Hopp til innhold

Pariisin ilmastosopimus

Joulukuussa 2015 Pariisissa maailman maat pääsivät yhteisymmärrykseen kansainvälisestä sitovasta ilmastosopimuksesta.

Sist oppdatert 03.11.2016

Faktat

Sopimus hyväksytty: 12.12.2015

Sopimus astui voimaan:

Pariisin ilmastosopimus englanniksi
Lim inn på din egen nettside

Kyseessä on ensimmäinen lähes kaikkia maailman maita velvoittava sitova ilmastosopimus. Sopimus täydentää vuonna 1992 solmittua YK:n ilmastonmuutosta koskevaa puitesopimusta (UNFCCC), jota kutsutaan lyhyemmin YK:n ilmastosopimukseksi.

Pariisin ilmastosopimus solmittiin YK:n ilmastosopimuksen osapuolten yhteisessä konferenssissa (Conference of Parties, COP), joka oli järjestyksessään kahdeskymmenesensimmäinen (21.).

Pariisin sopimuksen osapuolet tunnustavat, että ilmastonmuutos on kiireellisiä toimia vaativa ja mahdollisesti peruuttamaton uhka ihmiskunnalle ja maapallolle. Sopimus tähtää siihen, että ilmaston lämpeneminen rajoitetaan selvästi alle kahden celsiusasteen (2 °C), pyrkien sitäkin parempaan, eli puoleentoista asteeseen (1,5 °C) verrattuna esiteolliseen aikaan.

Tähän parempaan, 1,5 asteen tavoitteeseen pyrkiminen on tärkeää, sillä jo kahden asteen nousu maapallon keskilämpötilassa vaarantaa esimerkiksi pienten saarivaltioiden olemassaolon. YK:n ympäristöohjelman UNEPin mukaan 1,5 asteen tavoite tarkoittaa, että kaikki hiilidioksidipäästöt olisi saatava nollaan ennen vuotta 2050 ja kaikki kasvihuonekaasupäästöt vuosien 2060–2080 välillä.

Valtaosa maailman maista ilmoitti Pariisin kokousta varten, kuinka paljon niiden tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä vuoden 2020 jälkeisellä ajalla. Näitä ilmoituksia kutsutaan kansallisiksi panoksiksi (Intended Nationally Determined Contributions, INDC).

Pariisin kokouksen loppuun mennessä jo 187 maata oli ilmoittanut panoksensa. Näiden maiden päästöt kattavat yhteensä yli 95 % maailman kasvihuonekaasupäästöistä. Kehitysmaiden kansalliset panokset ovat joko osin tai kokonaan ehdollisia – eli niiden toteutuminen riippuu esimerkiksi siitä, saavatko maat tavoitteiden toteuttamiseen tukea teollisuusmailta.

YK:n mukaan ilmoitettu vähennysten taso ei kuitenkaan ole vielä riittävä edes 2 asteen tavoitteen saavuttamiseksi. Tämän takia sopimuksen mukainen tavoitteiden arviointi ja säännöllinen kiristäminen on erityisen tärkeää.

Jotta päästövähennystavoitteista saataisiin vielä kunnianhimoisempia, tarkastellaan kansallisia panoksia ensimmäisen kerran jo vuonna 2018. Vuonna 2018 mailla on tilaisuus päivittää ilmastosuunnitelmiaan osana yhtenäistä arviointia. Vuodesta 2023 alkaen tavoitteita päivitetään viiden vuoden välein. Näissä päivityksissä maat voivat vain tiukentaa ilmastotavoitteitaan – takapakin ottaminen ei siis ole sallittua.

Ilmastonmuutoksen torjuminen ja kestävän kehityksen saavuttaminen ovat riippuvaisia toisistaan – yhtä ei voi saavuttaa ilman toista. Siksi ilmastotoimet on myös yhdistettävä kestävän kehityksen toimintasuunnitelmiin (ks. Kestävän kehityksen toimintaohjelma – Agenda 2030).

Pariisin sopimus on tarkoitettu pitkäaikaiseksi, eikä sen loppumispäivämäärää ole määritelty. Sopimuksella vähennetään päästöjä maailmanlaajuisesti vuodesta 2020 alkaen. Sitä ennen tehdään päästövähennystoimia sekä Kioton pöytäkirjan puitteissa että Pariisissa sovittujen lyhyen aikavälin toimien mukaisesti.

Pariisin sopimuksessa uutta on myös se, että aiempi jyrkkä jako kehittyneisiin teollisuusmaihin ja kehitysmaihin murrettiin. Aiemmissa ilmastosopimuksissa vastuu ilmastonmuutoksen vastaisista toimista on ollut rikkailla teollisuusmailla, jotka ovat olleet pääasiallisia saastuttajia. Sopimus velvoittaa kaikki maat valmistelemaan viiden vuoden välein kansalliset päästötavoitteet ja politiikkatoimet, joilla ne aiotaan saavuttaa. Myös ilmastonmuutokseen sopeutumisen, ilmastokestävyyden lisäämisen ja haavoittuvuuden vähentämisen tavoitteet koskevat kaikkia maita.

Teollisuusmailla on velvoite tukea kehittyviä maita ilmastotoimissa taloudellisesti sekä tarjota asiantuntija-apua ilmastonmuutoksen hillintään ja siihen sopeutumiseen tähtääviin toimiin sekä raportointiin. Muille maille – esimerkiksi Kiinalle – tämä on vapaaehtoista.

Teollisuusmaiden nykyinen tavoite on saada kehittyvien maiden ilmastotoimiin suunnattua julkista ja yksityistä rahaa 100 miljardia dollaria vuodessa vuoteen 2020 mennessä. Pariisissa sovittiin, että tämä tavoite koskee myös vuosia 2020-2025. Rahoitustavoitetta tarkastellaan uudelleen vuonna 2025.

Aikajana: Pariisin ilmastosopimus - Miten tähän päästiin?

Toimeenpano

Sopimuksen hyväksyivät Pariisissa kaikki kokoukseen osallistuneet maat. Se avattiin allekirjoitettavaksi korkean tason seremoniassa New Yorkissa 22.4.2016. Osapuolia sopimuksessa on 197.  Ratifioiminen, eli sopimuksen saattaminen voimaan, tapahtui ennakoitua nopeammin.

Pariisissa päätettiin, että sopimus tulee voimaan 30. päivänä sen jälkeen, kun 55 osapuolta on vahvistanut sen ja kun ratifioineiden maiden päästöjen osuus on 55 prosenttia maailman päästöistä. Tämä raja ylitettiin jo lokakuun alussa, kun Euroopan unioni päätti ratifioida sopimuksen. Sitä ennen sen oli ratifioinut jo 61 maata, muun muassa Yhdysvallat ja Kiina. EU:n päätöksen myötä saavutettiin myös 55 prosentin osuus maailman päästöistä.  

Sopimus tuli siis voimaan kuukautta myöhemmin, 4.11.2016, alle vuosi Pariisin kokouksen jälkeen.  

Ratifioineet maat (131)

Odottaa ratifiointia (55)

UNA Finland / Suomen YK-liitto © 2017