Somalia

Somalia oli siirtomaa-aikaan sekä brittiläisen, ranskalaisen että italialaisen hallinnon alaisuudessa, kunnes maa itsenäistyi vuonna 1960. Melko pian itsenäistymisen jälkeen vuonna 1969 armeijan komentaja Siad Barre teki vallankaappauksen Neuvostoliiton tuella ja otti vallan. Tämä väkivaltainen diktaattori hallitsi Somaliaa kunnes joutui itse vallankaappauksen uhriksi vuonna 1991. Barren kaatumisen toivottiin antavan Somaliassa sysäyksen demokraattiselle prosessille, joka oli tuohon aikaan monissa Afrikan maissa vallitseva kehityssuunta. Tilanne ei kuitenkaan kehittynyt tähän suuntaan. Barren vallasta kaataminen johti sisällissotaan, jonka seurauksena maa käytännössä hajosi useisiin pienempiin alueisiin.

Klaanijärjestelmä pääsyy konfliktille

Somalian monimutkainen klaanijärjestelmä on pääeste pysyvälle rauhalle. Somalian väestö jakautuu kuuteen eri pääklaaniin, jotka kukin jakautuvat lukuisiin alaklaaneihin ja satoihin pikkuklaaneihin. Eri klaanien ja alaklaanien välisiä suhteita sävyttää jatkuva kilpailu ja väkivaltainen valtataistelu. Eri klaaneista lähtöisin olevat miliisiryhmät hallitsevat maan eri alueita. Noin 20 eri klaanimiliisin arvellaan olevan sekaantuneena maan valtataisteluun.

Somalialla ei ole toimivaa hallitusta, poliisivoimia eikä kansallista oikeuslaitosta.

Islamilaiset tuomioistuimet syntyvät

Väkivalta ja laittomuudet ovat sävyttäneet Somalian tilannetta viimeisten 18 vuoden aikana. Kansallinen väliaikaishallitus Transitional Federal Government (TFG) perustettiin vuonna 2004, mutta tällä hallituksella oli käytännössä hyvin vähän valtaa. Väestö on turvaa saadakseen riippuvainen klaaneista ja enemmän tai vähemmän virallisesta islamistisesta oikeusjärjestelmästä, jonka itsenäisesti ja šaria-lain mukaisesti toimivia islamilaisia tuomioistuimia on perustettu ympäri maata. Yksitoista Mogadishun kaupungissa toimivaa tuomioistuinta liittyi yhteen, ja tätä yhteenliittymää kutsutaan nyt Islamilaisen oikeuden liitoksi (UIC). Näillä tuomioistuimilla on myös omia miliisiryhmiään, jotka ovat tehneet UIC:stä voimakkaan liikkeen, joka viime vuosien aikana on saanut yhä enemmän vaikutusvaltaa maassa.

Vuonna 2006 UIC otti valtaansa yhä suurempia alueita Etelä-Somaliassa, Mogadishu mukaan lukien. Liike värvää uusia jäseniä etupäässä niin kutsutusta hayiwe-klaanista, mutta se on myös saanut laajaa tukea muunkin väestön keskuudessa, koska se on taistellut voimakkaasti pääkaupungin laajaa rikollisuutta vastaan, ja on tällä tavoin tehnyt monien Mogadishun asukkaiden arkielämän turvallisemmaksi.

Etiopia mukaan konfliktiin

Somalian sisällissota puhkesi uudelleen joulukuussa 2006, kun pääosin kristitty Etiopia hyökkäsi UIC:n tukikohtiin ympäri Somaliaa. Hyökkäyksen seurauksena väliaikaishallituksen onnistui tammikuussa 2007 ottaa takaisin islamisteilta osa aiemmin menettämistään alueista. Etiopia oli pidemmän aikaa tukenut väliaikaishallituksen taistelua estääkseen UIC:n etenemistä, mutta väliaikaishallitus ja Etiopia eivät myönnä tätä julkisesti. UIC saa puolestaan asetoimituksia Eritreasta. Tästä syystä Somalian konfliktia voidaan tavallaan pitää jatkeena Etiopian ja Eritrean väliselle konfliktille.

