Liberia
Liberian tasavalta
Liberia perustettiin vuonna 1822 karkoituspaikaksi vapautetuille amerikkalaisille orjille. Viime vuosien aikana maa on kokenut useita sisällissotia. Liberian tilanne on nyt parantumassa, ja maata johtaa Afrikan historian ensimmäinen naispuolinen valtionjohtaja.
Päivitetty viimeksi 18.09.2009
Maantiede ja ympäristö
Liberia on muodoltaan pitkä ja kapea maa. Koko sen rannikko muodostuu hiekkarannoista, joiden varsilla on rämeitä ja laguuneja. Sisämaan alankoalueilla on paljon metsää. Ilmasto on trooppinen eli hyvin kostea ja lämpötila pysyttelee 20-35 asteen välillä vuoden ympäri. Sadekausi kestää huhtikuusta marraskuuhun, kunnes Saharan kuivat tuulet alkavat puhaltaa tammikuusta maaliskuuhun. Kontrolloimaton puuteollisuus on johtanut laajamittaisiin metsätuhoihin, ja lukuisat metsäalueet ovat muuttuneet maaperältään köyhiksi savanneiksi. Liberiassa on vain vähän makeaa vettä, ja vain noin 13 prosentilla maaseutukylien asukkaista on puhdasta vettä käytettävissään. Vuosia kestäneen sisällissodan seurauksena maalta puuttuu myös jätehuolto ja viemärijärjestelmä, mistä aiheutuu suuria terveysongelmia Liberian asukkaille.
Jos kaikkien maailman ihmisten kulutustaso olisi yhtä suuri kuin keskivertoihmisen maassa Liberia, tarvitsisimme 0.7 Maa-planeettaa. Katso indikaattori Ekologinen jalanjälki.
Historia
Kun portugalilaiset saapuivat Liberian rannikolle vuonna 1461, maata asutti kaksi pienempää heimoa, jotka harjoittivat maanviljelyä sisämaassa. Eurooppalaiset ja eri heimot aloittivat laajan orjakaupan keskenään. Vuonna 1822 Amerikasta vapautetut orjat asettuivat asumaan nykyisen pääkaupungin Monrovian alueelle. Noin 20 vuoden aikana nykyisen Liberian alueelle saapui yli 13 000 vapautettua orjaa. Vuonna 1847 Liberiasta tuli amerikkalais-liberialaisen eliitin johtama itsenäinen tasavalta ja maa on siitä lähtien ollut sosiaalisesti jakautunut maa. Maan eliitti muodostui entisistä amerikkalaisista orjista, jotka olivat kristinuskon ja amerikkalaisen siirtomaapolitiikan kannattajia, joten heillä oli hyvin vähän yhteistä maan alkuperäisen heimoväestön kanssa. Heimojen väestöä kohdeltiin syrjivästi eikä heillä ollut äänioikeutta. Vielä niinkin myöhään kuin vuonna 1930 valtiovaltaa syytettiin orjuuden harjoittamisesta. William Tubman valittiin Liberian presidentiksi vuonna 1944 ja hän hallitsi maata kuolemaansa asti vuoteen 1971. Tubman taisteli väestön yhtäläisten oikeuksien puolesta ja pani toimeen laajoja uudistuksia. Hänen kuoltuaan Liberia joutui taloudelliseen taantumaan, joka johti vallankaappaukseen vuonna 1980 ja sisällissotaan vuosina 1990-1996.
