Sudan

Sudan on Afrikan suurin maa, ja se on kärsinut vuoden 1956 itsenäistymistään lähtien sisällissodasta ja rauhattomuuksista. Maa jaettiin kahtia heinäkuussa 2011.

Päivitetty viimeksi 25.07.2008

Maantiede ja ympäristö

Sudan on Afrikan suurin ja maailman kymmenenneksi suurin maa. Maan pohjoisosissa on valtavia aavikkoalueita, jotka maan eteläosaan tultaessa muuttuvat puoliaavikoiksi ja tasangoiksi. Sudanin kaakkoisosassa sijaitsee läpipääsemätön Suddin rämealue, joka on yksi maailman suurimmista suoalueista. Pienet vuoristot leikkaavat maan tasankoalueita luoden luonnollisen rajan kaakkoispuolella Etiopian ylänköihin, sekä Ugandaan ja Tšadiin etelässä ja lounaassa. Niilijoki virtaa koko maan halki ja sen juoksua ympäröivät kapeat kaistaleet hedelmällistä maanviljelymaata vastakohtana muutoin niin kuiville alueille. Sudanin ilmasto vaihtelee pohjoisosan aavikkoilmastosta kaakkoisosan trooppiseen ja kosteaan ilmastoon. Lämpötilat ovat yleensäkin korkeita ja ne voivat nousta jopa +50 asteeseen. Selvin merkki vuodenajan vaihteluille ovat sateet, jotka ovat epäsäännöllisiä vuoden ympäri, vaikkakin itse sadekaudet ovat säännöllisiä. Suuri osa maasta on täysin riippuvainen sateista ja kärsii akuutista kuivuudesta, jos sateita ei tule. Sudanin suurimpia ympäristöongelmia ovat aavikoituminen ja puhtaan juomaveden puute. Kasvava öljyteollisuus on huonosti säännösteltyä aiheuttaen yhä suurempia ympäristöongelmia.

Jos kaikkien maailman ihmisten kulutustaso olisi yhtä suuri kuin keskivertoihmisen maassa Sudan, tarvitsisimme 0.9 Maa-planeettaa. Katso indikaattori Ekologinen jalanjälki.

Historia

Sudanin pohjoisosa sai ajanlaskumme alkua edeltäneinä vuosituhansina paljon vaikutteita naapurimaansa Egyptin voimakkaista valtakunnista. Sudanin ja Egyptin kansanryhmät olivat säännöllisessä kanssakäymisessä ja Sudanin faaraot hallitsivat koko Egyptiä ja pohjoista Sudania useiden vuosisatojen ajan. Antiikin aikoihin Pohjois-Sudaniin kasvoi suuri Meroën kuningaskunta. Sudanin eteläosissa asui etupäässä paimentolaisia, eikä tällä alueella ollut mitään suuria kuningaskuntia. 1200-luvulla koko Sudan joutui egyptiläisten muslimien mamelukkien miehittämäksi ja myöhemmin maa liitettiin turkkilaiseen Ottomaanien valtakuntaan. 1850-luvulla englantilaiset alkoivat saada enemmän jalansijaa niin Egyptissä kuin Itä-Afrikassakin. Sen jälkeen kun englantilaiset olivat kukistaneet sudanilaisen muslimivaltion vuosisadan vaihteessa, Iso-Britannia otti koko nykyisen Sudanin alueen valtaansa ja jakoi sen vuonna 1924 kahdeksi eri siirtomaaksi. Toisen maailmansodan jälkeen Pohjois- ja Etelä-Sudan yhdistettiin yhdeksi siirtomaaksi, joka itsenäistyi vuonna 1956. Pian itsenäistymisen jälkeen Etelä-Sudanissa syttyi sisällissota taloudellisen kriisin seurauksena. Etelän asukkaat olivat sitä mieltä, että Etelä- ja Pohjois-Sudanin asukkaita kohdeltiin eriarvoisesti. Heikot hallitukset, sotilasvallankaappaukset ja sisällissota jatkuivat vuoron perään vuoteen 1972 asti, jolloin kirjoitettiin rauhansopimus. Vuosia jatkuneen lisääntyvän islamilaistamisen seurauksena sisällissota syttyi uudelleen vuonna 1983, kun hallitus päätti ottaa šarian (islamisen lain) käyttöön koko maassa. Sota kesti vuoteen 2005 asti, jolloin uusi rauhansopimus allekirjoitettiin.

Yhteiskunta ja politiikka

Sudania hallitsee nykyisin lähes diktatorinen johtaja Omar Hassan al-Bashir, joka nousi valtaan vuoden 1989 sotilasvallankaappauksella. Al-Bashir on oikeistosuuntautunut arabinationalisti, joka on harjoittanut aggressiivista sopeuttamispolitiikka maan ei-arabialaista väestöä kohtaan. Etelä-Sudan sai oman parlamentin vuoden 2005 rauhansopimuksen yhteydessä ja vuoteen 2011 mennessä Pohjois- ja Etelä-Sudan on tarkoitus jakaa kahdeksi eri valtioksi, jos Etelä-Sudanin alueen asukkaat kansanäänestyksellä näin päättävät. Sudanilla on kuitenkin vielä suuria haasteita edessään ennen kuin maan jakaminen on saatu tehtyä. Erityistä epäselvyyttä on siitä, miten kasvavan öljyteollisuuden tulot tultaisiin jakamaan. Vuodesta 2003 lähtien on läntisessä Darfurin provinssissa käyty sisällissotaa, joka johtuu pohjoisen ja etelän välisistä konflikteista ja erimielisyyksistä koskien vuoden 2005 rauhansopimuksen ehtoja. Yli viisi miljoonaa ihmistä on joutunut pakolaisiksi omassa maassaan ja useita miljoonia sudanilaisia on paennut naapurimaihin. Sudanista puuttuu maantieverkosto, saniteettijärjestelmät ovat erittäin huonosti järjestettyjä ja sähkönsaanti on epävakaata. Valtiolliset laitokset eivät toimi ja useita alueita hallitaan pohjautuen pelkkään šaria-lakiin, joka syrjii erityisesti muita uskontoa harjoittavia ja naisia.

Talous ja kaupankäynti

Sudan on yksi maailman köyhimmistä maista ja se on täysin riippuvainen ulkomaisista avustuksista. Maatalous tuottaa vain kolmasosan maan bruttokansantuotteesta, vaikka yli 80 prosenttia maan työvoimasta työskentelee maataloudessa. Maan ainoita merkittäviä teollisuuslaitoksia ovat puuvillakehräämöt, jotka ovat olleet toiminnassa joissakin osissa maata jo yli sadan vuoden ajan. Monia vuosikymmeniä kestäneneen sotatilan vuoksi maalla ei ole tiestöä eikä energian lähteitä, joita tarvitaan tehokkaan elinkeinoelämän rakentamiseen. Kansainvälinen valuuttarahasto boikotoi maata koko 1990-luvun ajan, koska Sudan ei ryhtynyt tarvittaviin uudistuksiin. Rahasto antoi kuitenkin EU:n ja OPEC:in tavoin huomattavaa tukea Sudanille 2000-luvulla. Kasvava öljyteollisuus loi uutta luottamusta Sudaniin ja maan öljyntuotanto onkin kaksinkertaistunut viime vuosien aikana. Sudanin öljyvarannoista tiedettiin jo 1920-luvulla, mutta tuotanto on saatu toden teolla käyntiin vasta nyt ja Sudanista on tullut yksi maailman nopeimmin kasvavista talouksista viime vuosien aikana.

Muita maaprofiileita

• BBC country profile
• CIA World Factbook