Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva yleissopimus

YK:n kansainvälinen Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva yleissopimus (TSS) avattiin allekirjoituksille 16. joulukuuta 1966. Yleissopimus astui voimaan vasta 3. tammikuuta 1976, kun 35 maata oli hyväksynyt sopimuksen. Jäsenmaat sitoutuvat takaamaan asukkailleen muun muassa peruskoulutuksen, perusterveyspalvelut, tyydyttävät asumisolosuhteet ja puhdasta vettä. Yleissopimuksen toimeenpanoa valvoo YK:n taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen oikeuksien komitea (CESCR). Komitea arvioi jäsenmaiden joka viides vuosi antamia raportteja.

Toimeenpano

Kun YK hyväksyi Ihmisoikeuksien julistuksen vuonna 1948, sen tarkoituksena oli muotoilla kansainvälinen ihmisoikeussopimus, jonka kaikki oikeudet olisivat yhtä tärkeitä. Tähän tulokseen ei kuitenkaan päästy ja yhden sopimuksen sijasta muotoiltiin kaksi sopimusta: Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva yleissopimus (TSS) ja Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (KP). TSS on usein joutunut  KP:n varjoon. Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan yleissopimuksen puuttuva priorisointi näkyy siinä, että vasta vuonna 1985 nimitettiin Yhdistyneiden Kansakuntien talous- ja sosiaalineuvoston (ECOSOC) alaisuuteen oma pysyvä komitea valvomaan sopimuksen toimeenpanoa, kun taas KP:llä on ollut oma valvontakomiteansa heti yleissopimuksen hyväksymisen jälkeen.

Länsimaiden ja toisen maailmansodan jälkeisten kommunistimaiden välinen poliittinen kuilu löi leimansa TSS-sopimukseen. Kommunistiset maat halusivat oman taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia oikeuksia koskevan yleissopimuksensa. Kommunistien mielestä Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus (KP) antaa yksilöille liian paljon oikeuksia ja he halusivat painopisteen asetettavaksi enemmän kollektiivin oikeuksiin. Tästä syystä TSS-sopimus painottuu yksittäisen maan vastuuseen omista kansalaisistaan eikä yksittäisen ihmisen oikeuksiin.  TSS-yleissopimus ei ole yhtä sitova kuin KP-yleissopimus, ja siitä syystä sen sisältämiä oikeusvaatimuksia on vaikeampi toteuttaa.

Näiden kahden yleissopimuksen saamalle erilaiselle käsittelylle on useita syitä: Kansainvälisen ihmisoikeusryhmän ja läntisten johtajien mielestä  kansalaisoikeudet ja poliittiset oikeudet kuten sananvapaus ja valinnanvapaus ovat välttämättömiä hyvin toimivan yhteiskunnan perustamiselle. Yhä kasvava vastustajien kaarti taas on sitä mieltä, että kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia ei voida saavuttaa ilman, että asukkaille taataan perustavat taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset oikeudet, sekä oikeudet puhtaaseen veteen, terveydenhuoltoon ja peruskoulutukseen.  

Lisää aiheesta