Yleissopimus meren pilaantumisen ehkäisemisestä

Yleissopimus jätteen ja muun aineen mereen laskemisen aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä (Lontoon sopimus) hyväksyttiin 13. marraskuuta 1972 ja se astui voimaan 30. syyskuuta 1974. Yleissopimuksen tavoitteena on edistää kaikenlaisen meren pilaantumisen valvontaa sekä luoda säännöstö meren pilaantumisen ehkäisemiseksi. Yleissopimus kieltää vahingollisten jätteiden laskemisen mereen, vaatii erityisiä lupia tiettyjen jätteiden mereen laskemiselle sekä yleisluontoisia lupia muiden jätteiden laskemiselle. Yleissopimus suorittaa myös jätteiden luokittelun eri ryhmiin. Yleissopimusta uudistettiin vuonna 1996, jolloin miltei kaikki jätteiden lasku mereen kiellettiin. Vain joitakin vaarattomia aineita sallitaan yhä poikkeustilanteissa laskea mereen.

Toimeenpano

Sen jälkeen kun sopimus astui voimaan, muotoiltiin merten kontrollointia ja pilaantumista estävä säännöstö. Vuonna 1993 kiellettiin alhaiset määrät radioaktiivisuutta sisältävien jätteiden laskeminen meriin. Tällä kiellolla haluttiin estää palamis- ja teollisuusjätteiden päätymistä merivesiin. Meren pilaantumista ehkäisevällä yleissopimuksella on oma sihteeristönsä, jota Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO johtaa. Poliittisista linjauksista ja yleissopimuksen hallinnoimisesta päätetään jäsenmaiden välisissä kokouksissa. Jäsenmaat saavat neuvoja erityisiltä asiantuntijaryhmiltä, jotka koostuvat jäsenmaiden meritutkimuksen huippuosaajista. Asiantuntijaryhmät tekevät tieteellistä työtä, suorittavat vaarallisten ja vähemmän vaarallisten jätteiden luokittelua, kehittävät hyviä ja tehokkaita keinoja yleissopimuksen säännöstön noudattamiseen sekä tutkivat eri jätteiden vaikutusta meriympäristöön.