Oman
Omanin sulttaanikunta
| Faktat | Tilastot | YK:n vuosituhattavoitteet |
Oman on arabimaailman vanhin itsenäinen valtio, ja se pysyi hyvin sulkeutuneena 1970-luvulle asti. Sillä on tärkeä strateginen sijainti Arabian niemimaan kaakkoisosassa, Persianlahden suuaukolla. Historiansa kultakautena 1800-luvulla Omanin ulottui Itä-Afrikan rannikolle, ja valtakunta kilpaili Portugalin ja Britannian kanssa vaikutusvallasta Persianlahdella sekä Intian valtamerellä.
Maantiede ja ympäristö
Oman sijaitsee Arabian niemimaalla, ja suurin osa sen pinta-alasta kuuluu viljelykelvottomaan Rub’ al-Khalin autiomaahan. Ilmasto on sisämaassa kuuma ja kuiva, mutta rannikoilla on hieman kosteampaa. Eteläisen Dhofarin maakunnan rannikkokaupunkien ilmasto on muuta maata viileämpi, mikä on keskittänyt alueelle maanviljelyä keidasalueiden viljelymaiden lisäksi. Pohjoista ja eteläistä rannikkoa reunustavat vuorijonot. Suuri osa Omanin pinta-alasta on muinoin ollut merenpinnan alapuolella, mistä merkkinä ovat lukuisat merieliöiden fossiilit ja maaperän suolapitoisuus.
Vesivarantojen vähyys on Omanin suurin ympäristöongelma. Maalla on vain yhden neliökilometrin verran uusiutuvia vesivarantoja, joista 94 % käytetään maatalouteen ja 2 % teollisuuteen. Kuivuus ja sateettomuus vaikeuttavat veden saantia. Raskas öljytankkeriliikenne aiheuttaa myös paikoin rannikkojen saastumista.
Jos kaikkien maailman ihmisten kulutustaso olisi yhtä suuri kuin keskivertoihmisen maassa Oman, tarvitsisimme 2.8 Maa-planeettaa. Katso indikaattori Ekologinen jalanjälki.
Historia
Oman omaksui islaminuskon 600-luvulla profeetta Muhammedin elinaikana, ja ibadilaisuudesta tuli uskonnon pääsuuntaus 700-luvulla. Euroopan vaikutus alueella alkoi 1508, kun Portugali valloitti alueita Omanin rannikoilla. Oman on Persian valloitusten aikakautta lukuun ottamatta ollut itsenäinen valtio. Portugalilaiset karkotettiin 1650, ja Omanin sulttaani valtasi alueita Itä-Afrikan Sansibarista sekä eteläiseltä Arabian niemimaalta vastustaakseen kasvavan Persian hegemoniapyrkimyksiä. Poliittinen johtajuus siirtyi tuona aikana imaameilta sulttaaneille. 1800-luvun alkuun mennessä Omanista oli tullut voimakkain arabivaltakunta, mutta vuosisadan kuluessa se joutui ranskalaisten ja brittien valtataistelun pelinappulaksi, mikä johti pysähtyneisyyden aikaan. Maa jakautui vallanperimyskiistassa kahtia vuonna 1856. 1900-luvun vaihteessa sisämaassa asuvat ibadilaiset nousivat kapinaan tavoitteenaan saada imaami maan hallitsijaksi, ja kiista ratkaistiin väliaikaisesti antamalla uskonnollisille johtajille valtaa heidän vaikutusalueillaan. Valtataistelu kuitenkin puhkesi uudestaan vuonna 1954, ja imaamit ajettiin maanpakoon englantilaisten avulla.
Vuonna 1964 Dhofarissa alkoi poliittisen vasemmiston tukema maakunnan itsenäistymiseen tähtäävä kapina, joka laajeni pitkäaikaiseksi poliittiseksi taisteluksi. Sissitaistelut päättyivät kuitenkin vasta vuonna 1975. Vuonna 1970 nykyinen sulttaani Qaboos bin Sa'id nousi valtaan isäänsä vastaan johdetussa vallankaappauksessa, jossa brittiläiset neuvonantajat häntä avustivat. Hän aloitti poliittisen ilmapiirin rauhoittamisen sekä maan infrastruktuurin ja hallinnon uudistamisen.
Yhteiskunta ja politiikka
Nykyinen sulttaani Qaboos bin Sa'idin dynastia on ollut vallassa noin 250 vuotta, ja hän hallitsee maata ministeriensä avustamana. Valtaannousunsa jälkeen sulttaani on pyrkinyt uudistamaan maan hallintoa. Sulttaani nimittää 30 ministerin neuvoston, eikä maalla ei ole poliittisia puolueita eikä lainsäätäjiä. Kaksikamarinen edustajisto toimii hallituksen neuvonantajana. Vuonna 1991 perustetun uuden neuvoa-antavan valtioneuvoston (Majlis al-Shura) tarkoituksena on lähentää julkishallintoa ja sulttaanin johtamaa hallitusta. Se toimii tiedonvälityskanavana kansan ja hallituksen välillä. Sen tehtävä on myös valmistella talouskehitystä ja sosiaaliasioita koskevat asiat, ennen kuin niistä säädetään laki. Toinen valtioneuvosto Majlis al-Dawla koostuu 59 edustajasta. Vuonna 1996 sulttaani esitteli maan ensimmäisen perustuslakityyppisen järjestelmän, joka takaa useita ihmisoikeuksia islamilaisen lain šarian puitteissa. Maata onkin kehitetty yhä lähemmäs perustuslaillista islamilaisuutta.
Talous ja kaupankäynti
Omanin sijainti Persianlahden suuaukolla teki siitä historiassa tärkeän kauppaliikenteen keskuksen, mutta sittemmin muuttuneet kaupankäyntireitit taannuttivat taloutta, joka siksi nojasi ennen lähinnä maanviljelyyn ja kalastukseen. Tilanne muuttui radikaalisti vuonna 1964, kun maan öljyvarat löydettiin. Tuotanto öljyesiintymien ympärillä aloitettiin kolmea vuotta myöhemmin, ja 70-luvun puoliväliin mennessä Omanin talous keskittyi pääasiassa öljyntuotantoon. Vielä vuonna 2000 hiilivetysektori kattoi 77 % vientituloista, ja valtio on yhä riippuvainen vähenevästä öljystään. Masqatin alueen taloutta pyritäänkin uudistamaan monipuolistamisen, teollistamisen ja yksityistämisen keinoin. Tavoite on laskea öljyntuotannon osuus bruttokansantuotteesta 9 %:iin vuoteen 2020 mennessä, ja turismi sekä kaasuteollisuus ovat avainasemassa hallituksen hajauttamisstrategiassa.
Other country profiles
Maanosa/alue
Aasia
Länsi-Aasia
Jäsenyys/osallisuus
Arabiliitto
G77
IMF
Maailmanpankki
NAM
OIC
YK
Oman liittyi YK:n jäseneksi vuonna 1971.
Pääkaupunki:
Masqat
Etniset ryhmät:
arabit, balokit, eteläaasialaiset (intialaiset, pakistanilaiset, srilankalaiset, bangladeshilaiset), afrikkalaiset
Kieli:
Arabia (virallinen), englanti, balokki, urdu, intialaiset murteet
Uskonto:
ibadilaiset 75%, muut (sunnalaiset, šiialaiset, hindut) 25%