Pohjois-Uganda

Konfliktin tausta

Uganda itsenäistyi Iso-Britanniasta vuonna 1962. Sitä johti aluksi presidentti Milton Obote, jolta diktaattori Idi Amin anasti vallan vuonna 1971. Aminin verisenä aikana Uganda osallistui sotiin naapuriensa Tansanian ja Kenian kanssa, kunnes Tansania lopulta ajoi diktaattorin maanpakoon vuonna 1979.Milton Oboten toinen presidenttikausi päättyi vuonna 1985, kun vallan kaappasi kapinallisryhmä National Resistance Movement Army, jota johti Yoweri Museveni. Musevenin johtaessa kapinallisryhmä NRM/A:ta sisältyi hänen ohjelmaansa osallistavan demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Konflikteihin kyllästyneet ugandalaiset näkivät Musevenin sissiliikkeessä toivon paremmasta tulevaisuudesta. Musevenista tuli presidentti, joka on säilyttänyt valta-asemansa yhä uusissa vaaleissa lisääntyneestä kritiikistä huolimatta.

Lord's Resistance Army

LRA:n edeltäjä oli Holy Spirit Movement (HSM), jonka Alice Auma perusti vuonna 1985. Hän väitti Jumalan puhuneen hänelle Lakwenan hengen kautta, ja pyytäneen häntä nousemaan sotaan Musevenin hallintoa vastaan. Auma toimi itse liikkeen johtajana, kunnes hänet pakotettiin maanpakoon vuonna 1987. Joseph Kony jatkoi liikkeen johtajana, ja on yhä tässä asemassa. Kony väittää olevansa Auman serkku, ja että Lakwenan henki on nyt siirtynyt häneen. Vuonna 1992 ryhmä muutti nimensä LRA:ksi. Se värvää sotilaita kidnappaamalla lapsia pohjoisilta alueilta, luultavasti noin 80 prosenttia LRA:n armeijasta on lapsisotilaita.

Siviilit, varsinkin lapset kärsivät

Luultavasti noin 25 000 lasta on kidnapattu Ugandassa viimeisten 20 vuoden aikana, ja käytetty seksiorjina ja lapsisotilaina. Näiden joukkokidnappausten lopettamiseksi on hallitus perustanut niin kutsuttuja suojaleirejä, joissa paikallisväestö on pakotettu asumaan. Hallituksen armeija ei kuitenkaan suojele leirejä kunnolla, ja ne ovat joutuneet jatkuvasti LRA:n iskujen kohteeksi. Ugandassa ei käydäkään sotaa öljystä, timanteista tai muista luonnonvaroista, vaan kyseessä on ennen kaikkea valtataistelu, jota värittää uskonnollinen fundamentalismi. Musevenin hallinto on taistellut LRA:ta vastaan 19 vuoden ajan.

Miksei konfliktia ole saatu loppumaan?

Monet ovat sitä mieltä, että puuttuva tahto on syynä sille, että konfliktia ei ole saatu ratkaistua. Yksi syy hallinnon haluun pitää sotaa yllä on halu rauhoittaa acholi-kansa. Acholit ovat nyt joko pakotettuja asumaan suojaleireissä tai osallistumaan LRA:n toimintaan. Acholit olivat pitkään vallassa Ugandassa, ja Museveni kaatoi juuri acholi-kansaan kuuluvan presidentin. Presidentti Museveni itse syyttää sodan pitkittymisestä naapurimaa Sudania, mutta myös rahoittajiaan Iso-Britanniaa, Ranskaa, Yhdysvaltoja ja muita maita, jotka ovat sanelleet tiukan rajan sille, kuinka paljon avusta hallitus voi käyttää puolustukseen. Jotkut väittävät, että Museveni tarvitsee Pohjois-Ugandan konfliktia tekosyyksi ylläpitää suurta armeijaa, joka myös varmistaa hänen vallassa pysymisensä. Viime vuosina Ugandan yhteiskunta on joutunut lisääntyvän militarisoinnin kohteeksi, ja kaikki poliittinen oppositiotoiminta pysäytetään väkivalloin alkutekijöihinsä. Tästä syystä monet länsimaat ovat lopettaneet Ugandan avustamisen.

ICC etsintäkuuluttanut LRA:n johtajat

Vuodesta 2005 lähtien on LRA:n tärkeitä johtajia ollut vaikea saada rauhanneuvotteluihin, koska Kansainvälinen rikostuomioistuin ICC on etsintäkuuluttanut heidät sotarikoksista epäiltyinä. Tämä on vaikeuttanut rauhanneuvotteluja entisestään. Elokuussa 2006 LRA ja hallitus allekirjoittivat aseleposopimuksen. Rauhanneuvottelujen edistyminen on viivästynyt LRA:n kommunikointiongelmien takia: se ei onnistu pääsemään kontaktiin maan vaikeakulkuisimmilla syrjäseuduilla toimivien komentajiensa kanssa.

