Senegal
Senegalin tasavalta
Vaikka Senegal on köyhä maa, se on yksi Länsi-Afrikan vaikutusvaltaisimmista valtioista. Senegalin pääkaupunki Dakar on alueen poliittinen ja akateeminen keskus.
Päivitetty viimeksi 11.07.2012
Maantiede ja ympäristö
Etelä-Senegalissa vallitsee runsassateinen, trooppinen ilmasto ja Pohjois-Senegal kuuluu kuivaan Sahelin savannivyöhykkeeseen. Maassa sataa epätasaisesti, minkä takia Senegalia vaivaa usein kuivuus. Suurin osa Senegalista koostuu alangoista ja rannikko on mangrovemetsäsuota. Kasvillisuus vaihtelee ilmastovyöhykkeittäin. Sahelin savannilla kasvaa lähinnä piikikkäitä pensaita, mutta etelän savannialue on hedelmällistä. Lounais-Senegal on trooppista sademetsää.
Useimmat suuret nisäkäslajit ovat kadonneet Länsi-Senegalista, mutta idässä on vielä elefantteja, antilooppeja, leijonia, leopardeja ja hyeenoja. Sakaaleja ja apinoita todetaan lähes koko maassa. Krokotiilit, virtahevot ja kilpikonnat elävät Senegalin joissa. Maassa on monia käärmelajeja, kuten pyton, kobra ja mamba. Senegalista on löydetty myös yli 650 lintulajia. Yksi Länsi-Afrikan lajirikkaimmista alueista on Senegalin kansallispuisto Niokolo Koba, jossa elää 84 nisäkästä ja yli 300 lintulajia.
Senegalin ympäristöongelmia aiheuttavat metsähakkuut, liiallinen laiduntaminen, maaperän eroosio, aavikoituminen ja liikakalastus. Salametsästys on vaaraksi monelle eläinlajille.
Jos kaikkien maailman ihmisten kulutustaso olisi yhtä suuri kuin keskivertoihmisen maassa Senegal, tarvitsisimme 0.6 Maa-planeettaa. Katso indikaattori Ekologinen jalanjälki.
Historia
Senegalissa on elänyt ihmisiä ainakin 15 000 vuotta. Monet keskiaikaiset kuningaskunnat ovat sijainneet Senegalin alueella, kuten Ghana, Mali ja Songhai. Noin 500 vuotta sitten Senegalin asuttivat wolof- ja serer-heimot. Wolofit valloittivat laajoja alueita ja levittivät islamia. Heidän valtansa kukoisti 1300-1600 -luvuilla. Portugalin merimiehet saapuivat Senegaliin vuonna 1444 ja pitivät vuoteen 1550 saakka monopolin kullan ja orjien kaupasta alueella. Vuonna 1600 Ranska, Alankomaat ja Iso-Britannia taistelivat alueesta, minkä päätteeksi Britannian sai Gambian ja Ranska Senegalin. Ranskalainen siirtomaavalta kohtasi laajaa vastarintaa, jonka Ranska onnistui tukahduttamaan vasta 1800-luvun lopulla.
Toisen maailmansodan jälkeen Senegalissa kasvoi sekä nationalistinen että panafrikkalainen liikehdintä. Vuonna 1946 kaikki asukkaat Ranskan siirtomaa-alueiden asukkaat saivat Ranskan kansalaisuuden ja äänioikeuden Ranskan parlamentissa. Vuonna 1958 Senegal irtautui Ranskasta ja sai itsenäisyyden 1960.
Yhteiskunta ja politiikka
Senegalissakin oli hetken yksipuoluejärjestelmä, mutta siitä luovuttiin 50-luvun puolivälissä ja puolueiden muodostus sallittiin. Sosialistipuolue hallitsi Senegalia suurimman osan ajasta itsenäisyydestä lähtien vuoteen 2000 asti. Huolimatta satunnaisista poliittisten oikeuksien loukkauksista ja demokratian käytäntöjen rikkomisesta, Senegal on kohonnut esimerkillisen toimivaksi poliittiseksi demokratiaksi Afrikassa. Toisin kuin monissa muissa Afrikan valtiossa, Senegalissa valtionpäämies luopui vapaaehtoisesti vallasta ja vallanvaihto opposition ja hallitsevan puolueen välillä tapahtui demokraattisilla vaaleilla. Senegal ei ole koskaan kokenut vallankaappausta tai sotilasvaltaa.
Vuonna 1990 eteläinen maakunta Casamance alkoi vaatia itsenäisyyttä, mikä johti aseelliseen konfliktiin ja pitkittyneeseen sisällissotaan. Vuonna 2004 allekirjoitettiin rauhansopimus hallituksen ja kapinallisten välillä. Kapinoinnilla oli myös etninen ja taloudellinen tausta.
Itsenäistymisestään lähtien Senegal on ollut yksi poliittisesti vaikutusvaltaisimmista maista ranskankielisessä Afrikassa ja pääkaupunki Dakar on yksi poliittisen ja akateemisen elämän keskuksista Länsi-Afrikassa.
Talous ja kaupankäynti
Senegalin johtava asema alueella perustuu myös sen laajempaan teolliseen pohjaan kuin useimmassa muissa Afrikan maissa. Pääkaupunki Dakar on keskeinen kauppapaikka ja junaliikenteen keskus Sahelin alueella. Teollisuus on suhteellisen hyvin kehittynyt ja keskittynyt lähinnä Dakarin alueelle. Teollisuuden osuus oli vuonna 2002 14 prosenttia bruttokansantuotteesta. Sekä kotimaanmarkkinoitta että merkittävää osuutta viennistä hallitsee maan tekstiiliteollisuus.Matkailuala on myös keskeisemmässä asemassa kuin useimmissa muissa Afrikan maissa.
Senegal on kaikesta huolimatta köyhä valtio ja noin kolme neljästä senegalilaisesta työskentelee maataloudessa. Siirtomaa-ajan maatalous oli keskittynyt yksipuolisesti vain pähkinöiden tuottamiseen, mikä teki Senegalin maataloudesta hyvin haavoittuvan. Vuodesta 1990 lähtien Senegalissa on työskennelty maatalouden monipuolistamiseksi ja investoitu matkailuun sekä fosfaatin vientiin ja kalastukseen. Kalastusteollisuus ja kalastuslisenssien myynti on ollut Senegalin tärkein vientituote viimeiset 20 vuotta. Ulkomaiset avustukset ovat myös tärkeitä tulonlähteitä.
Vuonna 2010 Senegal oli sijalla 144/169 YK:n inhimillisen kehityksen indeksillä.
Muita maaprofiileita
Pääkaupunki:
Dakar
Etniset ryhmät:
Wolofit 43.3%, pularit 23%, sererit 14.7%, jolat 3.7%, mandinkat 3%, soninket 1.1%, eurooppalaiset ja libanonilaiset 1%, muut 9.4%
Kieli:
Ranska (virallinen), wolof, pulaar, jola, mandinka
Uskonto:
Muslimeja 94%, kristittyjä 5% (lähinnä katolilaisia), alkuperäisuskonnot 1%
Government:
Tasavalta
Länsi-Afrikka
Afrikka
Satelliittikuvat
Djoudjin suoalue
Peanut Basin
Jäsenyys/osallisuus
Afrikan unioni
ECOWAS
G77
IMF
LDC-maat
Maailmanpankki
NAM
OIC
WTO
YK
Senegal liittyi YK:n jäseneksi vuonna 1960.