Sri Lanka

Konfliktin tausta

Sri Lankan (entinen Ceylon) lähihistoriaa on varjostanut maan hallituksen ja sitä vastustavien tamilisissien välinen konflikti. Vuonna 1983 puhjennut sisällissota vaati yli 70 000 ihmisen hengen ja ajoi satoja tuhansia ihmisiä kodeistaan ja tuhansia pakolaisiksi ulkomaille. Väkivallan taustalla oli sekä luokkaeroja että etnisten ryhmien välisiä ristiriitoja. Tamilisissit vaativat itsenäisyyttä Sri Lankan pohjois- ja itäosissa eläville hindulaisille tamileille.Sri Lanka on ollut sekä portugalilaisten, hollantilaisten että viimeisimpänä Britannian siirtomaa. Se itsenäistyi emämaastaan vuonna 1948. Itsenäisyyden jälkeen tamilit joutuivat alakynteen valtaväestö singaleesien noustua valtaan. Tästä alkoi vuosikymmeniä kestänyt väkivallan kierre. Sri Lankan kaksi suurinta väestöryhmää ovat singaleesit ja tamilit. Singaleeseja on noin 75 prosenttia väestöstä, tamileja 18 prosenttia.

Molemmat osapuolet ovat taistelleet toisiaan vastaan keinoja kaihtamatta. Konfliktin julmuudet pitävät sisällään niin itsemurhapommi-iskuja, massamurhia, ihmiskaappauksia kuin kidutuksiakin. Sissejä on syytetty myös yli 4 000 lapsisotilaan käytöstä. Nuorimmat sotilaat ovat olleet vain yhdeksänvuotiaita. Sekä maan armeija että sissit ovat kylväneet saarelle miljoona maamiinaa, joiden takia laajoja alueita on jäänyt asumattomiksi. Taistelut ovat tuhonneet myös hyvää viljelysmaata, mikä on heikentänyt ruokaturvaa ja lisännyt aliravitsemusta. Maan sisäisiä pakolaisia oli tammikuussa 2009 yli puoli miljoonaa. Kesäkuussa taistelujen jo loputtua Maailman elintarvikeohjelma WFP jakoi ruokaa yhä yli 290 000 ihmiselle.

Konfliktin osapuolet

Sri Lankan konfliktin pääosapuolet ovat valtaväestö singaleeseja edustava maan hallitus ja heitä vastustava Tamilitiikerit-sissiryhmä. Tamilitiikerit vaativat itsenäistä Eelam-valtiota saaren pohjois- ja itäosissa eläville tamileille.Sri Lankan asukkaista noin 75 prosenttia on buddhalaisia singaleeseja ja vajaat 20 prosenttia enimmäkseen hindulaisia tamileja. Lisäksi noin seitsemän prosenttia väestöstä on tamilia puhuvia muslimeja.

Singaleesien ja tamilien väliset ristiriidat eivät ole uusi ilmiö, vaan erimielisyyksiä on ollut olemassa jo vuosituhansia. Historiallisilla kirjoituksilla ja uskonnollisella mytologialla on kautta aikojen ollut suuri merkitys etnisten ryhmien yhteisöllisyyden ja identiteetin muokkaajana, mutta samalla myös erojen ja erilaisuuksien voimistajana.

Britannian toista sataa vuotta kestänyt siirtomaaherruus ei tehnyt hyvää etnisille ristiriidoille. Britit tarvitsivat kahvi- ja teeplantaaseillaan työvoimaa, ja he alkoivat tuoda saarelle hindulaisia tamileja Etelä-Intiasta. Brittien tamileja suosiva siirtomaapolitiikka aiheutti närää singaleesien keskuudessa. Sri Lankan itsenäistyttyä vuonna 1948 singaleesit ottivat vallan ja alkoivat maksaa kalavelkojaan takaisin. Vuonna 1956 singaalin kielestä tehtiin maan virallinen kieli ja tamilien työoikeuksia rajoitettiin.

Heikkoihin koulutus- ja työllistymismahdollisuuksiin kyllästyneet tamilit alkoivat 1970-luvulla vaatia itsenäisyyttä. Turhautuneet nuoret päättivät aloittaa aseellisen taistelun, minkä seurauksena perustettiin kymmenkunta erilaista sotilaallista organisaatiota. Niistä voimakkaimmaksi nousi Tamilitiikerit (The Liberation Tigers of Tamil Eelam, LTTE).

