomaisten tärkein tulonlähde. Alueella aloitettiin myös useita humanitaarisia kampanjoita, jotta osseettiväestön suhtautuminen georgialaisiin viranomaisiin muuttuisi ystävällismielisemmäksi.

Tämä strategia epäonnistui. Epäluuloisuus kasvoi sitä mukaa kun georgialaisen armeijan joukot saapuivat salakuljetuksen pysäyttämistarkoituksessa, mutta jotka osseettien silmissä näyttivät valmistelevan alueen miehitystä. Taistelut puhkesivat elokuussa 2004, ja yhteen aikaan konflikti näytti pahenevan täysimittaiseksi kansalaissodaksi. Rauhanturvajoukot luhistuivat, kun georgialaiset ja ossetialaiset rauhanturvasotilaat alkoivat taistella toisiaan vastaan. Uusi aseleposopimus allekirjoitettiin 19. elokuuta 2004 ja sen jälkeen tilanne on ollut vakaa, vaikkakaan konfliktia ei vielä ole ratkaistu.

Abhasian konflikti

Abhasia oli aiemmin tärkeä teen, sitrushedelmien ja tupakan tuotantoalue, ja neuvostoaikana myös suosittu poliittisen eliitin lomapaikka. Alue on joutunut maksamaan kalliin hinnan viime vuosien levottomuuksista ja sen suuruuden aikaisesta kukoistuksesta on enää vain rippeet jäljellä. Abhasia on nauttinut eriasteisesta itsehallinnosta eri aikoina kuuluen välillä georgialaisen, välillä neuvostoliittolaisen yliherruuden alaisuuteen, ollen myös lyhyen jakson ajan täysin itsenäinen. Kun abhasialaiset julistivat Abhasian itsenäiseksi vuonna 1992, se tapahtui osana Neuvostoliiton hajoamisen jälkeistä itsenäistymisaaltoa.

Georgialaiset olivat suurin etninen ryhmä 44 prosentin osuudellaan Abhasian väestöstä ennen alueella vuonna 1991 alkanutta avointa konfliktia. Vaikka asukkaista vain 17 prosenttia oli abhaaseja, muodostivat he kuitenkin alueen poliittisen ja taloudellisen eliitin. Kun etniset georgialaiset toivoivat lähempiä siteitä uuteen vuonna 1991 perustettuun Georgian valtioon, halusivat abhasialaiset suuntautua Venäjään päin. Molemmilla puolilla aseistetut ryhmittymät valmistautuivat kamppailuun, ja vuonna 1992 alueella syttyikin kansalaissota.

Abhaasit, kuten etelä-ossetialaisetkin, saivat tukea Venäjältä, jolla oli omia joukkojaan alueella. Georgialaiset joukot pakotettiin perääntymään vuonna 1993, mikä oli nöyryyttävä tappio tälle nuorelle valtiolle. Vuonna 1994 abhasialaiset julistivat itsensä itsenäisiksi, ja georgialaiset viranomaiset hyväksyivät aselevon pakon sanelemina.

Venäjän vaikutus

Niin Etelä-Ossetiaan kuin myös Abhasiaan sijoitettiin venäläisiä rauhanturvajoukkoja. Joukot, jotka perusti Itsenäisten Valtioiden Yhteisö (SUS), sijoitettiin alueelle vastoin georgialaisten viranomaisten tahtoa. Nämä pitivät sekä rauhanturvajoukkoja että venäläisiä joukkoja, jotka olivat olleet alueella jo neuvostoaikana, venäläisinä miehittäjinä. Georgialaiset pyysivät siitä syystä YK:ta sijoittamaan alueelle kansainvälisiä rauhanturvajoukkoja. Venäjä on tähän mennessä estänyt tämän YK:n turvallisuusneuvoston veto-oikeutensa turvin. Yksikään maa ei ole Venäjää lukuun ottamatta tähän mennessä tunnustanut Abhasian itsenäisyyttä, ja taloudellisia vientirajoituksia on asetettu abhaasihallinnon painostamiseksi. Vaikka konfliktia ei vielä ole pystytty ratkaisemaan, on tilanne kuitenkin ollut suhteellisen vakaa viime vuosien aikana.

