Kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskeva kansainvälinen yleissopimus

Yleissopimus avattiin allekirjoituksille vuonna 1966. Kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskeva kansainvälinen yleissopimus astui voimaan vasta vuonna 1969, kun 27 maata oli allekirjoittanut sopimuksen. Yleissopimuksen tavoittena oli, että ne ihmisryhmät, joita kohdellaaan eriarvoisesti rodun, ihonvärin ja/tai etnisyyden pohjalta, saisivat samat oikeudet kuin kaikki muutkin. Sopimuksen allekirjoittaneet maat raportoivat asian kehityksestä joka toinen vuosi YK:n rotusyrjinnän vastaiselle komitealle, joka antaa usein suosituksia ja kommentteja sopimuksen tulkintaa koskien. forstås.

Toimeenpano

Yleissopimus hyväksyttiin vuonna 1969, siis aikaan, jolloin monet maat yhä syrjivät suurta osaa väestöstä rodun tai etnisen kuuluvuuden pohjalta. Monet maat kieltäytyivät allekirjoittamasta sopimusta, ja Etelä-Afrikka ja USA allekirjoittivat sopimuksen vasta 1990-luvulla. Tästä huolimatta yleissopimus oli tärkeä ensiaskel vuoden 1948 Ihmisoikeusjulistuksen lupausten toteuttamiseksi. Ryhmä 77 (G77), joka koostuu 130 kehitysmaasta, on toiminut erityisen aktiivisesti Kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen muotoilutyössä.

Nykyään on Etelä-Afrikan apartheid-tasoinen rotusyrjintä miltei kadonnut, mutta ihmisiä kodellaan yhä eriarvoisesti rodun tai etnisen kuuluvuuden johdosta. Vähemmistöryhmät kuten Pohjois-Irakin kurdit ja Sri Lankan tamilit joutuvat laajamittaisen syrjinnän kohteeksi etnisen kuuluvuutensa takia. Euroopassa syrjitään romani-kansaa, ja Afrikassa monet konfliktit ovat syttyneet uudestaan eri etnisten ryhmien saaman eriarvoisen kohtelun johdosta. Nämä esimerkit osoittavat, että paljon työtä on tehtävä, ennen kuin Kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskeva kansainvälinen yleissopimus on saavuttanut tavoitteensa.