Djibouti

Maantiede

Djibouti on pieni Itä-Afrikan maa Punaisenmeren suulla Afrikan sarven tyvessä. Pohjoisessa rajanaapurina on Eritrea, lännessä on Etiopia ja kaakossa on Somalia. Djiboutin ilmasto on lämmin ja kuiva. Rannikolla on hiekkaa, särkkiä ja riuttoja. Djiboutin keskiosassa rannikko avautuu kuin haukotteleva kita, Tadjouran lahdeksi. Lahden etelärannalla on Djiboutin kaupunki ja satama. Lahden pohjukan luoteispuolella on väkevän suolainen Assaljärvi. Sen pinta on 150 metriä merenpinnan alapuolella. Assaljärven alueella on kesäisin ankara helle. Lämpötila kohoaa viidenkymmenen asteen yläpuolelle.

Tadjouran lahden pohjoispuolella on vuori- ja ylänköalue. Korkein huippu Mousa Ali (2028 m) on Etiopian ja Eritrean vastaisen rajan tuntumassa. Etelä-Djibouti on alavaa puoliaavikkoa. Suurin osa Djiboutista on karua maata. Kasvillisuus on kituliasta. Jokien varsilla kasvaa puustoa ja pensaita. Joenuomat ovat kuivia suuren osan vuodesta, vain sadeaikana niissä on vettä. Dayn metsänsuojelualue sijaitsee Godavuorilla Tadjouran lahden pohjoispuolella. Se on yksi harvoista säilyneistä metsämaista. Rinteillä kasvaa katajaa, oliivipuita ja puksipuita. Suojelualueella elää palettipeippoja ja jalomedestäjiä. Linnustoon kuuluu myös Djiboutin frankoliini, uhanalainen kanalintu, jota tavataan vain Djiboutissa.

Kolme neljäsosaa Djiboutin asukkaista asuu pääkaupungissa. Djiboutin kaupunki on tärkeä alueellinen kaupan ja rahatalouden keskus. Djiboutin satamassa käy vuosittain yli kaksi tuhatta laivaa. Tadjouran lahden pienet saaret ovat suosittuja rantalomapaikkoja. Hienot koralliriutat houkuttelevat sukeltajia. Meressä ui valashaita ja rauskuja. Vuonna 2024 rankkasateet aiheuttivat tuhoisia tulvia Djiboutin pohjoisosissa. Tätä ennen pitkät kuivuudet ovat kutistaneet vesitaloutta. Djibouti rakentaa nyt suolanpoistolaitoksia varmistaakseen juomaveden saannin. Djiboutiin tuodaan vettä Etiopian porakaivoista. Tätä varten on tehty lähes neljänsadan kilometrin pituinen putki.

Historia

Djiboutissa on ollut ihmisiä satoja tuhansia vuosia sitten. Gobaadin laakiolta on löydetty yli sata tuhatta vuotta vanha esi-ihmisen leukaluu. Pohjois-Djiboutin Balhossa on kymmenen tuhatta vuotta sitten taiteiltuja kalliomaalauksia. Niissä on kirahveja, strutseja ja antilooppeja. Asa Komassa maasta on kaivettu lähes neljän tuhannen vuoden ikäisiä pitkäsarvinautojen luita ja karjankasvattajien saviesineitä. Djiboutin rannikon asukkailla on ollut yhteyksiä muinaiseen Egyptiin ja Arabian niemimaalle. Rannikolla ovat asuneet afarit ja somalit.

Djiboutin rajan pinnassa Somalian puolella on Zeilan kaupunki, missä on jo 600-luvulla rakennettu moskeija. Islam siis levisi Djiboutin rannikolle varhain. Afarit ja somalit omaksuivat islamin uskon. Zeila oli keskeinen kaupunki Adeninlahden sulttaanikunnissa, joiden alue ulottui Djiboutiin 1200-luvulta alkaen, 1570-luvulle asti. Djiboutilaiset kävivät karavaanikauppaa Etiopian kanssa. He vaihtoivat suolalla kahvia, durraa, norsunluuta ja orjia. 1580-luvulla Djiboutista tuli osa turkkilaista osmanien/ottomaanien valtakuntaa. Vuonna 1883 Ranska otti Djiboutin haltuunsa. Ranskan tavoitteena oli saada Suezin kanavan reitiltä tukikohta ja satama, missä laivat voivat hiilestää. Djiboutia kutsuttiin Ranskan Somalimaaksi. Djibouti itsenäistyi vuonna 1977.

