Puola

Kulttuuriperinnöstään ylpeän Puolan juuret voidaan jäljittää yli tuhannen vuoden päähän. Maa on käynyt läpi levottomia ja väkivaltaisia aikoja keskeisen sijaintinsa vuoksi ja ollut vuoroin itsenäinen, vuoroin muiden vallan alaisena. Toisen maailmansodan aikana useita miljoonia puolalaisia kuoli, yli puolet heistä juutalaisia.

Päivitetty viimeksi 06.11.2006

Maantiede ja ympäristö

Itä-Euroopassa sijaitseva puola on maantieteellisesti melko keskellä Eurooppaa. Se rajoittuu pohjoisessa Itämereen sekä Venäjän alaiseen Kaliningradin alueeseen, Idässä Liettuaan, Valko-Venäjään ja Ukrainaan, etelässä Slovakiaan ja Tšekin tasavaltaan. Maan pinnanmuodot jaetaan keskiosien kumpuilevaan alankoon, järvien täyttämään Baltian ylänköön pohjoisessa sekä kapeaan ja alavaan rannikkoalueeseen. Useita merkittäviä jokia laskee Itämereen, joista tärkeimpiä Veiksel, Oder, Warta ja läntinen Bug. Maan pääkaupunki Varsova sijaitsee itäisessä keskiosassa.

Puolan ympäristön tila on parantunut sitten sosialismin aikojen, kun maan raskasteollisuus on vähentynyt ja hallinto on tullut tietoiseksi ympäristöongelmista. Maa kärsii kuitenkin yhä toisen maailmansodan aikaisista liikahakkuista. Ilman, veden ja maaperän saastuminen olivat 90-luvulla pahimpia ongelmia, jotka johtuvat pääosassa teollisuuden päästöistä.

Jos kaikkien maailman ihmisten kulutustaso olisi yhtä suuri kuin keskivertoihmisen maassa Puola, tarvitsisimme 2.4 Maa-planeettaa. Katso indikaattori Ekologinen jalanjälki.

Historia

Puolan kirjoitettu historia alkaa hallitsija Mieszko ensimmäisestä, varhaisimmasta tunnetusta Piastin dynastian ruhtinaasta, joka kääntyi yhdessä kansakunnan kanssa kristinuskoon vuonna 966. Valtio muodostui yhtenäiseksi 1000-luvulla, mutta hajosi 1100-luvulla osiin. Uuteen loistoonsa maa kohosi Jagiellonien kuningassuvun aikana, jolloin Puola liittoutui Liettuan kanssa ja pysäytti Saksalaisen ritarikunnan leviämispyrkimykset vuonna 1410. Vuonna 1569 perustettiin Puola-Liettuan tasavalta, joka oli monen kansanryhmän hajanainen valtio. Monarkia heikkeni useiden mullistusten myötä ja päättyi, kun maa vuonna 1795 jaettiin Preussin, Venäjän ja Itävallan kesken. Ensimmäisen maailmansodan aikana Puola pyrki aktiivisesti kohti itsenäisyyttä, joka saavutettiin uudelleen vuonna 1918. Puola kävi Neuvostoliiton kanssa sotaa vuosina 1919–21, ja sen seurauksena Ukraina ja Valko-Venäjä jaettiin maiden kesken kahtia.’

Toinen maailmansota alkoi, kun natsi-Saksa hyökkäsi Puolaan Neuvostoliiton kanssa sovitun Molotovin-Ribbentropin sopimuksen ja sen salaisen lisäpöytäkirjan seurauksena. Puola sortui pian salamasodaksi kutsutun hyökkäyksen pikemminkin strategisista syistä kuin heikkojen resurssien vuoksi. Sodan aikana Puola kärsi tilastollisesti eniten – 4,3 miljoonan puolalaisen arvioidaan kuolleen, ja heistä lähes 3 miljoonaa oli juutalaisia. Natsien keskitysleiri Auschwitz on yksi tunnetuimmista Puolaan perustetuista tuhoamisleireistä.

