Mongolia
Mongolia hylkäsi 70-vuotisen neuvostoliittolaisen yksipuoluejärjestelmänsä 90-luvun alussa ja uusi hallintonsa ja taloutensa. Demokratia ja talouden yksityistäminen sisällytettiin uuteen perustuslakiin, mutta Neuvostoliiton romahtamisen aiheuttama taloustaantuma laukaisi massatyöttömyyden ja köyhdytti kansaa. Muinaisen Tšingis-kaanin valtavan imperiumin keskusmaa Mongolia on sisämaa, jonka arot ja puoliaavikot ovat harvaan asuttuja.
Päivitetty viimeksi 18.09.2009
Maantiede ja ympäristö
Maailman suurin sisämaan valtio Mongolia sijaitsee Aasiassa Venäjän ja Kiinan välissä. Se on valtaosin ylänköä, ja äärilännessä Mongolian Altai-vuoristo kohoaa korkeimmillaan 4374 metriin. Maan eteläosaa peittää Gobin kivikkoinen hiekka-aavikko, jonka pinnan alta muutaman metrin syvyydestä on löydetty laajoja vesivarantoja. Mongoliassa vallitsee kuiva mannerilmasto, jossa vuodenaikojen väliset lämpötilaerot ovat suuret ja sademäärä vähäinen.
Maan ympäristöongelmia ovat saasteet ja eroosio. Useat tehtaat, voimalaitokset ja kodit polttavat pehmeää kivihiiltä, mikä on saastuttanut voimakkaasti teollistuneen pääkaupungin Ulan Batorin ympäristöä. Paikoin holtiton kaivostoiminta käyttää myrkyllistä elohopeaa. Mongolian vesivarat ovat hyvin rajalliset, joten veden saastuminen nousee helposti vakavaksi ongelmaksi. 77 %:lla kaupunkilaisista ja 30 %:lla maalla asuvista on puhdasta vettä käytettävissään. Liikalaiduntaminen suhteellisen pienillä laidunkelpoisilla mailla kuluttaa maaperää tuhoamalla metsiä ja laajentaa Gobin autiomaata. Maan hallitus on alkanut panostaa kestävään energiaan, jottei maa olisi riippuvainen venäläisten voimalaitoksien energiasta.
Jos kaikkien maailman ihmisten kulutustaso olisi yhtä suuri kuin keskivertoihmisen maassa Mongolia, tarvitsisimme 3.1 Maa-planeettaa. Katso indikaattori Ekologinen jalanjälki.
Historia
Ennen yhdentymistä valtakunnaksi mongolit elivät hajanaisissa heimoissa, jotka Temüjin-niminen sotilasjohtaja yhdisti yhtenäiseksi valtioksi vuonna 1206. Hänestä tuli Tšingis-kaani, jonka alaisuudessa valtakunta kasvoi Keltaiseltamereltä Kaspianmerelle ulottuvaksi imperiumiksi. Hänen seuraajiensa jatkamien valloitussotien jälkeen 1200-luvun lopulla valtakunta oli laajimmillaan historian suurin yhtenäinen maa, kun siihen liitettiin vielä Kiina ja Venäjä. Suuri valtio koostui käytännössä kuitenkin lähes itsenäisistä kaanikunnista. Kiinassa mongolivalta (Yuan-dynastia) joutui väistymään Ming-dynastian alettua 1368, jota seuraavan mantšujen Qing-dynastian aikana Mongolia jaettiin kahdeksi Kiinan maakunnaksi, Ulko- ja Sisä-Mongoliaksi vuonna 1686. Ulko-Mongolia itsenäistyi Kiinan keisarivallan luhistuttua vuonna 1911 Venäjän tuettua diplomaattisesti ja aseellisesti maan johtoa ja ylhäisöä, mutta liitettiin jälleen osaksi Kiinaa, kun neuvostovallankumous oli heikentänyt venäläisten vaikutusta Mongoliassa. Neuvostoliitto voimistui pian jälleen, ja Mongolia itsenäistyi uudestaan sosialistiseksi tasavallaksi vuonna 1924 sijaitessaan nyt kahden kommunistisen suurvallan välissä.