Djiboutin ensimmäinen presidentti Hassan Gouled Aptidon kuului somaliväestöön. Pääministeri Barkat Gourad edusti afareja. Kaksi suurinta väestöryhmää olivat näin maan hallituksen johdossa. Somalit olivat kuitenkin selvästi hallitsevassa asemassa. 1990-luvun alussa afarien järjestö ryhtyi aseelliseen kapinaan somalien valtaa vastaan. Alkoi sisällissota. Sota kesti vuoteen 1994 asti. Vuonna 1999 presidentiksi valittiin Ismail Omar Guelleh. Vuonna 2021 hänet valittiin uudelleen, jo viidennelle presidenttikaudelle. Maailman demokratian tilaa seuraavan Freedom House-järjestön mukaan Djibouti ei ole vapaa maa. Muodollisesti Djiboutissa on monipuoluejärjestelmä. Käytännössä presidentti Guelleh ja hänen hallituspuolueensa johtavat maata itsevaltaisesti.

Yhteiskunta ja politiikka

Djiboutin presidentti valitaan yleisillä vaaleilla viiden vuoden välein. Presidentti johtaa hallitusta. Vuoden 2021 vaaleissa istuva presidentti Ismail Omar Guelleh sai 97 prosenttia äänistä. Kolme neljäsosaa äänioikeutetuista kävi äänestämässä. Suurimmat oppositiopuolueet eivät asettaneet ehdokkaita presidentinvaaliin. Djiboutin hallitus rajoittaa ihmisoikeusjärjestöjen toimintaa. Joidenkin oppositiopuolueiden toiminta on estetty julistamalla puolueet laittomiksi. Hallituksen arvostelijoita ja toimittajia uhkaillaan, häiritään ja vangitaan. Oikeuslaitoksella on läheinen yhteys hallituspuolueeseen. Pidätettyjä on pahoinpidelty. Presidentti itse tekee päätökset tärkeistä liikesopimuksista, joissa valtio on osallisena. Valtion isojen kehityshankkeiden runsas rahankäyttö on kiihdyttänyt Djiboutin velkaantumista. Valtion sopimuksista ulkomaisten yritysten ja Kiinan kanssa annetaan vähän tietoa julkisuuteen.

Djiboutin parlamentissa, kansalliskokouksessa, on 65 kansanedustajaa. Kansanedustajat valitaan suoralla vaalilla viiden vuoden välein. Vuonna 2023 useimmat hallitusta vastustavat puolueet päättivät olla osallistumatta vaaleihin. Puolueiden mielestä vaalit eivät olleet vapaat, uskottavat eivätkä rehelliset. Vuoden 2023 vaaleissa presidentti Guellehin Presidentin enemmistöliitto otti itselleen 58 kansanedustajanpaikkaa. Ainoa vaaleihin osallistunut oppositiopuolue, Demokratian ja oikeuden liitto, sai seitsemän kansanedustajaa. Valituista kansanedustajista kaikkiaan seitsemäntoista on naisia. Viidesosa Djiboutin kouluikäisistä tytöistä ei käy koulua. Alle puolet aikuisista naisista osaa lukea ja kirjoittaa. Miehistä yli 60 prosenttia on luku- ja kirjoitustaitoisia. Alle viidesosa naimisissa olevista naisista käy töissä. Vuonna 2025 Djibouti allekirjoitti ensimmäisenä Afrikan valtiona Afrikan unionin sopimuksen naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan lopettamisesta.

Djiboutilla on kunnianhimoisia kehityssuunnitelmia. Elinkeinorakennetta monipuolistetaan. Kauppa- ja pankkipalvelut, luova talous, tietotekniikan alat ja matkailu nähdään mahdollisina uusina kasvun vetureina. Koulutusta on kohennettava, jotta työelämään tulevilla nuorilla aikuisilla olisi uusissa ammateissa tarvittavat valmiudet. Osa Djiboutin asukkaista on juuttunut köyhyyteen, josta on vaikea päästä irti. Ankarat kuivuudet ovat tehneet maataloustuotannon lähes mahdottomaksi suuressa osassa maata. Paimentolaisten perinteinen elämänmuoto on katoamassa. Paimentolainen karjankasvatus on ollut Djiboutin afarien tärkeimpiä elinkeinoja. Presidentti Guellehin itsevaltaisen hallinnon luoman pakollisen rauhan alla voi kyteä ristiriitoja, jotka repivät auki vanhoja väestöryhmien vihoja ja vaikeuttavat Djiboutin yhteiskunnan ja talouden kehitystä.

