Mali
Malin tasavalta
| Faktat | Tilastot | YK:n vuosituhattavoitteet |
Läntisessä Afrikassa sijaitsevan köyhän sisämaan Malin talous on kasvanut nopeasti 90-luvun alusta lähtien. Ajoittain pahasta kuivuudesta kärsivää maata hallitsi 23 vuoden ajan sotilasdiktatuuri, mutta uuden perustuslain tultua voimaan 1992 poliittiset olot tasoittuneet.
Maantiede ja ympäristö
Mali on seitsemän rajanaapurin sisävaltio läntisessä Afrikassa. Se on pinta-alaltaan Afrikan kahdeksanneksi suurin maa ja jakautuu kolmeen laajaan luonnonalueeseen: lounaassa ja sisämaan jokisuistossa on laajoja maanviljelylle soveltuvia alueita, Sahelin savannivyöhyke leikkaa maan sen keskivaiheilta ja koko pohjoinen Mali kuuluu Saharan autiomaahan. Etelässä ilmasto on trooppinen, mutta syksyisen sadekauden aikaan Niger-joki tulvii ja muodostaa myös sisämaahan vehreän suiston. Maan toinen suuri joki Sénégal halkoo lounaista ylänköä.
Malin ympäristöongelmat nivoutuvat aavikoitumisen ympärille: maaperä kuluu, ja metsät sekä laidunalueet vähenevät. Veden saanti on riittämätöntä: vain 74 %:lla kaupunkilaisista ja 61 %:lla maalaisista on käytössään puhdasta vettä. Maalla on käytössään vain 60 km2 uusiutuvia vedenlähteitä, joista maatalous käyttää 97 % ja teollisuus 1 %. Malin eliöstö kärsii kuivuudesta, salametsästyksestä ja luonnonympäristöjen tuhoutumisesta, mihin lukuisat perustetut luonnonsuojelualueet yrittävät tuoda helpotusta. Virkavallalla ei kuitenkaan ole riittäviä keinoja valvoa salametsästystä tai laittomia hakkuita.
Jos kaikkien maailman ihmisten kulutustaso olisi yhtä suuri kuin keskivertoihmisen maassa Mali, tarvitsisimme 1.1 Maa-planeettaa. Katso indikaattori Ekologinen jalanjälki.
Historia
Nykyisen Malin alueella on keskiajalla sijainnut Afrikan suurimpia historiallisia kulttuureita. Malin ja Mauritanian rajalla sijainneen Ghanan kultaimperiumin loisto ajoittui 700–1000-luvuille, ja valtakunta hallitsi Saharan kauppaa Välimeren sekä idän valtakuntien kanssa. 1200–1500-luvuilla alueella kukoisti laajalle levinnyt Malin kuningaskunta, jonka asukkaat olivat Niger-joen yläjuoksun kansaa, nykyisen väestön madinkojen esi-isiä. Songhain valtakunta ajoittui 1400–1500-luvuille ja ulottui nyky-Nigerian alueilta Maliin. Timbuktun kaupungista muodostui jo varhaisen kulttuurivaihdon aikana tärkeä islaminuskon keskus.
Ranskan siirtomaamiehitys alkoi 1880, ja parin vuosikymmenen ajan maa yritti saada Malin aluetta haltuunsa ja perustaa hallinnollisia rakenteita. Tämä onnistui vasta 7-vuotisen vastarintasodan jälkeen vuonna 1898. Siirtomaahallintoa uudistettiin vuosina 1956–1958, ja Ranskan Sudaniksi nimitetty maa sai itsehallinnon. Se muodosti yhdessä Senegalin kanssa Malin federaation vuonna 1959, mutta julistautui Senegalin erottua Ranskasta itsenäiseksi Malin tasavallaksi vuonna 1960.
