Hopp til innhold

Libya

Näytä maat

Libya itsenäistyi vuonna 1951 yhtenä ensimmäisistä Afrikan maista. Öljyllä vaurastunut maa oli 42 vuotta Muammar Gaddafin hallitsema diktatuuri. Keväällä 2011 Gaddafi syrjäytettiin sisällissodassa, mutta eri ryhmittymien aseellinen valtataistelu jatkuu yhä.

Päivitetty viimeksi 17.04.2015

Maantiede ja ympäristö

Libya sijaitsee keskellä Saharan autiomaata, joka ulottuu Atlantin valtameren rannikolta Punaiseen mereen asti. Keskellä maata on useita vuoristoja, joiden huiput nousevat 3500 metrin korkeuteen. Sisämaa on karua ja kuumaa, ja sen loputtomat hiekkatasangot ovat vailla kasvillisuutta ja asutusta. Tällä alueella vallitsee miltei sateeton aavikkoilmasto äärimmäisine lämpötilan vaihteluineen. Alueen vähäinen asutus on keskittynyt muutamille hajanaisille keitaille. Läntisellä rannikkokaistaleella on hedelmällistä maata, joka soveltuu erityisen hyvin maanviljelyyn. Täällä asutus on tiheämpää. Useat suuret kaupungit sijaitsevatkin tällä alueella, jossa vallitsee tyypillinen Välimeren ilmasto. Sidran lahden itäpuolella rannikko muuttuu mataliksi harjuiksi, jotka ovat tiheään asutettuja. Suurista alueellisista eroavaisuuksista huolimatta puuttuvat sateet ovat koko Libyan ongelma. Aavikkoalueilla voi mennä vuosikausia sadekuurojen välillä, kun taas rannikkoalueilla vuosittaiset sademäärät ovat enintään 400–500 millimetriä. Libyan suurin ympäristöongelma liittyykin maan ilmastoon ja sijaintiin. Maalla on erittäin vähän puhdasta juomavettä ja sillä on ongelmia aavikoitumisen ja maanpinnan eroosion takia, mistä syystä maaperä soveltuu huonosti tehokkaaseen maanviljelyyn.

Earth Ecoprint

1.7 Maa-planeettaa

Jos kaikkien maailman ihmisten kulutustaso olisi yhtä suuri kuin keskivertoihmisen maassa Libya, tarvitsisimme 1.7 Maa-planeettaa.
Katso indikaattori Ekologinen jalanjälki.

Historia

Libyan rannikkoalueet joutuivat Rooman valtakunnan haltuun vuonna 96 eaa. 300-luvun lopun Rooman valtakunnan jaossa provinssista tuli osa Itä-Rooman eli Bysantin keisarikuntaa. Islamin leviämisen myötä alue liitettiin 600-luvun puolivälissä arabialaiseen valtakuntaan ja islamilainen kieli- ja kulttuurialueeseen. Libyan maa-alueita siirreltiin eri arabisulttaanien välillä seuraavien vuosisatojen ajan. Kun ottomaanien valtakunta otti Libyan hallintaansa 1500-luvulla, jätettiin maan hallinta vuokrasotilaiden harteille. Libyan satamia käytettiin Välimerellä riehuvien ottomaanimerirosvojen tukikohtina useiden vuosisatojen ajan. 1800-luvulla ottomaanit (osmanit) alkoivat menettää yhä useampia alueita, ja vuonna 1911 Italia valtasikin Libyan ja maasta tuli Italian siirtomaa. Useat tuhannet italialaiset muuttivat maahan ja suuria tie- ja teollisuusprojekteja aloitettiin. Toisen maailmansodan aikana Libya joutui englantilaisten joukkojen miehittämäksi, mutta maa sai itsenäisyyden vuonna 1951 yhtenä ensimmäisistä Afrikan maista. Köyhyys ja alikehittyneisyys aiheuttivat valtavia ongelmia uudelle hallitukselle, joka oli täysin riippuvainen ulkomaisista avustuksista, kunnes maasta löydettiin öljyä vuonna 1959. Vuonna 1969 eversti Muammar Gaddafi kaatoi hallituksen vallankaappauksella ja hääti kaikki ulkomaalaiset pois maasta. Hän loi Libyaan erityisen islamilaisen sosialismin. Kaikki valta oli Gaddafilla, hänen sukulaisillaan ja turvallisuusjoukoilla. Helmikuussa 2011 yleinen tyytymättömyys kärjistyi, kun Tunisian kansannoususta alkanut Arabimaiden demokratisoitumisaalto saapui Libyaan. Gaddafin yritti murskata kansannousun asein, mikä johti sisällissotaan ja YK:n valtuuttamiin ilmaiskuihin siviiliväestön suojelemiseksi. Lokakuussa kapinalliset surmasivat Gaddafin ja julistivat sodan päättyneeksi.

