Haiti

Itsenäistyminen ja Duvalierin valta

Vuoden 1804 kapinan jälkeen Haitista tuli kauhuesimerkki Latinalaisen Amerikan valkoihoiselle yläluokalle. 12 vuoden tiiviin sodankäynnin aikana orjien jälkeläiset onnistuivat häätämään tai tappamaan maasta suurimman osan valkoihoisista sekä valkoisten ja mustien jälkeläisistä ja ottamaan vallan käsiinsä.

Tohtori Francois Duvalier, kutsumanimeltään ”Papa Doc”, valittiin maan presidentiksi vuonna 1957. Hän nimitti itsensä elinikäiseksi presidentiksi vuonna 1964 halliten sitten Haitia kovalla kädellä vuoteen 1971 asti. Oppositiota kontrolloi niin kutsuttu ”Tonton Macoutes”, joka oli Francois Duvalierin yksityinen armeija. Tämä puolisotilaallinen ryhmä syyllistyi moniin ihmisoikeusloukkauksiin, ja monet haitilaisen opposition edustajat joutuivat pakenemaan maasta. Kun ”Papa Doc” kuoli 1971, hänen poikansa Jean Claude ”Baby Doc” Duvalier jatkoi vallassa. Hän peri isänsä yksityisen armeijan ja nimitti itsensä isänsä tavoin elinikäiseksi presidentiksi. Mutta laajojen mellakoiden seurauksena Baby-Doc menetti vallan 1986 ja lähti maanpakoon Ranskaan. Duvalierin dynastian 30-vuotinen vallanpito Haitissa loppui tähän, mutta ”Tounton Macoutes” on jatkanut siivilien joukkomurhaamista ja on puolustanut Duvalierin aikaisen yläluokan etuoikeuksia aina näihin päiviin asti.

Aristiden valtakausi

Kun Duvalier oli syösty vallasta, USA:n tukema sotilasjuntta otti väliaikaisesti vallan, kunnes maassa pidettiin ensimmäiset vapaat vaalit vuonna 1987. Vaalit voitti ennen pappina toiminut Fr. Jean-Bertrand Aristide, joka oli syntynyt ja kasvanut eräällää maan pahimmista slummialueista. Hän sai 67 prosenttia äänistä ja oli hyvin suosittu, koska hän lupasi taistella kaikkien Haitin köyhien puolesta. Ja köyhiä maassa oli hyvin paljon. Hänet syrjäytettiin kuitenkin 1991 vallankaappauksella, jota johti armeijan johtaja Raoul Cèdras. Aristide lähti maanpakoon, ja Cèdras määräsi puolisotilaalliset ryhmät kukistamaan opposition. Monia Aristiden kannattajia murhattiin. Kun pitkäaikainen diplomaattinen painostus ei johtanut tuloksiin, päätti YK lähettää maahan joukkoja ja palauttaa kansan valitseman presidentti Aristiden uudelleen valtaan vuonna 1994. Joukot kohtasivat vähäistä vastarintaa, ja Aristide pystyi palaamaan voittajana kotimaahansa.

Muutaman vuoden kuluttua Aristiden kannatus kuitenkin romahti. Vaikka hänet valittiin uudelleen presidentiksi vilpillisiksi syytetyissä vuoden 2000 vaaleissa, hänen kannatuksensa kansan keskuudessa väheni vähenemistään. Aristidea syytettiin lahjonnasta ja poliittisten vastustajien likvidoimisesta. Kuitenkin Aristiden kannattajien ja vastustajien välille syntyi vakavia yhteenottoja vasta vuonna 2003. Levottomuudet alkoivat kapinallisten johtajan Amiot Metayerin murhan seurauksena. Metayer oli Aristiden entinen kannattaja, josta tuli yksi tämän pahimmista arvostelijoista. Aristiden syytettiin olevan vastuussa tämän murhasta. Vuonna 2004 Haitin juhliessa tasavallan 200-vuotispäivää, syttyi vakavia katutaisteluja, jotka saivat Aristiden perumaan saman vuoden presidentinvaalit. Päätöksen seurauksena osa oppositiosta järjesti suuria mielenosoituksia, osa tarttui aseisiin, minkä lisäksi erinäiset rikolliset joukkiot alkoivat riehua kenenkään estämättä. Lisäksi kentälle ilmestyivät Duvalier-perheen kannattajat ja Tounton Macoutes- joukkiot nousivat uudelleen esiin, ja maa syöksyi väkivaltakierteeseen. Sisällissota lähestyi vääjäämättömästi.

