Ecuador
Ecuadorin tasavalta
Ecuador on kansojen tilkkutäkki, jossa alkuperäisyhteisöjen lisäksi elää siirtomaakauden espanjalaisten sekä afrikkalaisten orjien jälkeläisiä. Pääkaupunki Quito muutettiin inkojen valtakaupungista siirtomaaisännän hallintokeskukseksi. Ennen teollisuuden kasvua ja öljyvarantojen löytämistä 1960-luvulla Ecuador keskittyi lähinnä karjatalouteen. Talouskehityksen seurauksena elinolot maassa ovat parantuneet.
Päivitetty viimeksi 06.11.2006
Maantiede ja ympäristö
Ecuador sijaitsee läntisessä Etelä-Amerikassa päiväntasaajan kohdalla, ja Tyynellämerellä samoilla leveyspiireillä sijaitsevat Galapagossaaret kuuluvat sille. Mannermaa jakautuu kolmeen alueeseen: rannikkoon, Andien vuorijonon muodostamaan keskiylänköön (Sierra) ja itäisiin alankoihin (Oriente). Ilmasto on rannikolla kuuma ja kostea, joskin viileä Humboldtin merivirta rajoittaa sateita tietyillä alueilla. Andien itäpuolisella alueella on trooppista sademetsää.
Ecuadorin ympäristöongelmista huolestuttavin on metsien tuhoutuminen. 90-lukuun mennessä maa oli menettänyt yli 30 % alkuperäisistä mangrove-alueistaan. Arvioitiin, että nykyisellä metsien tuhoutumisen vauhdilla rannikkojen metsäalueet tuhoutuisivat kokonaan vuoteen 2010 mennessä ja metsät Amazonin alueilta vuoteen 2035 mennessä. Osa rannikoista ja keskiylängöstä onkin aavikoitunut. Suurimpana syynä pidetään perinteistä maataloutta, mutta myös öljyntuotannon kehityksellä on osansa. Ecuador sopi vuonna 2010 poikkeuksellisessa sopimuksessa UNEPin kanssa, ettei se hyödynnä hiljattain Amazonin sademetsäalueelta löydettyä öljykenttää kymmeneen vuoteen. Metsien tuhoutuminen on kiihdyttänyt aavikoitumista kuivilla alueilla. Galapagossaaret tunnetaan harvinaisista kotoperäisistä eliölajeistaan, joiden vuoksi ne on lisätty UNESCOn uhanalaisten maailmanperintökohteiden luetteloon.
Jos kaikkien maailman ihmisten kulutustaso olisi yhtä suuri kuin keskivertoihmisen maassa Ecuador, tarvitsisimme 1.1 Maa-planeettaa. Katso indikaattori Ekologinen jalanjälki.
Historia
Ecuadorissa tiedetään kukoistaneen korkeakulttuureita jopa 3000-luvulla eaa. Nouseva inkavaltakunta nielaisi alueen 1400-luvulla. Seuraavat valloittajat olivat 1534 saapuneet espanjalaiset, jotka puolestaan löivät inka-armeijan. Ensimmäisinä siirtomaa-ajan vuosikymmeninä alkuperäisväestö harveni eurooppalaisten tuomien tautien ja pakkotyön heikentämänä.
Paikallinen itsenäisyyssota alkoi 1820-luvulla ja vuonna 1822 Ecuador irrottautui Espanjan siirtomaavallasta liittyäkseen Kolumbiaan, josta se erosi omaksi valtiokseen 1830. Asutus keskittyi pikkuhiljaa keskiylängöiltä rannikon viljelysalueille kaakaon kysynnän lisäännyttyä, ja maa profiloitui jo varhain vientihyödykkeiden tuottajana. Buumin päättyminen johti poliittiseen sekasortoon ja sotilasvallankaappaukseen vuonna 1925. Vuonna 1942 Ecuador luovutti Rion sopimuksessa alueita Perulle lopettaakseen maiden välisen rajakiistasta alkaneen lyhyen sodan. Poliittiset levottomuudet palasivat pitkän tauon jälkeen, kun vuonna 1996 presidentiksi valittu Abdala Bucaram erotettiin mielenvikaisena tehtävästään. Hänen seuraajansa syrjäytettiin epäonnistuneen valuuttauudistuksen seurauksena kansannousun yhteydessä vuonna 2000. Vuonna 2006 valittu presidentti Rafael Correa ajoi läpi perustuslakiuudistuksen, joka uudisti poliittisen järjestelmän.
Yhteiskunta ja politiikka
Vuoden 2008 perustuslain mukaan presidentillä, varapresidentillä ja kansalliskokouksen edustajilla on 4 vuoden virkakausi. Maalla on 38-jäseninen hallitus, ja yksikamarisessa kansalliskokouksessa istuu 124 lainsäätäjää. Ecuadorin politiikkaa ovat leimanneet useat vallanvaihdokset ja levottomuus, joka kumpuaa perinteisten valtarakenteiden ja heikkojen instituutioiden tuottamasta yleisestä tyytymättömyydestä. Alkuperäisväestö on usein vastustanut öljyntuotannon kehitystä ja laajenemista tai yhteiskunnallisia uudistuksia. Poliittiset puolueet ovat yleensä pieniä ja riippuvaisia pikemminkin populistisista ja karismaattisista poliitikoista kuin puolueohjelmista tai ideologioista, mikä korostui erityisesti vuosien 1972–1979 diktatuurikausissa. Vuodesta 1996 lähtien myös alkuperäisväestö on osallistunut aktiivisesti politiikkaan osoittaakseen tyytymättömyyttä, ja presidentti Correa on ensimmäinen johtaja, joka nauttii koko maan luottamusta sitten vuoden 1979, jolloin maan hallinto palasi demokraattiseksi.
Talous ja kaupankäynti
Ecuadorin päävientituotteita ovat öljy, kulta, banaanit, katkaravut ja muut primaariset maataloustuotteet. Maan banaanivienti on maailman suurin. Yksi suurimmista tulonlähteistä öljyn ohella on ulkomailla asuvien ecuadorilaisten diaspora, joka lähettää rahaa maahan. Turismi on kasvanut kolmanneksi tärkeimmäksi sektoriksi, mutta maan talous on yhä erittäin riippuvainen öljystä, jonka vientikapasiteetti on kasvanut vuonna 2003 valmistuneen uuden öljyputken myötä.
Vuosien 1997–1998 heikentyvä talous kulminoitui vuonna 1999 talouskriisiin, jota pahensivat El Niño -ilmiön aiheuttamat ongelmat maataloudessa, öljyn maailmanmarkkinahinnan lasku. Maan valuutta sucre päätettiin vaihtaa dollareihin, mikä aiheutti vallanvaihdokseen johtaneen kansannousun. Vuonna 2001 Ecuador kuitenkin siirtyi onnistuneesti dollareihin ja teki tukisopimuksia Kansainvälisen valuuttarahaston kanssa elvyttääkseen talouttaan.
Muita maaprofiileita
Maanosa/alue
Amerikka
Etelä-Amerikka
Jäsenyys/osallisuus
G77
Ihmisoikeusneuvosto
IMF
Maailmanpankki
NAM
OPEC
WTO
YK
Ecuador liittyi YK:n jäseneksi vuonna 1945.
Pääkaupunki:
Quito
Etniset ryhmät:
mestitsit 65%, intiaanit 25%, espanjalaiset ja muut 7%, tummaihoiset 3%
Kieli:
espanja (virallinen), intiaanikielet (erityisesti ketšua)
Uskonto:
roomalaiskatoliset 95%, muut 5%