Yhteiskunta ja politiikka
Liberialla on aina ollut läheiset suhteet Yhdysvaltoihin ja sen poliittinen järjestelmä perustuu amerikkalaiseen malliin. Parlamentissa on kaksi huonetta ja maata johtaa presidentti, joka valitaan kuudeksi vuodeksi kerrallaan. Maassa on monia eri kansanryhmiä, ja varsinkin amerikkalais-liberialaisten ja pienempien heimojen välillä on ollut jännitteitä. Viimeisten 35 vuoden aikana maa on kokenut kahdeksan vallankaappausta ja useita sisällissotia. Yli 250 000 ihmistä on menettänyt henkensä näiden konfliktien yhteydessä eikä suurkaupungeissa ole sähköä eikä puhdasta vettä. Liberiassa on akuutti pula lääkäreistä ja muusta hoitohenkilökunnasta, samaan aikaan kuin aids-epidemia leviää leviämistään. Kapinallisryhmät ja aseelliset joukkiot hallitsevat useita maaseutukyliä ja maan pääkaupunki Monrovia on tuhottu täysin. Viimeisin sisällissota päättyi vuonna 2003, kun presidentti Charles Taylor joutui maanpakoon. Vuonna 2005 Afrikka sai ensimmäisen naispuolisen valtionjohtajan, kun Ellen Johnson-Sirleaf valittiin Liberian presidentiksi. Johnson-Sirleaf aloitti maan jälleenrakentamisen aivan nollapisteestä. Maan suurimpia haasteita ovat korruption kitkeminen, sähkön ja puhtaan veden saannin turvaaminen ja lukuisten kapinallisyhmien aseista riisuminen.
Talous ja kaupankäynti
Suurin osa Liberian taloudesta perustuu maatalouteen. Maalla on runsaasti luonnonvaroja ja se on ajoittain ollut maailman suurin kumin tuottaja. Muita tärkeitä tulonlähteitä ovat palmuöljy, puutavara ja mineraalit. Charles Taylorin kaudella Liberiaan kehitettiin sotatalous, jossa kaiken taloudellisen toiminnan tavoitteena oli ostaa aseita sisällissodan voittamiseen. Suuria määriä timantteja ja muita arvokkaita mineraaleja salakuljetettiin maasta aseiden hankkimiseksi. Sodan loputtua maalla ei ollut minkäänlaista taloudellista järjestelmää ja yhteiskunta oli läpikotaisin korruptoitunut. Liberialla on ongelmia valtavan ulkomaanvelkansa johdosta. Maailmanpankki vetäytyi vuonna 1989 Liberiasta ja Valuuttarahasto ei myönnä enää lainaa maalle. Vaikka maan räjähdysmäinen inflaatio on nyt laskemaan päin, 85 prosenttia maan väestöstä on yhä ilman työtä. Yhä useammat ihmiset ovat riippuvaisia tavaroiden ja palvelujen vaihtamisesta selviytyäkseen, ja vaihtomarkkinat ovat nyt paljon suuremmat kuin tavalliset osto- ja myyntimarkkinat.
Muita maaprofiileita
Pääkaupunki:
Monrovia
Etniset ryhmät:
Afrikkalaiset kansanryhmät 95 %, Amerikan liberialaiset 2,5 %, kongolaista alkuperää olevat 2,5 %
Kieli:
Englanti (virallinen), noin 20 afrikkalaista heimokieltä
Uskonto:
Kristityt 40 %, muslimit 20 %, muut/ei uskontoa/ei eritellyt 40 %
Länsi-Afrikka
Afrikka
Satelliittikuvat
Harbelin slummiplantaasi
Taïn kansallispuisto
Jäsenyys/osallisuus
Afrikan unioni
ECOWAS
G77
IMF
LDC-maat
Maailmanpankki
NAM
YK
Liberia liittyi YK:n jäseneksi vuonna 1945.
Liberia
Verinen sisällissota riehui Liberiassa koko 1990-luvun ajan, ja ajoi 2/3 osaa maan väestöstä pakolaisuuteen. Viime vuosien aikana maa on kuitenkin kehittynyt demokratian suuntaan, ja rauhanneuvottelut ovat johtaneet tuloksiin. Vuonna 2005 Liberia valitsi ensimmäisenä afrikkalaisena maana naispresidentin, Ellen Johnson-Sirleafin, jolle myönnettiin vuonna 2011 Nobelin rauhanpalkinto.
Lue lisää