Kiistan osapuolten suhteita on vaikeuttanut sekin seikka, että samaan aikaan kun abhasialaiset ovat saaneet apua venäläisiltä, he ovat myös saaneet tukea Venäjän vihollisilta tšetšeeneiltä. (katso Tšetšenia). Syyt abhasien ja tšetšeenien liittolaisuuteen ovat peräisin kaukaa historiasta.

Viimeaikaiset sotatoimet

Syksyllä 2007 alkoi Georgiassa esiintyä uusia mielenosoituksia, jotka olivat suurimpia vuoden 2003 ruusuvallankumouksen jälkeen. Maan oppositio tuki mielenosoituksia, joiden syynä väitettiin olevan yhä autoritaarisemmaksi muuttunut hallinto ja lisääntynyt korruptio. Maan presidentti oli myös siirtänyt seuraavat parlamenttivaalit syksyksi 2008.

Elokuussa 2008 syntyi uutta jännitystä Georgian ja Venäjän välille. Georgialaisten sotilasoperaatio Etelä-Ossetiassa johti sotilaallisiin vastatoimiin venäläisten taholta. Georgia hyökkäsi 7. elokuuta etelä-ossetialaisia joukkoja vastaan, ja otti haltuunsa Etelä-Ossetian Tskhinvalin kaupungin ja sen lähialueet. Venäjä teki vastaiskun, ja lähetti joukkojaan Etelä-Ossetiaan Venäjän puoleisesta Pohjois-Ossetiasta häätääkseen georgialaiset joukot pois. Heti Etelä-Ossetian tapahtumien jälkeen aloitti abhasialainen separatistiryhmä - venäläisten joukkojen tukemana - hyökkäyksen ottaakseen haltuunsa pohjoisen Abhasian Kodorin laakson.

Nykyinen rauhansopimus

EU ja Ranska ottivat rauhanvälittäjän roolin aselevon saamiseksi osapuolten välille, samaan aikaan kuin Gorin kaupungin pommitukset jatkuivat. Abhasiassa separatistiryhmä väitti saaneen haltuunsa Kodorin laakson. 15. ja 16. elokuuta maiden presidentit allekirjoittivat EU:n laatiman rauhansopimuksen. Venäjä esitti kuitenkin alueen turvallisuuteen liittyviä lisävaatimuksia, ennen kuin se lupautui vetämään joukkonsa alueelta. Venäjä oli tyytymätön myös sopimuksen kohtaan, jossa vaadittiin täyttä vetäytymistä siihen pisteeseen, johon joukot olivat sijoitettuina ennen 7. elokuuta.

Venäjä päätti tunnustaa nämä kaksi loikkaritasavaltaa itsenäisiksi valtioiksi 26. elokuuta 2008, saaden osakseen kritiikkiä monilta tahoilta. Monet maat ja kansainväliset järjestöt tuomitsivat teon, ja Venäjän lisäksi vain Nicaragua tunnusti Etelä-Ossetian ja Abhasian itsenäisiksi tasavalloiksi. Useiden maiden mielestä Venäjä käytti ylimitoitettuja voimakeinoja Georgiaa kohtaan ja rikkoi sotilaallisella sekaantumisellaan Etelä-Ossetian konfliktiin Georgian suvereniteettia. Sodan aloituksesta keskusteltaessa molemmat osapuolet ovat sitä mieltä, että konfliktin tiivistymisen syypäänä oli vastakkainen osapuoli. Kun Venäjä sanoi vastanneensa georgialaisten hyökkäykseen Etelä-Ossetiassa, puolustaa Georgia taasen toimintaansa sillä, että Venäjä kuljetti suuria määriä sotilasvälineistöä Venäjältä Etelä-Ossetiaan. Konfliktin seurauksena tuhannet georgialaiset joutuivat maansisäisiksi pakolaisiksi, ja monet etelä-ossetialaiset siirtyivät Venäjälle kuuluvaan Pohjois-Ossetiaan.