Vaarallisten jätteiden siirtoa ja valvontaa koskeva Baselin yleissopimus

Baselin yleissopimus avattiin allekirjoituksille 22. maaliskuuta 1989, ja se astui voimaan 5. toukokuuta 1992. Yleissopimus sisältää säännöstön, joka säätelee kansainvälistä vaarallisen jätteen kauppaa. Sen päätarkoituksena on vähentää vaarallisten jätteiden kuljetusta rikkaista maista köyhiin maihin. Laitonta jätteiden kuljetusta pidetään rikoksena, ja jos sitä on tapahtunut, jäte on palautettava takaisin
lähettäjälleen. Yleissopimuksen tärkeänä tavoitteena on myös rajoittaa vaarallisen jätteen tuottamista kaikkialla maailmassa. Tarkoituksena on, että jäte käsiteltäisiin ympäristöystävällisesti mahdollisimman lähellä syntypaikkaansa, ja että köyhät maat saisivat apua vaarallisten jätteidensä ympäristöystävälliseen käsittelyyn.

Toimeenpano

Baselin yleissopimuksen tavoitteena on se, että vaarallista jätettä tuottavat maat hoitaisivat itse omat jätteensä. 1970-luvulla monet länsimaiset maat ottivat käyttöön säädöksiä, joiden tarkoituksena oli vähentää saasteiden määrää sekä parantaa jätteiden käsittelyä. Tästä syystä saastuttavien yritysten menot nousivat voimakkaasti. Samaan aikaan laivateollisuuden globalisoituminen teki helpommaksi jätteiden kuljettamisen muihin maihin. Köyhät maat tarvitsivat kipeästi ulkomaista valuuttaa, ja monet maat vastaanottivat myrkyllisiä jätteitä korvausta vastaan. Baselin yleissopimus muotoiltiin sen jälkeen kun paljastui, että monet rikkaat maat olivat lähettäneet myrkkykuljetuksia köyhiin maihin. Yksi näistä huomiota herättävistä tapauksista tapahtui vuonna 1988, kun Italia kuljetti 8000 tynnyriä myrkyllistä jätettä pieneen nigerialaiseen Kokon kylään. Italia maksoi 100 Yhdysvaltain dollaria (reilut 70 euroa) kuukaudessa vuokraa maanviljelysmaasta, jossa myrkyllistä jätettä säilytettiin.

Tarkoituksena on, että maat, jotka vievät myrkyllisiä jätteitä ulkomaille, käsittelisivät ja säilyttäisivät jätteensä itse. Tällä tavoin halutaan pakottaa teollisuus käyttämään myrkyttömiä materiaaleja. Yleissopimus sisältää myös määritelmän sille, mikä on myrkyllistä jätettä. Yleisesti ottaen myrkyllinen jäte on räjähtävää, palovaarallista, syttyvää, terveydelle haitallista tai syövyttävää. Jäte luetaan myrkylliseksi myös siinä tapauksessa, jos se viejä-, tuoja- tai läpikulkumaassa vallitsevan säännöstön mukaan on määritelty myrkylliseksi jätteeksi. Yleissopimus asettaa myös tiukkoja vaatimuksia maanrajojen ylittävän myrkyllisen jätteenkuljetuksen ilmoittamiselle, hyväksymiselle ja jäljittämiselle. Yleissopimus kieltää myös kaiken vaarallisen jätteenkuljetuksen yleissopimuksen jäsenmaiden ja sen ulkopuolisten maiden välillä. Tämän säännön poikkeuksena on jäte, joka kuuluu jonkin muun sopimuksen piiriin. USA ei ole Baselin yleissopimuksen jäsenmaa, mutta se on tehnyt useita muita sopimuksia, jotka sallivat vaarallisen jätteen kuljettamisen jäsenmaiden alueelle. Useiden kehitysmaiden ja vapaaehtoisjärjestöjen mielestä jätteiden valvontaa koskeva yleissopimus ei ole tarpeeksi kattava, ja ne ovatkin puhuneet erittäin vaarallisen jätteen siirtämisen kieltämisen puolesta.

Vuonna 1995 hyväksyttiin alkuperäiseen yleissopimukseen lisäys, jonka mukaan rikkaita Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestöön (OECD) kuuluvia maita kiellettiin viemästä vaarallista jätettä köyhiin OECD:n ulkopuolisiin maihin. Tämä kielto on ehdoton ja se koskee myös kierrätettäväksi tarkoitettua jätettä.