Lyhyt rauhan aika

Vuonna 2006 aloitettiin rauhanneuvottelut Ugandan hallituksen ja LRA:n välillä Etelä-Sudanissa sudanilaisten välittäjien avustamana. Ugandan hallitus lupasi armahtaa antautuvat kapinallisjohtajat, vaikka kansainvälinen rikostuomioistuin ICC on etsintäkuuluttanut Konyn ja neljä muuta LRA:n johtajaa rikoksista ihmisyyttä vastaan. Acholi-heimon jäsenet taas ovat halunneet rankaista rikollisia omalla tavallaan: käymällä heidän kanssaan läpi perinteisen sovintoseremonian. Tappajat hyväksytään takaisin, kun he ovat maksaneet korvaukset, tunnustaneet pahat tekonsa ja aterioineet uhrin sukulaisten kanssa.

Keväällä 2008 toiveet rauhasta alkoivat kuitenkin rakoilla, kun Kongossa piileskelevä Joseph Kony perääntyi vähitellen rauhanprosessista ja kieltäytyi allekirjoittamasta rauhansopimusta väittäen tulleensa johdetuksi harhaan. LRA:n ilmoitettiin aloittaneen uudelleen sieppaukset vahvistaakseen taistelijajoukkojaan. Ugandan hallitus katsoi keväällä, ettei tulitaukosopimus ole enää voimassa. LRA ja Etelä-Sudanin joukot ottivat yhteen Sudanin puolella.Loppuvuodesta 2008 Kony jätti toistuvasti saapumatta sopimuksen allekirjoittamistilaisuuksiin vedoten turvallisuuteensa. Omien tietojensa mukaan hänen henkeään olivat uhanneet sekä Ugandan armeija että kapinalliset. Ugandan hallituksella ei omien sanojensa mukaan ole muuta estettä rauhansopimuksen allekirjoittamiselle kuin Konyn puuttuminen.

Terrori jatkuu naapurimaissa ja voimakeinoja LRA:ta vastaan lisätään

 LRA:n iskut ovat jatkuneet ja tehostuneet niin Sudanissa, Kongossa kuin Keski-Afrikan tasavallassakin. Jopa vauvoja vastaan on hyökätty. Joukot ovat raiskanneet, tappaneet ja ryöstelleet. Esimerkiksi vastauksena joulukuun 2008 sotilasoperaatioon LRA aloitti jouluna teurastukset, joissa kuoli ainakin 900 kongolais- ja sudanilaissiviiliä.

Vuonna 2010 väkivalta vain jatkui. Syksyllä ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch sanoi, että LRA on puolentoista vuoden aikana kaapannut lähes 700 ihmistä riveihinsä Kongossa ja Keski-Afrikan tasavallassa. Sudanissa puolestaan ainakin 25 000 ihmistä oli syksyyn mennessä paennut LRA:n hyökkäyksiä. Darfurin kapinallisliikkeen LJM:n mukaan LRA on hyökännyt myös sitä vastaan.Ponnistelut LRA:n lyömiseksi lisääntyivät. Syksyllä Uganda, Keski-Afrikan tasavalta, Sudan ja Kongo sopivat muodostavansa yhteisen sotilasjoukon LRA:ta vastaan taistelemiseksi. Afrikan unionin tukemaan joukkoon on tarkoitus saada ainakin tuhat sotilasta. Tarkoituksena on muun muassa partioida yhteisvoimin rajoilla sekä helpottaa tiedustelua.

Vuoden 2011 aikana myös Yhdysvallat panosti aiempaa enemmän LRA:n vastaiseen taisteluun. Presidentti Barack Obama julkaisi lokakuussa 2011 suunnitelman lähettää Ugandaan yhdysvaltalaisia taistelujoukkoja, joiden päätehtävänä on Ugandan oman armeijan auttaminen. Yhdysvallat tarjosi liittolaiselleen myös miehittämättömiä lennokkeja ja muuta sotilasteknologiaa.Samalla presidentti Obama sanoi Yhdysvaltojen lähettävän joukkoja myös muihin Keski-Afrikan maihin, joissa LRA:lla on joukkoja. Sotilasosastojen koostumus ja tehtävät tulisivat olemaan samanlaiset kuin Ugandassa.