Montenegro
| Faktat | Tilastot | YK:n vuosituhattavoitteet |
Nuori Montenegro itsenäistyi vuoden 2006 kansanäänestyksellä, jossa hieman yli 55 % kansasta kannatti suvereenin valtion perustamista. Äänestys päätti Serbian ja Montenegron valtioliiton, joka periytyi Jugoslavian liittotasavallan ajoilta.
Maantiede ja ympäristö
Montenegro on pieni ja vuoristoinen valtio Balkanin niemimaan länsirannikolla. Sen pinnanmuodot ovat moninaiset: pohjoisessa on korkeita vuorijonoja, keski- ja länsiosissa karstimaata ja Adrianmeren rannikolla kapea alankovyöhyke, joka tunnetaan seismisesti aktiivisena alueena. Rannikkoalueella ei ole suuria asuttuja saaria, kuten naapurimaa Kroatiassa. Maan keskikorkeus on 900 metrissä, mutta jotkut alueet kohoavat 1800 metriin, ja Montenegron vuoristot ovatkin Euroopan jyrkimpiä. Järviä on myös paljon. Montenegrossa sijaitsee Balkanin suurin järvi Skutari.
Montenegrossa on viisi luonnonsuojelualuetta, joista pohjoinen Durmitor on UNESCO:n maailmanperintölistalla, kuten myös vajonnut jokilaakso Kotorinlahti keskiaikaisine kaupunkeineen. Maassa on myös ympäristöongelmia muun muassa jätevedenpuhdistuksen puutteiden takia.
Historia
Balkanin aluetta asutti jo 600-luvulla slaavilainen kansa serbit. Montenegro oli pitkään Serbian maakunta ja vastusti myöhempää turkkilaisten osmanien valtaa voimakkaalla itsehallinnolla. Länsi-Euroopan maat tunnustivat Montenegron itsenäisyyden Berliinin kongressissa 1878. Ensimmäisessä maailmansodassa montenegrolaiset taistelivat liittoutuneiden riveissä, kunnes Itävalta miehitti maan. Vuonna 1918 maassa kokoontui päättäjiä, jotka panivat viralta maanpaossa olevan kuninkaan ja hallituksen liittoutuakseen Serbian kanssa. Montenegrosta tuli liiton kautta osa Jugoslavian kuningaskuntaa. Akselivallat kuitenkin miehittivät Jugoslavian vuonna 1941, joten Montenegrosta tehtiin Italian alainen itsehallintoalue. Osa kansasta puolusti miehittäjiä, mutta vahva vastarintaliike toimi tehokkaasti italialaisia vastaan, ja Montenegro oli jugoslavialaisen kommunistijohtajan Josip Broz Titon kannattajien suojapaikka. Sodan jälkeen Montenegrosta tuli osa Jugoslavian tasavaltaa, jonka hajottua vuonna 1989 maa jäi epävarmaan tilaan. Vuonna 1992 Montenegro ja Serbia liittoutuivat entisen Jugoslavian perustuslailla, ja vuonna 2002 Jugoslavia-nimitys muutettiin Serbia ja Montenegroksi. Montenegro piti kansanäänestyksen itsenäisyydestä vuonna 2006 ja irtaantui Serbiasta itsenäiseksi valtioksi.
Yhteiskunta ja politiikka
Itsenäistymisen jälkeen Montenegrossa pidettiin ensimmäiset parlamenttivaalit, jotka kansainvälisten vaalitarkkailijoiden mukaan sujuivat liki ongelmitta. Uusi parlamentti kehitti itsenäisen valtion ensimmäisen perustuslain, joka astui voimaan vuonna 2007. Muun muassa maan nimi muuttui pelkäksi Montenegroksi.
Montenegron pyrkimykset lähentyä Euroopan ja eurooppalais-atlanttilaisen liiton kanssa on yksi niistä syistä, jotka ohjasivat maan allekirjoittamaan EU:n kanssa vakautus- ja assosiaatiosopimuksen, joka ohjaa maata kohti EU-jäsenyyttä. Väestö tukee voimakkaasti liittymistä EU:hun, vaikka maa onkin kohdannut integraatioon liittyviä ongelmia, joita hallitus pyrkii ratkaisemaan. Huomattavasta edistyksestä huolimatta joitain etnisiä jännitteitä on yhä, ja esimerkiksi suuret tuloerot pohjoisen ja vauraamman rannikkoalueen välillä työllistävät hallitusta.
Montenegron presidentti on maan päämies, ja hänet valitaan viisivuotiselle kaudelle yleisvaaleilla. Pääministeri on hallituksen johtaja. Yksikamarisen parlamentin vaalikausi on neljä vuotta, ja edustajia on nykyään 81 entisten 74:n sijaan.
Talous ja kaupankäynti
Toisen maailmansodan jälkeen Montenegron bauksiittiesiintymien ympärille kehittynyt alumiiniteollisuus loi pohjan maan perustuotannolle, joka on kärsinyt korkeista kustannuksista vuoden 1973 öljykriisistä lähtien. Maan turismi alkoi kasvaa jo 60-luvulla, mutta kaikki talouskasvu pysähtyi vuonna 1990 alkaneeseen sotaan. Montenegron talous lähti elpymään vasta Kosovon kriisin lopulla 1999, saksalaisen markan käyttöönoton auttamana. Näin maa eriytyi Serbian taloudesta ja sen valuutasta dinaarista.
Viime vuosina Montenegro on pyrkinyt luomaan vahvan, investoinneille suotuisan talousympäristön. Euro korvasi Saksan markan valuuttana vuonna 2002, ja yli 90 % maan yritysten pääomasta oli yksityistetty kesään 2010 mennessä. Yksi suurimmista muutoksista on uudenlainen arvonlisävero, joka on alhaisempi matkailualoilla ja tukee siten maan kehittyvää turismia. Matkailu erityisesti Adrianmeren rannikolla on kasvanut itsenäisyyden aikana huimasti, ja maailman Matkailu- ja turismineuvosto WTTC on toistuvasti sijoittanut Montenegron nopeimmin kasvavaksi matkailumaaksi arvioidulla 10 % vuosittaisella kasvulla vuoteen 2016 mennessä.
Other country profiles
Maanosa/alue
Eurooppa
Etelä-Eurooppa
Jäsenyys/osallisuus
ETYJ
Euroopan neuvosto
IMF
YK
Montenegro liittyi YK:n jäseneksi vuonna 2006.
Pääkaupunki:
Podgorica
Etniset ryhmät:
montenegrolaiset 43%, serbit 32%, bosniakit 8%, albaanit 5%, muut (muslimit, kroaatit, romanit) 12%
Kieli:
serbia 63,6%, montenegro (virallinen kieli) 22%, bosnia 5,5%, albania 5,3%, määrittelemätön 3,7%
Uskonto:
ortodoksit 74,2%, muslimit 17,7%, katolilaiset 3,5%, muut 0,6%, määrittelemättömät 3%, ateistit 1%