Espanja
Espanja on viimeisten 30 vuoden aikana muuttunut uudistuksia vastustavasta diktatuurista keskeiseksi eurooppalaisen ja globaalin politiikan, kaupan ja yhteiskuntaelämän toimijaksi.
Päivitetty viimeksi 06.04.2009
Maantiede ja ympäristö
Espanja on yksi Euroopan vuoristoisimmista maista. Pyreneitten vuoristo ja Sierra Nevada hallitsevat maan koillisia ja eteläisiä alueita, kun taas pohjoisessa Kantabrian vuoret nousevat liki 2500 metrin korkeuteen. Keskellä maata sijaitsevalla ylänköalueella ei juuri kasva puita ja sen maaperä on köyhää ja ilmasto epäsuotuisa. Ylänköaluetta ympäröivät lukuisat laaksot monelta puolelta, ja ne ovat Ebro- ja Guadalquivir- jokien muovaamia. Pohjois- ja eteläpuolen rannikolla sijaitsee alavia, hedelmällisiä tasankoja. Suuret ilmastonvaihtelut aiheutuvat suurista korkeuseroista. Espanjan pohjois-rannikolla vallitsee tyypillinen Atlanttinen ilmasto, mutta kauempana etelässä ilmasto on huomattavasti lämpimämpi. Maan keskiosissa lämpötila voi kesäisin nousta +40 asteeseen, mutta talvisin alueella on huomattavasti kylmempää kuin muualla maassa. Maanpinnan eroosio ja jatkuvat metsäpalot kesäisin uhkaavat maan suuria metsäalueita, ja maan viranomaiset ovatkin aloittaneet laajan istutusohjelman metsien pelastamiseksi. Espanjalla on ongelmia laajan ilmansaastumisen vuoksi ja maa on myös hyvin haavoittuvainen rannikolla seilaavien öljytankkereiden mahdollisille onnettomuuksille.
Jos kaikkien maailman ihmisten kulutustaso olisi yhtä suuri kuin keskivertoihmisen maassa Espanja, tarvitsisimme 3 Maa-planeettaa. Katso indikaattori Ekologinen jalanjälki.
Historia
Pohjois-Afrikan karthagolaiset hallitsivat nykyisen Espanjan aluetta vuoteen 200 eKr. asti, kunnes roomalaiset valtasivat alueen ja perustivat sinne Hispanian provinssin. Rooman valtakunnan romahtaessa 400-luvulla Espanjan alue joutui länsigoottien kuninkaiden alaisuuteen, kunnes maa joutui arabien valtaan ja liitettiin Bagdadin kalifikuntaan 700-luvulla. Sitä seuraavien vuosisatojen aikana arabialaisesta Espanjasta kasvoi Etelä-Euroopan kulttuurin, tieteen ja talouden voimakeskus. 1200-luvulla arabit pakotettiin siirtymään etelämmäksi, kun niemimaan pohjoisosan pienet kristityt kuningaskunnat menestyivät Reconquistassa eli takaisinvalloituksessa. Kuningaskunnista yksi oli Portugali. Loput kuningaskunnat yhdistyivät 1400-luvun loppuun mennessä yhtenäiseksi Espanjan kuningaskunnaksi. Kristoffer Kolumbuksen Väli-Amerikan matkojen jälkeen löydetyt alueet liitettiin Espanjan kuningaskuntaan, josta kehittyi nopeasti länsimaiden voimakkain valtio. Tämä nopea kasvu lopahti kuitenkin 1500- ja 1600-luvuilla, kun Espanjan talous romahti ja väestömäärä väheni islaminuskoisten maurien ja juutalaisten karkotuksen takia sekä suurten kansanjoukkojen muutettua siirtomaihin, joista tuli yhä uppiniskaisempia. 1800-luvulla Espanja menetti kaikki suuret siirtomaansa Etelä- ja Väli-Amerikassa ja siitä tuli menneisyyteen takertunut poliittisesti ja taloudellisesti merkityksetön eurooppalaisvaltio. Useita vuosia kestäneen diktatuurin jälkeen maassa syttyi vuonna 1936 sisällissota, jonka voitti fasistinen kenraali Francisco Franco joukkoineen. Franco hallitsi maata kovakätisesti vuonna 1975 tapahtuneeseen kuolemaansa asti. Sen jälkeen Espanjasta on kehittynyt eurooppalaisen ja globaalin politiikan ja kaupan tärkeä toimija.
Yhteiskunta ja politiikka
Espanjan politiikkaa leimaavat keskushallinnon ja alueellisen tason väliset jännitteet, jonka pohjalta Baskimaa ja Katalonia ovat saaneet huomattavaa itsemääräämisoikeutta omien kansanedustuslaitostensa kautta. Monilla alueilla on omat poliisivoimansa. Espanja on nykyisin täysivaltainen läntinen demokratia, joka on jättänyt Francon hallinnon aikaisen korruption ja poliisivaltion taakseen. Maan muodollinen johtaja on sen kuningas, joka nimittää pääministerin säännöllisten vaalien pohjalta. Francon hallintoa seuranneiden vuosikymmenten aikana maltillinen oikeistopuolue Partido Popular (PP) ja sosialistipuolue ovat olleet suuntaa näyttäviä toimijoita maan hallinnossa. Molemmat puolueet ovat muuttaneet politiikkaansa äärilaidasta kohti keskustaa, ja olleet halukkaita tekemään ideologisia kompromisseja tavoitteiden saavuttamiseksi. Tärkeitä poliittisia riitakysymyksiä ovat olleet yhä lisääntyvän afrikkalaisen maahanmuuton säännösteleminen ja baskien separatistiliike ETA. Sen jälkeen kun Espanjasta tuli EU:n jäsen vuonna 1985, on siitä tullut yhä keskeisempi eurooppalaisen kehitysyhteistyön toimija.
Talous ja kaupankäynti
Espanjan talous on viimeisten 25 vuoden aikana käynyt läpi miltei vallankumoukseen verrattavan prosessin. Köyhästä maatalousmaasta kehittyi 1980-luvun alussa monipuolinen talousmahti teollistumisen ja palvelualojen kehityksen myötä. Erityisesti turismi on kasvanut voimakkaasti ja Kanarian saarilla vieraileekin joka vuosi useita satoja tuhansia turisteja. Alueelliset erot näkyvät myös taloudessa. Madridin ja Atlantin rannikon pohjoisilla alueilla tulotaso ja työllisyysaste ovat huomattavasti korkeampia kuin eteläisillä Andalusian ja Extremaduran alueilla. Yksityistäminen ja yksityisten yritysten tukeminen johtivat maan talouden voimakkaaseen kasvuun 1990-luvulla. Hyvän taloudellisen tilanteensa johdosta Espanja olikin yksi vuonna 1999 perustetun Euroopan talous- ja rahaliiton perustajavaltioista.
Muita maaprofiileita
Pääkaupunki:
Madrid
Etniset ryhmät:
Espanjalaisia, lisäksi muita länsieurooppalaisia kansanryhmiä
Kieli:
Espanja, katalaani, galego, baski
Uskonto:
Katoliset 94 %, muut /ei eritellyt/ei uskontoa 6 %
Eurooppa
Etelä-Eurooppa
Satelliittikuvat
Almeria
Jäsenyys/osallisuus
ETYJ
EU
Euroopan neuvosto
Ihmisoikeusneuvosto
IMF
Maailmanpankki
NATO
OECD
WTO
YK
Espanja liittyi YK:n jäseneksi vuonna 1955.