Yhteiskunta ja politiikka
Vuoteen 1990 asti Mongolian hallinto oli Neuvostoliiton ohjailtavissa, ja vain kommunistipuolue MPRP oli sallittu. Itsenäisen valtion alkuvuosikymmenten vaikeuksien jälkeen yhteiskunnalliset ristiriidat jäivät vähäisiksi, sillä maatalouden ja tuotantokarjan kollektivisointi sekä asutusuudistukset toteutettiin ilman vastarintaa. Neuvostoliiton perestroika-uudistus ja demokratiavaatimukset Itä-Euroopassa heijastuivat myöhemmin kuitenkin Mongoliaan. Ensimmäinen organisoitu oppositioryhmä ilmestyi vuonna 1990, ja MPRP väistyi vallasta perustuslakimuutoksen myötä. Maahan perustettiin parlamentti Hural tavoitteenaan kirjata uusi perustuslaki, joka astui voimaan vuonna 1992. Se takasi perusvapaudet ja poliittisen järjestelmän toiminnan valtiossa.
Mongolian parlamentti on yksikamarinen, sen edustajat valitaan neljäksi vuodeksi kerrallaan, eikä sitä voida hajottaa ennen seuraavia parlamenttivaaleja. Maan johtaja on presidentti, joka on puolustusvoimien ja kansallisen turvallisuusneuvoston päämies. Myös presidenttikausi on nelivuotinen.
Talous ja kaupankäynti
Taloustoiminta Mongoliassa on perinteisesti perustunut paimentolaisuuteen ja maanviljelykseen. Maalla on laajoja mineraaliesiintymiä, kuten kuparia, hiiltä, molybdeeniä, tinaa, volframia ja kultaa, joiden ympärille keskittyvät prosessit ovat iso osa maan teollisuutta. Neuvostoliiton romahtaminen 1990-luvun alussa aiheutti entisissä sosialistisissa maissa syvän taantuman, ja Mongoliassa talous saatiin takaisin nousuun vapaakauppaan ja yksityistämiseen perustuvilla uudistuksilla. 2000-luvulla maan mineraaliesiintymiä ryhdyttiin hyödyntämään kasvavalla vauhdilla, ja tämä ”kaivosbuumi” nosti maan talouskasvun lähes kymmeneen prosenttiin. Karjataloutta verottavat kylmät talvet: esimerkiksi rajun talven 2009–2010 vuoksi Mongolia menetti 22 % karjastaan.
Maatalous edustaa noin viidesosaa bruttokansantuotteesta, mutta sen lisäksi tärkeitä aloja ovat kaivosteollisuus, kauppa, palvelut sekä liikenne- ja kommunikaatioteollisuus. Naapurimaiden taloustoiminta vaikuttaa voimakkaasti myös Mongolian talouteen – maa ostaa kaikki tarvitsemansa öljytuotteet Venäjältä, ja Kiina on sen tärkein vientikumppani. Kiinasta tulee myös paljon työvoimaa harmaan talouden sektorille, jonka arvioidaan olevan kooltaan kolmannes virallisesta taloudesta. Syrjäisyytensä ja luonnonkauneutensa vuoksi Mongolian turismi on kasvussa. Maa pyrkii tiivistämään yhteistyötään aasialaisessa kauppayhteisössä.
Muita maaprofiileita
Pääkaupunki:
Ulan Bator
Etniset ryhmät:
mongolit (enimmäkseen halhat) 94,9%, turkkilaiset (enimmäkseen kazakit) 5%, muut (sis. kiinalaiset ja venäläiset) 0,1%
Kieli:
halha-mongoli 90%, turkki, venäjä
Uskonto:
lamalaiset 50%, shamanistit ja kristityt 6%, muslimit 4%, ei uskontoa 40%
Aasia
Itä-Aasia
Jäsenyys/osallisuus
G77
IMF
LLDC-maat
Maailmanpankki
NAM
WTO
YK
Mongolia liittyi YK:n jäseneksi vuonna 1961.