Jo sodan aikana toimineesta kansallisvapautukseen tähtäävä PKWN-komiteasta tuli sodan jälkeen väliaikaishallitus. Vuoden 1947 vaaleissa työväenpuolue sai enemmistön, ja vuonna 1952 Puola julistettiin kansantasavallaksi. 60-luvun talousongelmat kääntyivät talouskasvuun 70-luvulla, mutta jatkuivat myöhemmin. Tyytymättömyys nouseviin hintoihin ja talouden rappioon kasvoi, ja kuuluisa työväenliike Solidaarisuus perustettiin. Se pakotti hallituksen neuvotteluihin, mutta sen suosion kasvaessa hallitus julisti maan sotatilaan, jonka varjolla Solidaarisuus-johtajat vangittiin. Kiista hälveni 80-luvun kuluessa ja vangit vapautettiin.

Yhteiskunta ja politiikka

Puolan nykyisen hallinnon kärjessä on ministerineuvosto, jota johtaa yleensä parlamentin alahuoneen suurimmasta puolueesta valittu pääministeri. Kaksikamarinen parlamentti koostuu alahuoneesta (Sejm), jossa istuu 460 jäsentä, sekä 100-jäsenisestä senaatista. Alahuoneen parlamenttivaalit pidetään neljän vuoden välein, ja käytössä on listaäänestys d’Hontin menetelmän mukaisesti. Valtionpäämies on viisivuotiskaudella istuva presidentti, joka on samalla asevoimien ylipäällikkö ja nimittää pääministerin.

Puolan kansantasavallan loppumisen jälkeen sananvapauden toteutuminen parantui, ja maasta siirtyi myös avoimeen markkinatalouteen. Natoon Puola liittyi vuonna 1999 Tšekin ja Unkarin kanssa ja siitä tuli Euroopan unionin jäsen vuonna 2004. Schengen-alueeseen liittyminen vuonna 2007 lähensi Puolaa läntisen Euroopan kanssa, mutta sopimusalueen itärajalla valvontaa lisättiin. Puolan presidentti vaihtui vuonna 2010, kun silloinen presidentti kuoli lento-onnettomuudessa yhdessä 89 muun puolalaisen merkkihenkilön kanssa.

Talous ja kaupankäynti

Puolan talous oli vuonna 1989 kriisissä: valtiolla ei ollut varaa investoida, inflaatio oli 500 % ja työttömyys oli siirtymässä nousuun. Siirtyminen neuvostoaikaisesta suunnitelmataloudesta markkinatalouteen tapahtui šokkimenetelmällä 90-luvun vaihteessa. Hintakontrolli ja valtiojohtoisuus poistettiin, ja käsistä karannut inflaatio pyrittiin taltuttamaan. Kansainvälinen yhteisö tuki muutosta tuoreilla lainoilla ja velkojen uudelleenjärjestysohjelmilla. Talouskasvu on ollut nopeaa maan EU-jäsenyydestä lähtien. Perinteisenä maatalousmaana Puolassa on edelleen laaja maataloussektori, joka työllistää 16 % työvoimasta mutta tuottaa vain 4,8 % bruttokansantuotteesta. Tuottavampia aloja ovat elektroniikka-, kaivos-, kone- sekä kemianteollisuus: Puolassa tuotetaan autojen lisäksi laivoja, helikoptereita, kivihiiltä, lääkkeitä ja tietokoneita. Maan merkittävimmät luonnonvarat ovat kaivostuotteita kuten hiiltä, kuparia, rikkiä, maakaasua, hopeaa, lyijyä ja suolaa, jonka louhintaan keskittyneitä kaivoksia on nykyään jopa nähtävyyksinä.

Muita maaprofiileita

• BBC country profile
• CIA World Factbook