Fidži
Saaristovaltio Fidži koostuu yli 800 tuliperäisestä ja korallimuodosteisesta saaresta, jotka sijaitsevat Tyynenmeren trooppisella alueella. Maa on merkittävä turistikohde, vaikkakin vuodesta 1987 poliittinen ja etninen tilanne on aiheuttanut jännitteitä ja eristänyt valtiota muusta maailmasta.
Päivitetty viimeksi 06.11.2006
Maantiede ja ympäristö
Uudesta-Seelannista suoraan pohjoiseen sijaitseva Fidži koostuu noin 850 eteläisen Tyynenmeren saaresta, joista vain noin 100 on asuttuja. Rotuman erillään oleva saari liitettiin Fidžiin vuonna 1881. Kaksi suurinta pääsaarta ovat nimeltään Vanua Levu ja Viti Levu, jonka kaakkoisosassa pääkaupunki Suva sijaitsee. Saarilla vallitsee trooppinen ilmasto, jonka vuoksi ne ovatkin alttiita sykloneille, jotka ajoittuvat yleensä marraskuun ja huhtikuun välille.
Fidžin ympäristöongelmat nivoutuvat eroosion ympärille. Saarten metsät ovat vähentyneet 30 %:lla kaupallisten hakkuiden vuoksi, mikä yhdessä runsaiden sademäärien kanssa on johtanut maaperän köyhtymiseen ja maatalouden ongelmiin. Valtio on myös huolissaan ilmastonmuutoksen aiheuttamasta merenpinnan noususta. Lisäksi maatalouden ja ruuantuotannon päästöt vaikeuttavat vedenjakelua. Saarella on luonnonsuojelualueita, joilla pyritään säilyttämään pilaantumatonta maastoa, eläimistöä ja kasvistoa.
Historia
Fidži asutettiin 2500 vuotta sitten, ja osa saaren väestöstä on myöhemmin kansoittanut myös läntistä Polynesiaa. Ensimmäinen kontakti Eurooppalaisiin tuli vuonna 1624, kun hollantilaiset merenkulkijat vierailivat saarella. Myös englantilainen kapteeni James Cook kävi Fidžillä 1774, mutta lähetyssaarnaus alkoi vasta 1830-luvulla. Eurooppalaisten kasvava vaikutus johti heimojen sisällissotaan, joka päättyi Fidžin siirtyessä brittien siirtomaaksi vuonna 1874. Maahan tuotiin suuria määriä intialaisia työläisiä työskentelemään eurooppalaisilla sokeriplantaaseilla. Alkuperäisasukkaat osallistuivat yhteiskunnan rakentamiseen aluksi perinteisten hierarkioidensa mukaisesti, kunnes vuonna 1963 lakiasäätävää neuvostoa uusittiin, ja vuonna 1966 sitä laajennettiin niin, että Fidži sai itsehallinnollisen aseman ja itsenäistyi myöhemmin vuonna 1970 Brittiläisen kansainyhteisön sisällä omaksi valtiokseen. Nuoren hallituksen kukisti kuitenkin alkuperäisväestön kapina, joka vaati fidžiläisille suhteellisesti enemmän valtaa. Seuraava samaa asiaa ajava vallankumous tapahtui jo vuonna 1987, ja kolme vuotta myöhemmin vahvistettu uusi perustuslaki johtivat intialaisväestön maastamuuttoon heidän yhteiskunnallisten mahdollisuutensa huononnuttua.
Yhteiskunta ja politiikka
Vuoden 1997 perustuslain mukaan Fidžillä on seremoniallinen presidentti, jonka Suuri päällikköjen neuvosto valitsee, pääministeri ja parlamentti. Vuonna 2006 vallan kaappasi kuitenkin komentaja Vorege ”Frank” Bainimarama, joka perusti nimellisesti siviilihallintaisen tilapäishallituksen asettuen siihen itse pääministeriksi. Maan ihmisoikeuskomissiolla ei ole lupaa puuttua hallituksen ja asevoimien toimiin.
Vallankaappaus ei ole ainoa, sillä aikaisemmin, vuonna 2000, oppositiopuolueen fidžiläisnationalisti George Speight otti hallituksen panttivangiksi 56 päiväksi ja neuvotteli armeijan kanssa vallanvaihdosta vain fidžiläistä alkuperää olevien käsiin. Epävakaa poliittinen tilanne on karkottanut matkailijoita ja heikentänyt jo entuudestaan lähinnä turismin varassa olevaa maan taloutta. Muun muassa EU on sanonut tukensa Fidžin hiipuvalle maataloudelle riippuvan siitä, korjaako maa vallankaappauksen myötä huonontuneen ihmisoikeus- ja demokratiatilanteensa.
Talous ja kaupankäynti
Fidžin talous on yksi Tyynenmeren saarivaltioiden kehittyneimmistä, vaikka se on edelleen kehitysmaan asemassa nojatessaan suureen maataloussektoriinsa. Vuosia olivat sokeri ja tekstiilit viennin kärjessä, mutta kumpikaan sektoreista ei pärjää globaaleilla markkinoilla laatuongelmien ja poliittisen epävakauden vuoksi, ja molemmat ovat hiipumassa. Nykyään vaateala kattaa viennistä enää 9,4 % ja sokeri 20,9 %. Muita tärkeitä maatalouden vientiartikkeleita ovat kookospähkinät ja inkivääri, joskin molempien tuotanto on vähenemään päin. Kalastus on merkittävä ala sekä viennille että kotimarkkinoille, ja myös kulta on tärkeä, joskin epävakaa vientituote. Viime vuosina Fidžin taloutta on vetänyt turismi. Matkailuala laajeni nopeasti 80-luvulta lähtien, ja turistimäärät ovat jälleen nousussa vuoden 2006 vallankaappauksen ja vuoden 2009 tulvien jälkeen. Suurin osa turisteista on Australiasta, Tyynenmeren alueilta tai Yhdysvalloista. Turismin ylijäämästä huolimatta Fidžin kauppa on kuitenkin alijäämäistä, minkä lisäksi taloutta uhkaa jo 60-luvulla alkanut maastamuutto ja aivovuoto.
Muita maaprofiileita
Pääkaupunki:
Suva (Viti Levun saarella)
Etniset ryhmät:
fidžiläiset 57,3%, intialaiset 37,6%, rotumalaiset 1,2%, muut 3,9%
Kieli:
englanti (virallinen), fidži (virallinen), hindi
Uskonto:
kristityt 64,5% (metodistit 34,6%, roomalaiskatoliset 9,1%, helluntailaiset 5,7%, seitsemännen päivän adventistit 3,9%, anglikaanit 0,8%, muut 10,4%), hindut 27,9%, sikhiläiset 0,3%, muut tai määrittämättömät 0,3%, ei uskontoa 0,7%
Tyynenmeren alue
Melanesia
Jäsenyys/osallisuus
G77
IMF
Maailmanpankki
NAM
SIDS
WTO
YK
Fidži liittyi YK:n jäseneksi vuonna 1970.