Kamerun
Kamerunin tasavalta
Kamerun on yksi Afrikan mantereen maista, joka on kulttuurillisesti, maantieteellisesti ja kielellisesti erittäin moninainen, ja sitä kutsutaankin mielellään miniatyyri-Afrikaksi.
Päivitetty viimeksi 18.09.2009
Maantiede ja ympäristö
Kamerun sijaitsee päiväntasaajalla ja sen ilmasto on trooppinen. Maan eteläosaa peittävät sademetsät ja pohjoisosassa sijaitsee noin 900-1300 metriä meren pinnan yläpuolelle kohoava Kamerunin ylänkö. Vuodenaikojen vaihtuminen näkyy sade- ja kuivuuskausien vaihteluna. Kamerunin eteläosassa on vuoden mittaan kaksi sadekautta ja runsaasti sateita, kun taas pohjoispuolen ylänköalueilla ilmasto on kuivempaa ja sadekausia on vain yksi vuodessa. Maan keskimääräinen lämpötila on suhteellisen vakaa eli noin 25-35 astetta. Koska yli 40 prosenttia Kamerunin alueesta on sademetsää, on puutavara maalle tärkeä vientituote. Metsien hakkuut aiheuttavat kuitenkin ympäristöongelmia. Trooppisten puiden hakkuuseen liittyy paljon lahjontaa ja noin 50 prosenttia metsien hakkuista on laittomia. Sitä paitsi suuri osa laillisista hakkuista voivat olla yhtä edesvastuuttomia ja ympäristölle haitallisia kuin laittomat hakkuut. Lisäksi metsien tuhoaminen uhkaa myös monien eläinlajien olemassa oloa, mutta silti tämä ei ole ainoa sademetsien herkkää tasapainoa uhkaava tekijä. Tšadin ja Kamerunin välille vuonna 2003 rakennettu öljyputki saa paljon kritiikkiä osakseen ympäristönsuojelujärjestöjen taholta, koska putkea pidetään uhkana maan eläinkannan moninaisuudelle.
Jos kaikkien maailman ihmisten kulutustaso olisi yhtä suuri kuin keskivertoihmisen maassa Kamerun, tarvitsisimme 0.6 Maa-planeettaa. Katso indikaattori Ekologinen jalanjälki.
Historia
1000-luvulla islamiuskoinen paimentolaiskansa fulanit saapuivat nykyisen Kamerunin alueelle. Vuonna 1472 portugalilaiset saapuivat Kamerunin rannikolle ja he nimesivät sen Wuori-joesta löytämiensä katkarapujen mukaan. Kamerun joutui Saksan hallintaan 1800-luvun lopulla, mutta ensimmäisen maailmansodan jälkeen sen jakoivat keskenään Ranska ja Iso-Britannia. Kansan tyytymättömyys uusiin siirtomaaherroihin kasvoi niin voimakkaaksi toisen maailmansodan jälkeen, etteivät Iso-Britannia ja Ranska enää kyenneet sitä tukahduttamaan ja Kamerunin itsenäinen liittotasavalta perustettiin vuonna 1961. Maassa vallitsi pitkään yksipuoluejärjestelmä. Vaikka oppositiopuolueet ovat olleet sallittuja Kamerunissa viime vuosikymmenten aikana, on Kamerunilla kuitenkin ollut sen itsenäistymisestä vuodesta 1961 lähtien vain kaksi valtion päämiestä. Vuonna 1982 presidentti Ahidjo antoi vapaaehtoisesti vallan puoluetoverilleen pääministeri Paul Biyalle. Hallitsevaa presidenttiä on toistamiseen syytetty vaalivilpistä, ja vuonna 2003 suuri osa oppositiosta kerääntyi yhteiseen rintamaan haastaakseen Biyan valta-aseman. Opposition yritys Biyan syrjäyttämiseksi ei kuitenkaan onnistunut.
