Slovenia

Slovenia nauttii upeiden vuorten, vihreiden metsienja lyhyen Adrianmeren rannikkokaistaleen lisäksi merkittävästä taloudellisesta ja poliittisesta tasapainosta. Se oli ainoa entisen Jugoslavian maa, joka liittyi EU:hun ensimmäisessä laajentumisprosessissa: Sloveniasta tuli EU:n jäsenmaa vuonna 2004. Vain muutamaa kuukautta aikaisemmin se oli liittynyt Natoon.

Päivitetty viimeksi 22.09.2009

Maantiede ja ympäristö

Slovenia sijaitsee Keski-Euroopassa, Adrianmeren lahden pohjukassa. Sen rajanaapureina ovat pohjoisessa Itävalta, idässä Unkari, etelässä Kroatia ja Adrianmeren rannikko sekä lännessä Italia. Pääkaupunki Ljubljana on keskellä maata. Slovenian rannikon ilmastoon vaikuttaa vahvasti Välimeri, ja sen sisäilmasto vaihtelee leudoista kuumiin kesiin ja kylmiin talviin, erityisesti tasangoilla ja idän laaksomailla. Monipuolinen ilmasto on synnyttänyt maahan runsaan kasviston ja eläimistön. Noin puolet maasta on vuoristoa, josta suurin osa sijaitsee Slovenian keski- ja itäosissa. Rinteillä kasvatetaan usein viiniä ja hedelmällisillä alamailla karjaa.

Slovenian ympäristöongelmia ovat teollisuuden päästöjen aiheuttamat happosateet sekä vesistöjen saastuminen. Maa on myös altis tulville ja maanjäristyksille.

Jos kaikkien maailman ihmisten kulutustaso olisi yhtä suuri kuin keskivertoihmisen maassa Slovenia, tarvitsisimme 2.9 Maa-planeettaa. Katso indikaattori Ekologinen jalanjälki.

Historia

Slovenian asuttivat slaavit 500-luvulla. Maassa toimi 1300-luvulle asti järjestelmä, jossa kansa hyväksyi sopimuksenomaisesti hallitsijansa. 800-luvulta lähtien Slovenia oli ulkovaltojen, muun muassa Venetsian, alaisena. Maa oli Habsburgien hallitsijasuvun hallinnassa käytännössä 1300-luvulta Itävalta-Unkarin romahtamiseen asti vuoteen 1918, lukuun ottamatta nelivuotista Napoleonin valtakautta. Tästäkin eteenpäin Slovenia vastusti saksalaistamispyrkimyksiä ja säilytti oman slaavilaisen kielensä ja kulttuurinsa. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Slovenia liittyi muiden eteläisten slaavikansojen kanssa Serbien, Kroaattien ja Sloveenien kuningaskuntaan, joka vuonna 1929 muutti nimensä Jugoslaviaksi ja joutui akselivaltojen miehittämäksi toisessa maailmansodassa. Kommunistien voimakkaan vastarintaliikkeen tuloksena maa vapautti itsensä ilman Neuvostoliiton väliintuloa, ja sosialistinen Jugoslavia syntyi Josip Broz Titon alaisuudessa. Kommunismin aikana Sloveniasta tuli Jugoslavian varakkain maa ja sen talous tasapainotti liittovaltion muita osia. Titon kuoltua 1980 kommunistinen johto Belgradissa pyrki keskittämään poliittista valtaa käsiinsä. Slovenian kieltäydyttyä tästä sen asema muuttui poikkeuksellisen demokraattiseksi kommunistivaltion sisällä. Vuonna 1989 Slovenian yleiskokous hyväksyi perustuslakiinsa muutoksen, joka sallisi sen irtautua Jugoslaviasta. Seuraavana vuonna järjestettiin kansanäänestys, jossa 88 % kansasta puolsi itsenäisyyttä. Slovenia julistautui itsenäiseksi kesäkuussa 1991, mitä seurasi lähes väkivallaton 10 päivän sota Jugoslavian kanssa. Jugoslavian armeija vetäytyi maasta Slovenian ilmaistua virallisen vastustuksensa Belgradin hallinnolle.

Yhteiskunta ja politiikka

Slovenia on tasapainoinen monipuoluedemokratia ja tasavalta, jolla on säännölliset vaalit ja vapaa lehdistö. Maan hallituksessa valta on jaettu suoraan valitun presidentin, pääministerin sekä kaksikamarisen parlamentin välillä. Parlamentti koostuu 90-jäsenisestä kansalliskokouksesta, joka vastaa lainsäädännöstä, sekä kansallisneuvostosta, joka on pääosin neuvoa-antava elin. Oikeuslaitoksen yhdeksän tuomaria valitsee yhdeksän vuoden välein kansalliskokous.

90-luvulla Slovenia tavoitteli taloudellista tasapainoa ja avoimempaa ulkopolitiikkaa suuntautumalla entistä vahvemmin länteen ja korostamalla keskieurooppalaista kulttuuriperintöään. Onnistumisesta integroitumisessa länsimaihin kertoo Slovenian vuonna 2004 alkaneet Nato- ja EU-jäsenyydet. Hallitus sekä suurin osa puolueista puoltavat läntismielistä politiikkaa, ja puolueiden väliset erot ovat muutenkin melko pieniä.

Itsenäistyttyään vuonna 1991 Slovenia tarjosi kaikille maassa asuville Slovenian kansalaisuuden välttääkseen ryhmien välisiä kontrasteja. Ongelma, joka syntyi, kun 25 000 maassa asuvaa ei ottanut kansalaisuutta vastaan, jatkuu edelleen. Suuri osa heistä rekisteröityi tai poistui maasta, mutta tuhansien ”poistettujen” tila oli pitkään epäselvä. Hallitus vakiinnutti heidän asemansa vuonna 2010. Slovenia otti tietoisesti vastaan suuria määriä pakolaisia Bosniasta ja on sittemmin osallistunut aktiivisesti alueen rauhoittamiseen.

Talous ja kaupankäynti

Slovenian itsenäisyyden jälkeiset talousuudistukset ovat johtaneet sen tasaiseen talouskasvuun, jota vapaakauppa, lainsäädäntö ja kannattava yrittäjyys ovat auttaneet. Taloutta on pyritty monipuolistamaan, ja Slovenia on sopinut useita maidenvälisiä kauppasopimuksia, ja se on Maailman kauppajärjestön WTO:n perustajajäsen ja toiminut Euroopan vapaakauppasopimuksessa vuodesta 1996. Maalla on korkeasti koulutettua ja tuotteliasta työvoimaa sekä toimivia poliittisia ja taloudellisia instituutioita. Jo Jugoslavian aikana maa oli liittovaltion tuottavin osa tuottaen viidenneksen bruttokansantuotteesta, vaikka sen väestö vastasi vain 1/13 koko Jugoslavian väestöstä.

Slovenia hyötyy taloudellisesti siitä, että sen läntisen Euroopan kauppakumppanit, erityisesti sen pääkauppakumppani Saksa, toipuvat nopeasti vuoden 2008 taloustaantumasta. Taloudellisesta menestyksestään huolimatta ulkomaisten sijoitusten määrä Sloveniassa on alhaisempi kuin ympäröivillä alueilla, ja verot ovat pysyneet melko korkeina. Maan päävientituotteet ovat elintarvikkeet, koneet ja liikennevälineet sekä kemikaalit.

Muita maaprofiileita

• BBC country profile
• CIA World Factbook