Etelä-Afrikka
| Faktat | Tilastot | YK:n vuosituhattavoitteet |
Etelä-Afrikka on maa, jonka talous on kasvussa, mutta apartheid-ajan perintö laittaa kapuloita rattaisiin sosiaaliselle kehittymiselle.
Maantiede ja ympäristö
Etelä-Afrikka sijaitsee Afrikan mantereen eteläkärjessä. Idässä maata reunustaa Intian valtameri ja lännessä Atlantin valtameri. Maan itärannikon ilmasto on subtrooppisen kostea, kun taas länsiosien ilmasto on kuivempi ja laukeampi. Maisemaa dominoivat giganttiset sisämaan pöytävuoret, ja idässä kohoaa Lohikäärmevuoristo. Vuoret ulottuvat kaaren muodossa koilliselta raja-alueelta länteen Kapmaahan asti. Rannikkoalueilla sijaitsee kapeana kaistaleena hedelmällisempää maata. Etelä-Afrikan eläimistö ja kasvisto ovat hyvin moninaisia, ja siitä syystä monista suurista alueista on tehty suojeltuja kansallispuistoja. Etelä-Afrikan ehkä suurin ympäristöongelma on veden puute. Veden tarve kasvaa koko ajan, ja vesivarat ovat vähäiset. Happamat sateet aiheuttavat maaeroosiota ja viljelykelpoisen maan aavikoitumista.
Jos kaikkien maailman ihmisten kulutustaso olisi yhtä suuri kuin keskivertoihmisen maassa Etelä-Afrikka, tarvitsisimme 1.3 Maa-planeettaa. Katso indikaattori Ekologinen jalanjälki.
Historia
Joitakin maailman vanhimmista arkeologisista löydöksistä on tehty Etelä-Afrikassa. Luolamaalausten jäännöksiä voidaan ajoittaa kauemmas kuin aikaan 20 000 vuotta eKr. Näiden oletetaan olevan nykyisen San-kansan esi-isien tekemiä, ja sanit ovatkin vanhin Etelä-Afrikan yhä olemassa oleva kansanryhmä. Etelä-Afrikan historia on täynnä riistoa ja väkivaltaa. Maan moderni historia alkoi vuonna 1652, kun alankomaalaiset perustivat Kapmaahan siirtokunnan, joka toimi Euroopan ja Aasian välisen laivaliikenteen huoltotukikohtana. Siirtomaatoiminnan johdosta miltei kaikki alueen alkuperäiset asukkaat surmattiin tai otettiin eurooppalaisten orjiksi. Iso-Britannia miehitti myöhemmin Kapmaan siirtokunnan ja kielsi orjuuden, minkä takia hollantilaisperäiset asukkaat siirtyivät muualle perustamaan omia tasavaltojaan. Eurooppalaisten siirtomaaherrojen ja mustan väestön suhdetta leimasi sorto ja orjuus. Englantilaisten ja hollantilaisperäisten buurien välillä vallitsi taas jatkuva kilpailu. Syrjintä ja rasismi ovat täynnä sisältöä olevia sanoja Etelä-Afrikan modernin historian kuvauksessa. Etelä-Afrikan hallitseva Kansallis-puolue (NP) hyväksyi vuonna 1984 monia lakeja, jotka sortivat maan mustaa enemmistöä ja sulkivat nämä poliittisten, sosiaalisten ja taloudellisten oikeuksien ulkopuolelle. Tätä rotusyrjintää harjoittavaa hallintoa kutsuttiin apartheidiksi ja se lopetettiin 1990-luvulla massiivisen ulkomaisen painostuksen jälkeen. Tuolloin vapautettiin myös Nelson Mandela 28 vankeusvuoden jälkeen. Vuonna 1994 julisti vapautusliike ANC ja Mandela ensimmäiset vapaat ja demokraattiset vaalit voitetuiksi. Mustan väestön taistelu tasa-arvoisuudesta oli lopultakin johtanut tulokseen, ja julkinen syrjintä loppui.
Yhteiskunta ja politiikka
Vapautusliike African National Congress (ANC) on yhä hallitusvallassa Etelä-Afrikassa. Mandelan vetäydyttä politiikasta, ovat lukuisat lahjontasyytökset kukkineet uuden poliittisen johdon piirissä ja aiheuttaneet paljon hajaannusta ANC:n sisällä. Suurin oppositiopuolue, Democratic Allianse (DA), on saanut paljon kannatusta, mutta se ei siltikään ole vielä todellinen poliittinen vaihtoehto ANC:lle. Vaikka apartheidista ei enää näy merkkejä käytännön politiikassa, on sen perintö kuitenkin näkyvissä monilla muilla tavoin. Valkoisten ja mustien väliset sosiaaliset ja taloudelliset erot ovat yhä suuret, ja maassa on paljon rikollisuutta ja köyhyyttä. Työttömyys on yksi suurimmista haasteista maassa, jonka väestöstä 25,5 % on ilman työtä. Oletettavasti 21,5 % Etelä-Afrikan väestöstä on saanut AIDS/HIV-tartunnan, mutta lääkkeiden välitys on hidasta ja monet eivät saa lääkkeitä lainkaan. Treatment Action Campaign (TAC) on yksi tärkeimmistä toimitsijoista AIDS:in ja HIV:n leviämistä vastaan ja se on saanut aikaan muutoksia maan politiikassa tällä alueella.
Talous ja kaupankäynti
Vuodesta 1996 lähtien ANC on harjoittanut uusliberaalista taloudellista politiikkaa, jonka tavoitteena on taloudellinen kasvu ja väestön työllistäminen. Maan mustan väestön keskiluokka on kasvussa ja entistä useammilla on mahdollisuus työhön ja koulutukseen. Taloudellisen kasvun myötä julkisen sektorin palveluihin ja infrastruktuurin kehittämiseen on pysytytty investoimaan enemmän. Etelä-Afrikka on aina ollut Afrikan taloudellinen valtakeskus. Kulta ja jalokivet vastaavat yhä puolta maan kokonaisviennistä, mutta maa on myös maailman suurin mangaanin, platinan ja kromin tuottaja. Vaikka Etelä-Afrikan talous on nousussa, ei kasvu ole yltänyt kaikkein köyhimpien hyödyksi. Lähes 11% maan asukkaista elää köyhyysrajan alapuolella. Etelä-Afrikka on vuoden 2010 jalkapallon MM-kilpailujen isäntavaltio. Lisääntyvä huomio ja onnistunut kilpailujen järjestäminen merkitsevät maalle paljon, niin taloudellisesti, poliittisesti kuin sosiaalisestikin.
Other country profiles
Maanosa/alue
Afrikka
Eteläinen Afrikka
Jäsenyys/osallisuus
Afrikan unioni
G20
G77
IMF
Kansainyhteisö
Maailmanpankki
NAM
SADC
YK
Etelä-Afrikka liittyi YK:n jäseneksi vuonna 1945.
Pääkaupunki:
Pretoria
Etniset ryhmät:
Mustat afrikkalaiset 79%, valkoiset 9.6%, muut 11.4% (2001)
Kieli:
Zulu, xhosa, afrikaani, sepedi, englanti, tswana, sesotho, itsonga (2001)
Uskonto:
Siionin kristityt 11.1%, helluntailaiset/karismaattiset kristityt 8.2%, katoliset 7.1%, metodistit 6.8%, alankomaalaisreformoituneet kristityt 6.7%, anglikaaniset kristityt 3.8%, muslimit 1.5%, muut kristityt 36%, muut /ei eritellyt /ei uskontoa 18.8% (2001)