Sisällisota puhkeaa

Vuonna 1983 pakotettiin kaikki Sri Lankan parlamentin jäsenet valan vannomisella sitoutumaan siihen, että he tulisivat työskentelemään maan yhtenäisyyden puolesta. Tämä sai tamiliedustajat vetäytymään parlamentista ja tamilien aseelliset joukot aloittamaan taistelun tamilien itsenäisyyden puolesta. Vuonna 1983 tapahtuivatkin kaikkein vakavimmat yhteenotot tamilitiikerien ja hallituksen singlalesi- armeijan välillä. Hyökkäys johti singaleesiryhmien toteuttamiin väkivaltaisiin kostotoimenpiteisiin tamilisiviilejä kohtaan, joista 500-2000 tamilia menetti henkensä. Tamilitiikerien saama tuki tamiliväestön keskuudessa lisääntyi tämän tapahtuman seurauksena, ja erityisesti siksi, että hallituksen armeija ei puuttunut asiaan, vaan hyväksyi iskut vaieten. Näin sai siis alkunsa tämä 20 vuotta kestänyt sisällissota, jonka seurauksena noin 65 000 ihmistä on saanut surmansa ja noin 1,8 miljoonan ihmisen on täytynyt paeta kodeistaan.

Intia sekaantuu sotaan

Sota on koko ajan ensisijaisesti vallinnut tamilitiikerien ja Sri Lankan hallituksen välillä. Vaikka muitakin tamilien vastarintaryhmittymiä on ollut, ovat tiikerit koko ajan olleet tamileiden tärkein aseellinen ryhmä vastarintataistelussa. Intian rooli rauhanvälittäjänä Sri Lankan konfliktissa on ollut epäselvä ja vaikea. Intia on osittain tukenut Sri Lankan viranomaisia, osittain tamilitiikereitä ja saanut molempien vihat niskaansa. Tamilit ovat hinduja, ja singlaleesien harjoittama syrjintä on saanut Intian väestön antamaan tukensa tamileille erityisesti Tamil Nadun osavaltiossa, jossa asuu useita miljoonia tamileja. Samaan aikaan Intian keskushallinto on pelännyt tamilien kapinan leviävän Intian puolelle.

1980-luvulla tamilitiikerit saivat laajaa taloudellista ja sotilaallista tukea Tamil Nadulta. Intian keskushallinnon viranomaiset kuitenkin pysäyttivät tämän toiminnan vuonna 1991. Intian hallitus päätti jo ennen tätä vuonna 1987 sijoittaa rauhanturvajoukkojaan tamilialueille. Tämä tapahtui rauhansopimuksen yhteydessä, jolloin tamileille luvattiin tietynasteinen itsehallinto pohjoisilla alueilla vastineeksi aseistariisumiselle. Ongelmana oli vain se, että tamilitiikerit eivät koskaan allekirjoittaneet sopimusta, vaan sen tekivät vain pienemmät kapinallisryhmittymät. Kun intialaiset tulivat alueelle, syttyikin täysi sota intialaisten joukkojen ja tamilitiikerien välille. Vaikka Intialla oli enemmän sotilaita, olivat tamilit hyviä sissisotilaita, mikä johti suuriin tappioihin molemmin puolin.

Myös Singaleesit vastustivat voimakkaasti sekä intialaisten joukkojen läsnäoloa Sri Lankassa että Intian tamileille antamaa tukea. Kun intialaiset joukot lopulta itse ajautuivat taistelemaan tamileita vastaan, Intian johto päätti vetää joukkonsa maasta vuonna 1990. Vuotta myöhemmin Intian pääministeri Rajiv Gandhi murhattiin itsemurhapommi-iskussa, jonka tamilit vuonna 2006 myönsivät tehneensä. Sissejä syytettiin myös Sri Lankan presidentin Ranasinghe Premadasan murhasta vuonna 1993.

Rauhanprosessi epäonnistuu ja aselepoa r ikotaan

Rauhanprosessin seuraava askel tapahtui vuonna 1989, kun intialaiset joukot vedettiin alueelta. Tämä sai kuitenkin tamilitiikerit liikekannalle. Monien neuvotteluyritysten jälkeen vuonna 2002 saatiin aikaan aselepo, jota kylläkin on rikottu yli 3000 kertaa - 90 prosenttisesti tamilitiikerien toimesta. Osapuolten suhteet ovat nyt todella jännittyneet ja rauhanprosessi on pysähtynyt.