Talous ja kaupankäynti

Djibouti on alemman keskitulotason maa. Neljän viime vuoden kuluessa Djiboutin talous on kasvanut ripeästi, keskimäärin noin viisi prosenttia vuodessa. Satamapalveluiden kysynnän voimakas kasvu on piristänyt taloutta. Maailmanpankki ennustaa Djiboutin talouskasvun jatkuvan nykyistä vauhtia parin lähivuoden aikana. Vain sadasosa Djiboutin työvoimasta saa toimeentulon maataloudesta, kuusi prosenttia toimii teollisuuden tehtävissä ja 93 prosenttia työskentelee palvelualoilla. Neljäsosa työvoimasta on työttömänä. Maailmanpankki arvioi vuonna 2024, että noin viisitoista prosenttia djiboutilaisista elää köyhyydessä. Suuri eriarvoisuus haittaa köyhyyden vähentämistä.

Djibouti on vilkkaan meriliikennereitin varrella Punaisenmeren suulla. Djiboutissa on hyvin toimivia ja erikoistuneita satamia. Niiden ansiosta Djiboutista on tullut alueellinen rahti- ja kauppakeskus. Djiboutista on rautatieyhteys Etiopian Addis Abebaan. Yli 90 prosenttia Etiopian vienti- ja tuontirahdista kulkee Djiboutin satamien kautta. Etiopia maksaa Djiboutille satamapalveluista lähes kaksi miljardia euroa vuodessa. Djibouti on sallinut Ranskan, Yhdysvaltojen, Kiinan, Japanin ja Italian perustaa maahan sotilas-, laivasto- ja lentotukikohtia. Näistä saadaan vuokratuloina noin sata miljoonaa euroa vuodessa.

Djibouti rakentaa satamien liepeille verovapaita kauppa- ja teollisuusalueita saadakseen maahan enemmän ulkomaalaisia yhtiöitä. Erityisesti yritetään houkutella elintarvike-, vaate- ja autoalojen yrityksiä. Djibouti näyttäytyy porttina, jonka kautta Aasian tuotteet pääsevät Afrikan markkinoille. Viime vuosina Djibouti on lisännyt talousyhteistyötä Kiinan kanssa. Djiboutin maaperässä on kultaa ja kipsiä. Mahdollisia mineraalivaroja kartoitetaan. Assalin suolajärven vesi on kymmenen kertaa suolaisempi kuin merivesi. Järvestä kerätään pöytätennispallon näköisiä suolapalloja. Kamelikaravaanit kuljettavat Assalin suolaa Etiopiaan. Näin tehtiin jo satoja vuosia sitten. Kiinan kaivosyhtiöt ovat alkaneet kiinnostua Djiboutin suolavarojen hyödyntämisestä.

Vuonna 2023 Djiboutin tavaraviennin kokonaisarvo oli noin 500 miljoonaa euroa. Tuonnin arvo oli lähes yhdeksän miljardia euroa. Palmuöljyn myynti tuotti yli kolmasosan kaikista vientituloista. Neljäsosa vientituloista saatiin suolan viennistä. Öljyn osuus oli vähän alle viidesosa kaikista vientituloista. Muita vientituotteita olivat lampaat ja vuohet, nautakarja, metalliromu, kahvi ja sähkölaitteet. Lähes puolet viennistä suuntautui Etiopiaan. Muita suuria vientimaita olivat Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Kiina, Singapore, Saudi-Arabia ja Intia. Tärkeimmät tuontimaat olivat Kiina, Intia, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Turkki ja Marokko. Djiboutissa käy vuosittain noin sata tuhatta ulkomaalaista matkailijaa. Djiboutilaiset matkailuyrittäjät mainostavat vanhaa kaupunkikulttuuria, rantalomasaaria ja luontokohteita. Abourman seitsemän tuhatta vuotta vanhojen kalliopiirrosten kirahvit ovat kuuluisia. Grand Baran aavikolla harrastetaan hiekkapurjehdusta. Ghoubbetin lahdella turistit uivat valashaiden kanssa.