Liberia

Amerikkalaiset perustivat Liberian 1800-luvun alkupuolella siirtomaaksi tai pikemminkin karkotuspaikaksi vapautetuille orjilleen, joita lähetettiin alueelle noin 25 000. Näiden entisten orjien jälkeläiset, joita kutsutaan americo-liberialaisiksi, muodostavat nykyään noin viisi prosenttia Liberian väestöstä. Vuoteen 1980 asti tämä vähemmistö johti maata. Heidän kautensa kuitenkin loppui Samuel Doen tekemään sotilasvallankaappaukseen. Doe muodosti valtaa pitävän sotilasjunttansa Liberian alkuperäisistä etnisistä kansanryhmistä.

1980-luvulla maa ajautui taloudellisiin ongelmiin samaan aikaan kun Doen korruptoitunut hallinto menetti suosiotaan. Kapina Doen hallintoa vastaan alkoi jouluaattona 1989. Sadat kapinallisryhmä NPLF:n jäsenet tunkeutuivat Liberiaan Norsunluurannikolla sijaitsevista tukikohdistaan käsin. Kapinallisia johti americo-liberialainen Charles Taylor. Hallituksen armeija pysäytti kapinalliset väkivaltaisesti. Tämä johti kuitenkin siihen, että kapinalliset tulivat suosituimmiksi väestön keskuudessa, ja kapina levisi uusille alueille. Pian Liberiassa oli käynnissä täysimittainen sisällissota.

Sota etnisten ryhmien välillä

NPLF jakaantui kahteen siipeen jo vuonna 1990. Taylor jatkoi järjestön johtajana, kun taas Prince Yormie Johnsonista tuli uuden INPLF:n johtaja. Myöhemmin syntyneiden erimielisyyksien johdosta syntyi erilaisten kapinallisryhmien paljous, joka taisteli osittain sekä toisiaan että hallitusta vastaan. Ennen sisällissotaa oli eri etnisten vähemmistöjen välillä vain vähäisiä erimielisyyksiä, mutta tähän tuli muutos sotavuosien aikana.

Liberian siviiliväestö oli erityisen suojaton, koska taistelevat joukkiot olivat järjestäytymättömiä ja kohtelivat siviilejä mielensä mukaan. Taisteluja johtivat eri etnisten vähemmistöjen miliisiryhmät, mikä johti laajoihiin etnisiin puhdistuksiin. Liberian sisällissodassa tapahtui paljon julmuuksia myös siksi, että sotilaille jaettiin huumeita, jotta nämä menettäisivät kaikki estonsa. Myös taikauskoa ja spiritismiä käytettiin sodankäynnissä, jopa kannibalismia esiintyi useimmilla leireillä. Vastustajan sydämen syömisen ja tämän veren juomisen uskottiin lisäävän sotilaiden voimia.

Taylor presidenttinä

ECOWAS, joka on Länsi-Afrikan yhteistyöjärjestö, epäonnistui ensimmäisessä yrityksessään saada eri osapuolet neuvottelupöydän ääreen. Se päätti siksi jo vuonna 1990 lähettää ECOMOG-joukkoja vakauttamaan tilannetta ja nimittämään siirtymäkauden hallituksen. Suurin piirtein samaan aikaan INPLF vangitsi maan presidentin Samuel Doen ja kidutti tämän kuoliaaksi. Sekä Taylor että Johnson julistautuivat nyt maan uudeksi päämieheksi, eikä kumpikaan näistä hyväksynyt ECOMOG:in tukemaa väliaikaishallitusta.

Konfliktin luonne muuttui vielä mutkikkaammaksi, kun edesmenneen Doenkaan kannattajat eivät hyväksyneet ECOWAS:in nimeämää hallitusta. Doen kannattajat perustivat nyt oman aseistetun ryhmänsä. Tätä seurasi kovien taistelujen vuosi, ennen kuin INPLF hajosi vuonna 1992. Uusi aselepo allekirjoitettiin vuonna 1993, ja YK lähetti Liberiaan valvontajoukkojaan ECOMOG:in tueksi. Seuraavina vuosina allekirjoitettiin useita rauhansopimuksia, mutta NPLF rikkoi aselevon kerta toisensa jälkeen. Vuonna 1996 saatiin lopulta aikaan aselepo, joka kesti niin kauan, että vaalit voitiin järjestää. Taylor valittiin presidentiksi vuonna 1997, ja tämän jälkeen myös NPLF laski aseensa. ECOMOG:in ja YK:n valvontaryhmät vetäytyivät pois alueelta erinäisten miliisiryhmien aseistariisumisen jälkeen.

Aseistariisunta ja kehitys

Joidenkin suhteellisen vakaiden hallintovuosien jälkeen syttyi sisällissota uudelleen vuonna 2002. Tällä kertaa kapinallisryhmä LURD tarttui aseisiin pohjoisessa Liberiassa, mistä kapina levisi nopeasti myös muihin osaa maata. LURD vaati uusia rauhanneuvotteluja, ja Taylor päätti vetäytyä presidentin virasta sillä ehdolla, että uusia rauhanjoukkoja sijoitettaisiin maahan.

Sekä ECOWAS että YK lähettivät rauhanjoukkoja maahan, ja Taylor lähti maanpakoon Nigeriaan. Taylor oli ensimmäinen afrikkalainen johtaja, joka joutui Sierra Leonessa kansainvälisen sotarikostuomioistuimen eteen syytettynä rikoksista ihmisyyttä vastaan. Oikeudenkäynti siirrettiin Haagin kansainväliseen tuomioistuimeen, koska oikeudenkäynnin pelättiin vaikuttavan kielteisesti koko alueen vakauteen.

Uusi väliaikaishallitus nimettiin vuonna 2003, ja syksyllä 2005 pidettiin normaalit vaalit. Ellen Johnson-Sirleaf valittiin presidentiksi kovan vaalitaistelun jälkeen, jonka toisena ospauolena oli kansainvälisesti tunnettu jalkapalloilija Georg Weah. Johnson-Sirleaf aloitti työnsä maan nostamiseksi jaloilleen julman sisällissodan jälkeen. Yhä tänäkin päivänä Liberiassa tehdään työtä kapinallisten riisumiseksi aseista, mutta kehitys on menossa oikeaan suuntaan. Vuonna 2006 Liberiassa perustettiin totuus- ja sovittelukomissio, ja maan tilanne on hitaasti - joskin vakaasti - normalistoitumassa.