Tšetšenia

Neuvostoliitto koostui useista tasavalloista, joista suurin oli Neuvostoliiton tasavalta. Tšetšenia oli niin kutsuttu autonominen tasavalta, joka kuului Neuvostoliiton hallinnon alaisuuteen. Kun Neuvostoliitto hajosi vuonna 1991, sai Venäjä yhdessä muiden tasavaltojen kanssa itsenäisen valtion aseman. Näin ei kuitenkaan käynyt Tšetšenialle, josta tuli autonomisen asemansa takia osa Venäjää.

Öljyrikas Tšetšenia

Tšetšenia sijaitsee Euroopan ja Aasian välissä, ja se on sotilaspoliittisesti tärkeää aluetta. Se on myös taloudellisesti kiinnostava alue. Tšetšeniassa on paljon öljyä, ja se sijaitsee strategisella paikalla Kaspianmeren suuria potentiaalisia öljykenttiä silmällä pitäen. Venäjä onkin ollut haluton antamaan periksi tšetšenialaisten irroittautumispyrkimyksille Neuvostoliiton hajoamisen jälkimainingeissa. Venäjä ei muun muassa noteerannut Džohar Dudajevia, joka jo syksyllä 1991 julisti itsensä Tšetšenian ensimmäiseksi presidentiksi ja Tšetšenian itsenäiseksi valtioksi.

Ensimmäinen Tšetšenian sota

Ensimmäinen venäläinen miehitys tapahtui vuonna 1994, siis joitakin vuosia sen jälkeen, kun Venäjä oli ensiksi tukenut Dudajevin kaatamista yrittäviä ryhmittymiä, jotka eivät tässä kuitenkaan onnistuneet. Kamppailut jatkuivat kahden vuoden ajan, kunnes venäläisten oli tunnustettava nöyryyttävä tappionsa.

Vuonna 1996 osapuolet allekirjoittivat sopimuksen, joka antoi Tsetsenialle laajat itsehallinto-oikeudet. Vuonna 1997 valittiin kapinallisjohtaja Aslan Mashadov presidentiksi. Venäjä tunnusti hallituksen, mutta Tšetšenian irroittautumisesta ei päästy yksimielisyyteen. Mashadov menetti hiljalleen eri kapinallisryhmien kontrollin, ja vuonna 1998 hän julisti maan poikkeustilaan. Tuossa vaiheessa kapinalliset olivat vallanneet suuren osan maata, tehden myös terrori-iskuja sekä Venäjän että naapuritasavallan Dagestanin puolelle.

Toinen Tšetšenian sota

Vuonna 1999 lähetettiin venäläiset joukot uudelleen Tsetseniaan. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun tsetseenikapinalliset olivat tunkeutuneet Dagestaniin ja yrittäneet aloittaa alueella kapinan, siinä kuitenkaan onnistumatta. Venäjä nimitti Tšetšenian miehitystä terrorismin vastaiseksi operaatioksi, ja toisin kuin vuoden 1994 venäläisten väliintulo,  sai tämä vuoden 1999 operaatio laajaa kannatusta Venäjän kansalaisten keskuudessa. Laaja kannatus oli seurausta tšetšeenikapinallisten tekemistä useista tuhoisista terrori-iskuista Moskovaan ja muihin suuriin venäläisiin kaupunkeihin. Venäläiset kannattivat voimakasta vastareaktiota.

Tšetšenian valtioneuvosto perustetaan

Lokakuussa 1999 perustettiin Tšetšenian tasavallan niin kutsuttu ”valtioneuvosto”. Neuvosto koostui henkilöistä, jotka olivat kuuluneet Tšetšenian valtionhallintoon sen vielä ollessa osa Neuvostoliittoa. Tšetšenian valtioneuvostolla oli siis läheiset siteet entisen Neuvostoliiton viranomaisiin, jotka välittömästi nimittivätkin neuvoston Tšetšenian korkeimmaksi viranhaltijaksi ja kieltäytyivät nyt yhteistyöstä Mashadovin kanssa.

Vuotta myöhemmin Venäjä valitsi Akmat Kadorovin maan seuraavaksi presidentiksi. Hän ehti olla vallassa neljä vuotta, kunnes joutui kapinallisten murhaamaksi.

Raakuuksia molemmin puolin

Kymmenesosa Tšetšenian väestöstä on saanut surmansa venäläisten hyökkäyksissä vuodesta 1999 lähtien. 250 000 tšetšeenistä on tullut pakolaisia. Venäläiset sotilaat etenivät Tšetšeniassa hyvin väkivaltaisesti. On paljastunut muun muassa, että venäläiset käyttivät laajasti kidutusta, ja joukkohaudoista on löydetty silvottuja ruumiita.

Myös kapinalliset syyllistyivät vakaviin väkivaltaisuuksiin. Esimerkiksi vuonna 2002 tšetšeenimilitantit ottivat satoja ihmisiä  panttivangeiksi erään moskovalaisteatterin yleisön joukosta, ja vuonna 2004 terroristit iskivät venäläiseen Beslanin kouluun, jossa terrorin kohteeksi joutuivat alakoululaiset. Moskovan teatteri-iskussa kuoli 129 ihmistä, Beslanissa 340.

Radikaalin islamin kannatus nousee

Tšetšeniassa toimii nykyään monia aseistettuja ryhmiä, mutta enää ei taistella pelkästään maan irrottautumisen puolesta. Radikaalit islamistit ovat saaneet kannatusta, ja jotkut kapinallisryhmittymät pitävät aseellista taistelua pyhänä sotana. Nämä taistelevat yhtä suuressa määrin niin islamilaisen Pohjois-Kaukasuksen valtion kuin vapaan Tšetšeniankin puolesta. Se, miten läheisessä yhteistyössä nämä kapinallisryhmät ovat muiden islamististen ryhmittymien, kuten esimerkiksi al-Qaidan kanssa, on epäselvää. Varmaa kuitenkin on, että aiemmin Afganistanissa mujahideenin puolesta taistelleet sissit ovat osallistunet sotatoimiin Tšetšeniassa.

Mashadovin johtamat ryhmittymät ovat kuuluneet maan maltillisimpiin voimiin. Tästä syystä monet konfliktiin rauhanomaista ratkaisua toivoneet tšetšeenit ottivat raskaasti hänen kuolemansa venäläisten joukkojen iskussa maaliskuussa 2005.

Tšetšenian tilanne rauhoittumassa?

Tšetšenian tilanne oli pitkään kaoottinen. Viime vuosien aikana ei ole kuitenkaan tapahtunut laajoja terrori-iskuja tai yhteenottoja sodan osapuolten välillä, ja kuolleiden lukumäärä on laskenut. Levottomuudet ovat kuitenkin ulottaneet vaikutuksensa myös naapuritasavaltoihin Dagestaniin ja Ingušiaan. Myös se tosiseikka, että Tšetšenian neljä viimeistä presidenttiä on menettänyt henkensä konfliktin johdosta, kertoo omaa kieltään siitä, kuinka kaoottinen maan tilanne oli pitkään.

Vuonna 2007 Tšetšenian presidentiksi valittiin Ramzan Kadyrov. Venäjän mukaan tilanne Tšetšeniassa on tätä nykyä 'normalistoitunut'. Poliittinen väkivalta on kuitenkin laajakantoista, ja viimeksi elokuussa 2011 separatistien itsemurhaiskussa sai surmansa kuusi ihmistä.