Kapinalliset ottivat vähitellen valtaansa Haitin pohjoisen osan ja uhkasivat ottaa hallintaansa myös pääkaupungin Port-au-Princen, mikäli Aristide ei vetäytyisi presidentinvirasta. Samaan aikaan erityisesti USA painosti Aristidea vetäytymään, minkä hän tekikin helmikuussa 2004 ja yhdysvaltalaiset kuljettivat hänet pois maasta. YK siirsi sitten maahan amerikkalaisten johtamia MINUSTAH-joukkoja riisumaan kapinalliset aseista ja palauttamaan rauhan ja järjestyksen Haitiin.

Tästä huolimatta Haitin palauttaminen oikeille raiteilleen sujuu hitaasti. Maata leimaa poliittinen ja taloudellinen kaaos, ja väestö elää erittäin vaikeissa olosuhteissa. Se että Haitia käytetään huumeiden kauttakulkumaana USA:han, aiheuttaa myös ongelmia. Huumeparoneilla on paljon valtaa, ja Haiti on yksi maailman korruptoituneimmista maista. Vuonna 2004 Haiti joutui trooppisen myrskyn Jeannen kouriin, mikä teki tilanteesta vieläkin toivottomamman. Lisäksi siviilejä kuoli päivittäin Aristiden kannattajien ja vastustajien välisissä taisteluissa.

Nykytilanne

Maanpakopaikastaan Afrikasta käsin Aristide kehottaa kannattajiaan tekemään ”rauhanomaista vastarintaa” miehittäjiksi syyttämiään amerikkalaisia vastaan. Kapinalliset ovat järjestäytyneet ryhmäksi nimeltään ”Operaatio Bagdad”, jota inspiroi irakilaisten harjoittama poliittisten vastustajien mestaaminen. Kaikki yrittävät parhaansa mukaan selvitä hengissä Haitin kaaoksessa, ja poliittisesti tai taloudellisesti motivoituneen väkivallan välille on vaikea vetää selvää rajaa. Vaalit pidettiin silti helmikuussa 2006, vaikka ne turvallisuussyistä jouduttiin siirtämään useita kertoja. Vaalit voitti René Préval, joka oli Aristiden aiempi liittolainen ja joka oli jo toiminut maan presidenttinä vuosina 1996-2001. Vuonna 2006 YK aloitti aseistariisumisohjelman, joka jatkuu yhä.

Vuoden 2008 heinäkuussa maassa alkoi väkivaltaisten ruokamellakoiden aalto oleellisten elintarvikkeiden ja polttoaineen hinnan nousun vuoksi. Maan pääministeri Jacques-Édouard Alexis joutui eroamaan mellakoiden takia.

Maanjäristys ja kolera

Maan tilanne heikkeni dramaattisesti tammikuussa 2010 sattuneen tuhoisan maanjäristyksen myötä. Maanjäristyksessä kuoli arviolta yli 300 000 ihmistä, ja noin puolitoista miljoonaa jäi kodittomiksi. Tämän lisäksi järistyksessä tuhoutui noin 300 000 rakennusta, mukaan lukien presidentin linna. Kansainväkinen yhteisö tuki maan jälleenrakennusta yhteensä 7,3 miljardilla eurolla. Saman vuoden lopussa maassa puhkesi koleraepidemia. Epidemia alkoi levitä pakolaisina elävien ihmisten telttayhteisöissä, joissa puhdas- ja jätevesi sekoittuivat ja yleinen hygieniataso oli alhainen. Kahden ensimmäisen kuukauden aikana koleraan oli kuollut noin 2500 ihmistä. Vuoden 2011 loppuun mennessä taudista arvioidaan kuolleen noin 10 000 ihmistä. Tietyt tahot ovat syyttäneet kansainvälistä yhteisöä taudin levittämisestä, ja maassa on käynnissä noitavainoja.