Jamaika
Vahvasta kansallisidentiteetistään tunnettu Jamaika on levittänyt kulttuurivaikutteita musiikin ja ruuan välityksellä. Jamaikalaiset ovat ylpeitä kulttuuriperinnöstään, joka kulminoituu henkilöihin kuten vapaustaistelija Marcus Garvey’hin ja muusikko Bob Marley’hin. Lukuisat jamaikalaiset ovat muuttaneet Yhdysvaltoihin, Kanadaan ja Englantiin.
Päivitetty viimeksi 18.09.2009
Maantiede ja ympäristö
Jamaika on saarivaltio Karibianmerellä, noin 145 km Kuubasta etelään. Pääkaupunki Kingston sijaitsee lounaisrannikolla. Suurin osa saaresta on kalkkikivestä muodostunutta tasankoa, ja saaren sisäosat ovat vuoristoisia: korkeimmat Sinisillä vuorilla kohdat nousevat yli 2200 metriin. Pieniä jokilaaksoja on paljon, mutta joet eivät ole koskisuutensa vuoksi purjehduskelpoisia. Ilmasto on alavilla mailla trooppinen ja ylängöillä leuto.
Maan ympäristöongelmiin kuuluvat vedenjakelu ja jätteiden käsittely. Rannikkovesiä ovat saastuttaneet viemäröintijätteet, öljyonnettomuudet ja teollisuuden päästöt. Myös mittavat bauksiittikaivannot saastuttavat vettä punaisella mutalietteellä. Lisäksi maankuluminen eli eroosio on ollut ongelmana: metsiä tuhoutui 7 prosentin vuosivauhdilla vuosina 1990–1995. Myös maata ympäröivät koralliriutat ovat kärsineet.
Jos kaikkien maailman ihmisten kulutustaso olisi yhtä suuri kuin keskivertoihmisen maassa Jamaika, tarvitsisimme 1.1 Maa-planeettaa. Katso indikaattori Ekologinen jalanjälki.
Historia
Eteläamerikkalaiset arawakit asuttivat Jamaikaa ennen Kolumbuksen saapumista saarelle 1494. Vuonna 1510 alkaneen espanjalaismiehityksen aikana arawak-väestö tuhoutui tautien, orjuuden ja sodankäynnin myötä. Ensimmäiset afrikkalaisperäiset orjat tuotiin jo 1517. Vuonna 1655 brittijoukot valtasivat saaren ja 1670 Iso-Britannia siirtyi viralliseksi haltijaksi.
Sokerintuotanto teki Jamaikasta maailman arvokkaimman siirtomaan yli 150 vuodeksi. Iso-Britannia poisti orjuuden vuonna 1834. Poliittista valtaa jamaikalaiset saivat vasta 1930-luvulla ja ensimmäiset vaalit pidettiin 1944. Maa liittyi länsi-intialaiseen federaatioon 1958 mutta erosi kolme vuotta myöhemmin jamaikalaisten äänestäjien vastustuksesta. Itsenäisyyden maa sai vuonna 1962 pysyen kuitenkin Brittiläisen kansainyhteisön jäsenenä.
Maastamuutto on Jamaikalla ollut aina voimakasta. Kun Yhdistynyt kuningaskunta rajoitti maahanmuuttoa vuonna 1967, suurimmat muuttovirrat suuntautuivat Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Noin 20 000 jamaikalaista muuttaa Yhdysvaltoihin joka vuosi, ja 200 000 vierailee vuosittain.
Yhteiskunta ja politiikka
Vuoden 1962 perustuslaki rakensi parlamentaarisen järjestelmän Yhdistyneiden kuningaskuntien mallin mukaiseksi. Valtionpäämies on Englannin kuningatar Elisabet II, joka osoittaa kenraalikuvernöörin pääministerin suositusten pohjalta omaksi edustajakseen Jamaikalle. Toimeenpanovalta on pääministerin johtamalla ministeri kabinetilla. Lakeja säädetään kaksikamarisessa parlamentissa, joka koostuu senaatista ja edustajistosta. Pääministeri ja kabinetti valitaan parlamentin edustajista, ja 2–4 heistä on oltava senaatin jäseniä.
Jamaikan poliittinen järjestelmä on vakaa, mutta maan vakavat taloudelliset ongelmat ovat johtaneet sosiaalisiin ongelmiin ja kiivaaseen poliittiseen keskusteluun. Työttömyysluvut ovat korkeita, alityöllistyneisyys, kasvava velka ja korkeat korot ovat pääkysymyksiä. Väkivaltarikollisuus on vakava ongelma erityisesti pääkaupungissa Kingstonissa. Lapsityövoimaa on pyritty poistamaan, mutta kenttätutkimuksen perusteella sitä on edelleen. Maa on myös ihmiskaupan lähde-, välittäjä- ja kohdemaa, mihin hallitus on pyrkinyt puuttumaan.
Talous ja kaupankäynti
Jamaikan taloudelle kansainvälisen talouden hidastuminen oli kovempi kolaus kuin niille latinalaisen Amerikan maille, joissa talouskasvu on nopeaa. Pitkäaikaiset ongelmat kuten kauppataseen alijäämä, mittava työttömyys ja alityöllistyneisyys sekä korkea velka (120 % verrattuna asukaskohtaiseen bruttokansantuotteeseen) hidastavat selviämistä. Maan infrastruktuuri on heikko, eikä sen rakentamiseen ole sijoitettu tarpeeksi varoja. Lisäksi vaikea työttömyys pahentaa rikollisuutta kuten jengiväkivaltaa, jota huumekauppa entisestään siivittää.
Jamaikan talous on riippuvainen palvelusektorista. Se tuottaa 60 % bruttokansantuotteesta. Turismi, ulkomaiset rahalähetykset sekä bauksiitti- ja alumiinikaivannot ovat pääasiallisia tulolähteitä. Rahalähetykset ovat huomattavan suuria jamaikalaisen diasporan vuoksi, sillä ne tuottavat 20 % bruttokansantuotteesta eli saman verran kuin turismi, joskin taloustaantuma pienensi niiden määrää.
Vuonna 2010 Jamaika aloitti tärkeitä toimia taloutensa parantamiseksi. Velkaohjelmia yksinkertaistettiin kulujen leikkaamiseksi, ja maa teki sopimuksen Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n kanssa saadakseen apua laman aiheuttamiin ongelmiin.
Muita maaprofiileita
Pääkaupunki:
Kingston
Etniset ryhmät:
tummaihoiset 91,2%, sekoittunutta alkuperää 6,2%, muu tai tuntematon 2,6%
Kieli:
englanti, murteet
Uskonto:
protestantteja 62,5% (seitsemännen päivän adventistit 10,8%, helluntailaiset 9,5%, muut Church of God -herätysliikkeet 8,3%, baptistit 7,2%, Uuden testamentin Church of God 6,3%, Jamaikan Church of God 4,8% Church of God -profetiakirkko 4,3%, anglikaanit 3,6%, muut kristityt 7,7%), roomalaiskatoliset 2,6%, muu tai tuntematon 14,2%, ei uskontoa 20,9%
Amerikka
Karibia
Jäsenyys/osallisuus
G77
IMF
Kansainyhteisö
Maailmanpankki
NAM
SIDS
WTO
YK
Jamaika liittyi YK:n jäseneksi vuonna 1962.