Sri Lankan 1990-luvun aikaisesta hyvin vähäisessä määrin muutoksenhaluisesta hallituksesta on nyt tullut oikeistosuuntautunut kovan linjan hallitus, joka uskoo ”sotaan rauhan puolesta”. Vuoden 2004 tapaninpäivänä iskenyt tsunami aiheutti Sri Lankalle suuria vahinkoja, tuhoten myös laajoja tamilialueita. Monet toivoivat että pelastustyön kautta keskusteluyhteyttä kiistan osapuolille saataisiin avattua, mutta näin ei ikävä kyllä tapahtunut. Linja koveni entisestään, kun Sri Lankan ulkoministeri Lakshman Kadirgamar murhattiin elokuussa 2005. Tamilitiikereitä syytettiin murhasta, mutta he kiistivät osallisuutensa tähän.

Sota eskaloituu ja tamilit ajetaan nurkkaan

Vuoden 2006 aikana tiikereiden ja viranomaisten suhteet kärjistyivät, ja useita yhteenottoja tapahtui ympäri maata. Useat rauhanneuvotteluyritykset ja aseleposopimukset kaatuivat, kun hallitus sulki päätien pohjoisille alueilla, mikä johti humanitaariseen kriisiin tamilitiikereiden tärkeimmillä alueilla. Vuoden 2007 aikana armeija otti takaisin valtaansa saaren itäosan, joka oli ollut tiikereiden hallinnassa vuodesta 1994 lähtien. Tässä yhteydessä sissit menettivät tärkeimmät satamansa, joiden kautta he olivat aiemmin tuoneet maahan suuria määriä aseita ja varusteita Kaakkois-Aasiasta. Saman kevään aikana tamilitiikerit tekivät ilmahyökkäyksiä hallituksen joukkojen lentokentille. Nämä hyökkäykset tekivät tamilitiikereistä maailman ainoan sissiryhmittymän, jonka joukot pystyivät tekemään hyökkäyksiä niin maalla, merellä kuin ilmassakin.

Tammikuussa 2008 Sri Lankan hallitus rikkoi aselevon. Lyhyessä ajassa tiikerit menettivät tärkeän itärannikon, ja saman vuoden aikana heidät ajettiin yhä kauemmaksi saaren pohjoisosiin. Killinochchuin tärkeä kaupunki, johon sissiryhmä oli perustanut omat poliisivoimansa ja poliittisen järjestelmänsä, joutui armeijan valloittamaksi vuoden 2009 alkupuolella. Pian kukistui tamilitiikerien tärkeä tukikohta Elefanttisolassa, mikä avasi viranomaisille pääsyn pohjoiseen Jaffnan kaupunkiin. Tämä oli symbolisesti tärkeä voitto hallitukselle, joka nyt kontrolloi koko Sri Lankaa, paitsi joitakin pieniä tamiilitiikereiden hallussaan pitämiä koillisalueita lukuun ottamatta.

Poliittinen jännite säilyy

Huolimatta siitä, että hallituksen joukot käytännöllisesti katsoen ovat lyöneet LTTE:n tällä suurella hyökkäysoperaatiollaan, on vain vähän syytä uskoa erimielisyyksien loppuvan tähän.

Sri Lankan poliittinen tilanne on ollut sekava ja jänittynyt. Tammikuussa 2010 pidetyt presidentinvaalit voitti Mahinda Rajapaksa, jonka vastaehdokkaana oli entinen asevoimien komentaja Sarath Fonseka. Rajapakse lähti vaaleihin tarkoituksenaan tiikerien kukistaminen. Näyttääkin siltä, että hänen armeijalle suuntaamansa valtavat rahansiirrot auttavat Rajapaksea pitämään tämän lupauksensa. Sekä oppositio että kansainväliset tarkkailijat arvostelivat vaalien rehellisyyttä. Lisäksi opposition ehdokas Fonseka pidätettiin pian vaalien tuloksen julkistamisen jälkeen ja häntä syytetiin sotarikoksista.

Presidentti Rajapaksan johtaman puolueen voittokulku jatkui maaliskuun 2011 paikallisvaaleissa. Puolue voitti enemmistön 205:ssä kaikkiaan 234:stä kunnanvaltuustosta. Tosin pääkaupungissa Colombossa, joka on opposition tukialuetta, vaaleja ei järjestetty, samoin vaalit peruttiin useissa kunnissa ja kaupungeissa.