Yhteiskunta ja politiikka
Presidentti Paul Biyan valta on laaja ja hän määrää maan öljyvaroista ja valitsee pääministerin. Korruptionvastainen järjestö nimeltä Transparency International luokitteli vuonna 1998 Kamerunin maailman korruptoituneemmaksi maaksi ja korruptio onkin Kamerunin suuri ongelma vielä tänäkin päivänä. Samaan aikaan kuin presidentti Biya panee säännöllisin väliajoin viralta lahjontaan sekaantuneita ministereitä, hänet itsensä tunnetaan tavastaan tietoisesti hajottaa oppositiorintama etnisiä vastakohtaisuuksia hyväksi käyttäen ja kyvystään ostaa tärkeät poliittiset vastustajat pois tieltä. Kamerunin väestön luottamus maan poliittiseen johtoon, tuomioistuimiin ja poliisiin on pitkään ollut vähenemään päin.Viime aikoina tämä on tullut esiin opiskelijoiden mielenosoituksina ja siinä, että ihmiset ovat ottaneet lain omiin käsiinsä. Huolimatta puuttuvasta ihmisoikeuksien kunnioittamisesta, kristittyjen ja muslimien sekä englannin- ja ranskankielisten välisistä jännitteistä, on Kamerunin tilanne ollut suhteellisen rauhallinen muihin alueen maihin verrattuna.
Vuonna 2006 Kamerunin ehkä suurin ulkopoliittinen ongelma saatiin ratkaistua, kun maa allekirjoitti sopimuksen Nigerian kanssa siitä, että Bakassin niemimaa siirrettäisiin Kamerunin hallintaan. Tuolloinen YK:n pääsihteeri Kofi Annan oli keskeisessä roolissa rauhanneuvotteluissa, joissa päästiin sopimukseen tämän öljyrikkaan niemimaan omistuksesta.
Talous ja kaupankäynti
Kamerunin talous on paljon paremmassa kunnossa kuin useimmissa muissa Afrikan maissa. Kamerunin talouskasvu on viime vuosikymmenen aikana ollut tasaista. Maanviljelyn merkitys Kamerunin taloudelle on erittäin tärkeä. Kamerunilla on paljon luonnonvaroja ja sen talouskasvu 1960-1970-luvuilla perustui kaakaon, kahvin ja omaan käyttöön tulevien tuotteiden lisääntyneeseen tuotantoon. Kun maan länsirannikolta löydettiin öljyä, maan talouskasvu kiihtyi entisestään 1970-luvun loppupuolella, ennen kuin raakaöljyn maailmanmarkkinahinta laski taas 1980-luvun puolivälin jälkeen aiheuttaen talouskriisin. Kamerunin oli otettava suuria lainoja ja sen ulkomaanvelka kasvoi huomattavasti. Vuoden 1990 jälkeen Kamerunin oli tehtävä yhteistyötä Valuuttarahaston kanssa. 1990-luvun puolivälissä Kamerunin taloudellinen tilanne alkoi kuitenkin parantua, ja sen vuotuinen bruttokansantuotteen kasvu oli 4-5 prosentin luokkaa. Talouskasvu ei silti merkitse köyhyyden vähenemistä. YK:n vuonna 1999 tekemän kehitysohjelman (UNDP) julkaiseman raportin mukaan 51 prosenttia Kamerunin väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella.
Muita maaprofiileita
Pääkaupunki:
Yaoundé
Etniset ryhmät:
Kamerunin ylämaalaiset 31%, päiväntasaajan bantut 19%, kirdit 11%, fulanit 10%, luoteisbantut 8%, itäiset nigritit 7%, muut afrikkalaiset 13%, ei-afrikkalaiset 1%
Kieli:
24 suurempaa afrikkalaista kieltä, ranska, englanti
Uskonto:
Afrikkalaiset uskonnot 40%, kristityt 40%, muslimit 20%
Keski-Afrikka
Afrikka
Satelliittikuvat
Tšadjärvi
Jäsenyys/osallisuus
Afrikan unioni
G77
IMF
Kansainyhteisö
Maailmanpankki
NAM
OIC
WTO
YK
Kamerun liittyi YK:n jäseneksi vuonna 1960.