Yhteiskunta ja politiikka
Itsenäistymisen jälkeen yksipuolueista maata hallitsi presidentti Modibo Keita USRDA-puolueineen. Taloutta kansallistettiin, kunnes vuonna 1968 joukko nuoria virkamiehiä yhdessä armeijan tuen kanssa kaappasi vallan rauhallisesti, ja presidentiksi nousi Moussa Traore. Yksipuoluejärjestelmää yritettiin ryhdittää 70-luvulla, mutta mielenosoitukset, kapinat ja vallankaappausyritykset jouduttiin kuitenkin tukahduttamaan rajuin keinoin. 80-luvulla poliittinen kenttä rauhoittui pitkäksi ajaksi, kun hallitus keskittyi talouden elvyttämiseen. Hitaasti kasvaneet demokratiavaatimukset kärjistyivät kuitenkin vuonna 1991, kun uusi radikaalien mielenosoitusten aalto sai jopa hallitukselta tukea taakseen. Presidentti Traore pidätettiin, ja uusi, demokraattiseen monipuoluejärjestelmään nojautuva perustuslaki hyväksyttiin vuonna 1992. Malin pitkää historiaa kuvaa Afrikan mittapuulla poikkeuksellinen kansojen ja ryhmien harmonisuus, joka johtuu osittain voimakkaasta kulttuuriperinnöstä ja bambaran kansankielestä, jolla 80 % väestöstä kommunikoi.
Nykyinen Mali on hallitusmuodoltaan tasavalta, jonka presidentti valitaan viiden vuoden välein, enintään kahdeksi kaudeksi. Hän nimittää pääministerin, joka on 29-jäsenisen ministerien neuvoston johtaja. Neuvosto hyväksyy 147-paikkaisen kansalliskokouksen esittämät ja äänestämät lait. Perustuslaki sallii monipuoluejärjestelmän, kunhan yksittäisiä puolueita ei ole sidottu sukupuoleen liittyvään tai johonkin tiettyyn etniseen, uskonnolliseen, paikalliseen tai ryhmään.
Talous ja kaupankäynti
Mali on yksi maailman köyhimmistä maista arvioidun asukasmäärään suhteutetun bruttokansantuotteensa perusteella, ja se on riippuvainen kehitysavusta. Maatalous työllistää 70 % työvoimasta, ja sen päätuotteet ovat puuvilla, karja ja viljatuotteet. 10 % väestöstä elää paimentolaisina, ja teollisuutta on vain vähän. Malin tärkeimmät vientituotteet ovat puuvilla, kulta, karja. Myös kalaa viedään paljon muihin Länsi-Afrikan maihin. Maassa on mittavat mineraaliluonnonvarat, joita on päästy hyödyntämään vasta talouden uudistuttua, kun ulkomaiset sijoittajat kiinnostuivat kannattavasta kaivostoiminnasta. Nykyään Mali onkin Afrikan kolmanneksi suurin kullantuottajamaa Etelä-Afrikan ja Ghanan jälkeen.
Vuonna 1999 Mali pääsi Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ylivelkaantuneiden köyhien maiden ohjelmaan, jossa velkalyhennyksiä vastaavat varat käytetäänkin maan kehittämiseen ja köyhyyden poistamiseen.
Other country profiles
Maanosa/alue
Afrikka
Länsi-Afrikka
Satelliittikuvat
Faquibinesin järvi
Manantali-järvi
Jäsenyys/osallisuus
Afrikan unioni
ECOWAS
G77
IMF
LDC-maat
LLDC-maat
Maailmanpankki
NAM
OIC
YK
Mali liittyi YK:n jäseneksi vuonna 1960.
Pääkaupunki:
Bamako
Etniset ryhmät:
mandé-kansat 50 % (bambarat, madinkat, soninket), fulbet 17 %, voltalaiset 12 %, songhait 6 %, tuaregit ja maurit 10 %, muut 5 %
Kieli:
virallinen kieli ranska, bambara 80 %, lukuisia afrikkalaisia kieliä
Uskonto:
islam 90 %, kristinusko 1 %, alkuperäisuskonnot 9 %