Yhdysvallat on myös keskeinen Somalian sisällissodan osapuoli ja se tukee konfliktissa Etiopiaa. Yhdysvallat syyttää UIC:tä läheisistä suhteista Al-Qaida- terroristijärjestöön, ja väittää liikkeen suojelevan Yhdysvaltain Tansanian ja Kenian suurlähetystöihin vuonna 1998 pommi-iskut tehneitä terroristeja. Yhdysvallat on myös useita kertoja pommittanut Etelä-Somaliaa jahdatessaan paikallisia Al-Qaidan johtajia. UIC:n johtaja Sheikh Hassan Dahir Aweys on myös Yhdysvaltojen terroristilistalla. Yhdysvalloilla oli läheiset suhteet Etiopiaan jo kylmän sodan alkupuolella, kunnes Mengistun sosialistijuntan valtaannousu muutti tilanteen vuosikymmeniksi. Afrikan sarvi, joka koostuu Etiopiasta, Somaliasta ja Djiboutista, on strategisesti tärkeää aluetta, mikä on luultavasti pääsyy Yhdysvaltojen mielenkiintoon alueella. Yhdysvallat haluaa vakauttaa Afrikan sarven turvallisuustilanteen turvatakseen öljyntuotannon ja öljykuljetukset Persianlahdella.

Al-Shabaabin nousu

Sen jälkeen kun islamistit ajettiin pois Mogadishusta vuonna 2006, on Somalian tilanne jälleen muuttunut epävakaaksi. Keskeisimmät riitelevät osapuolet ovat UIC:n “nuoriso-osasto” Al-Shabaab ja muut islamistiset militanttiryhmät, joilla on siteitä Al-Qaidaan. Suurin osa maasta on väliaikaishallituksen kontrollin ulkopuolella, eri klaanien hallinnassa.

Amnesty International ja monet muut ihmisoikeusjärjestöt ovat kritisoineet voimakkasti konfliktin kaikkia osapuolia ihmisoikeuksien rikkomuksista.

Syyskuussa 2007 oppositioryhmät perustivat Eritrean Asmarassa liiton, jonka tarkoituksena oli yrittää löytää ratkaisu konfliktiin. Ryhmä, joka on nimeltään Somalian vapautuksen allianssi (ALS), haluaa poistaa väliaikaishallituksen vallasta. Elokuussa 2008 väliaikaishallitus ja ALS tekivät kolmen kuukauden rauhansopimuksen. Siinä sovittiin, että Etiopian joukot poistuisivat Somaliasta 120 päivän kuluessa. UIC vastusti itse sopimusta ja sen sisältöä, eikä halunnut laskea aseitaan ennen kuin kaikki ulkomaalaiset sotilaat olisivat poistuneet Somaliasta. Ongelmalla on siis kaksi puolta: Etiopia sanoo vetäytyvänsä heti, kun Afrikan Unioni sijoittaa alueelle lupaamansa sotilaat. UIC puolestaan kieltäytyy rauhanteosta kunnes kaikki ulkomaalaiset sotilaat ovat poistuneet maasta.

Nälänhätä ja merirosvous alkavat

Somalian turvallisuustilanne heikentyi jälleen vuoden 2008 alkupuolella, ja sen pääkaupungissa Mogadishussa käytiin kovia taisteluja. Heinäkuussa 2008 YK:n Somalian kehitysohjelman johtaja surmattiin kaupungissa. Yli miljoonan ihmisen arvioitiin joutuneen maansisäisiksi pakolaisiksi konfliktin puhjettua uudelleen vuonna 2006. Maailman ruokaohjelma (WFP) varoitti jo tällöin mahdollisesta nälänhädästä. Vuonna 2011 nälänhätä puhkesi laajamittaiseksi humanitaariseksi katastrofiksi, ja YK pyysi kansainväliseltä yhteisöltä apua kriisin lievittämiseksi.

Viime vuosina Somalian konflikti on noussut otsikoihin kansainvälisissä tiedotusvälineissä paitsi Afrikan sarven nälänhädän vuoksi, myös maan rannikon edustan merirosvotoiminnan takia. Somalialla on pitkä rantaviiva, jonka edustalla kulkee paljon laivaliikennettä Lähi-Idän ja Aasian välillä. Viime vuosien aikana merisovot ovat ansainneet useita satoja miljoonia dollareita vaatimalla lunnaita kaappaamistaan laivoista. YK:n turvallisuusneuvosto on sallinut eri maiden lähettää sota-aluksia Somalian merialueille taistelemaan merirosvoja vastaan. Maan tilanne on yhä erittäin epäselvä, eikä pikaista ratkaisua ole näköpiirissä.