Yhteiskunta ja politiikka

Sodan jälkeen Gaddafia vastustaneiden kapinallisten muodostama Siirtymäajan kansallinen neuvosto julistautui vallanhaltijaksi. Sen korvasi vuonna 2012 vaaleissa valittu, islamistijohtoinen Yleinen kansankongressi, jonka oli määrä laatia maahan uusi perustuslaki. Tämä kuitenkin epäonnistui ja maassa järjestettiin uudet parlamenttivaalit kesällä 2014. Islamistit menestyivät vaaleissa heikosti, eivätkä tunnustaneet uutta parlamenttia. Maassa on sen jälkeen ollut kaksi parlamenttia: Yleinen kansankongressi ja vuonna 2014 valittu, kansainvälisesti tunnustettu Edustajainhuone. Kansankongressi pitää valtaa pääkaupunki Tripolissa ja Edustajainhuone Itä-Libyan Tobrukissa. Maassa on myös kaksi kilpailevaa hallitusta, joista kansainvälinen yhteisö tunnustaa Tobrukin hallituksen. Molemmilla osapuolilla on tukenaan useita aseellisia ryhmittymiä, ja väkivaltaisuudet jatkuvat. Myös ääri-islamistinen Isis on vallannut alueita Libyassa ja teloitti helmikuussa 2015 raa’asti 21 egyptiläistä kopti-kristittyä. YK:n johdolla on syksystä 2014 lähtien yritetty saada rauhansopimusta aikaan, mutta toistaiseksi siinä ei ole onnistuttu.

Talous ja kaupankäynti

Afrikkalaisessa mittakaavassa Libyan taloudellinen tilanne oli verraten hyvä ja maan bruttokansantuote oli Afrikan mantereen korkein vuoden 2011 tapahtumiin saakka.
 Jopa 95 prosenttia taloudesta on perustunut öljyteollisuuteen, mutta suuri osa tämän sektorin tuloista ei ole päätynyt  kansalaisten hyväksi. Öljyntuotanto on romahtanut väkivaltaisuuksien vuoksi. Maan öljykenttiä hallinnoi kansainvälisesti tunnustettu Tobrakin hallinto. 
Libyan toiseksi tärkein elinkeino on maanviljely. Maa on kuitenkin täysin riippuvainen ulkomaisten elintarvikkeiden tuonnista, koska se tuottaa itse vain neljäsosan tarvitsemistaan elintarvikkeista. Työttömyys sekä koulutuksen ja työmarkkinoiden huono synkronisointi heikentävät maan yksipuolista taloutta. Uusiin elinkeinoihin panostaminen ei tähän mennessä ole tuottanut mainittavaa menestystä. Maalla ei ole ulkomaanvelkaa, mutta öljytuloihin lähes täysin perustunut valtion talous on kärsinyt huomattavasti.

Lyhyesti

Libya

Pääkaupunki:

Tripoli

Etniset ryhmät:

arabit ja berberit 97 %, muut 3 %

Kieli:

arabia, italia, englanti

Uskonto:

sunnimuslimit 97 %, muut/ei eritellyt/ei uskontoa 3 %

Väkiluku:

6,2 miljoonaa

Satelliittikuvat

Great Man-made River

Tripoli

Jäsenyys/osallisuus

Muita maaprofiileita

Sota ja konfliktit

UNA Finland / Suomen YK-liitto © 2015