Suriname
Surinamen tasavalta
Suriname on Etelä-Amerikan pienin maa ja sen eteläisen puolen laajat sademetsät takaavat maan valtavan biologisen monimuotoisuuden. Maassa koettiin poliittisia levottomuuksia itsenäistymisen jälkeen vuonna 1975, mutta sisällissodan päätyttyä vuonna 1992, olosuhteet ovat alkaneet parantua.
Päivitetty viimeksi 09.07.2012
Maantiede ja ympäristö
Lähes 90 prosenttia Surinamesta koostuu harvaan asutusta sademetsästä ja ihmisasutus on keskittynyt maan viljellylle pohjoispuolelle. Sademetsien läpi virtaa useita jokia ja metsissä kasvaa yli 2000 eri puulajia. Luonnon monimuotoisuus on suuri, mutta nykyinen kehitys uhkaa sekä kasvistoa että eläimistöä. Nisäkäseläimistö on monipuolinen: Surinamessa elää apinoita, muurahaiskarhuja, jaguaareja, peuroja ja vyötiäisiä. Maassa on kirjattu lähes 700 eri lintulajia, mukaan lukien papukaijoja, kolibreja ja 50 lajia haukkoja. Surinamen sademetsissä elää myös lukuisia käärmelajeja ja sammakkoeläimiä.
Maan alava rannikko-osa pohjoisessa koostuu hiekkarannoista, mangrovemetsistä ja suomaista. Etelässä on osa Guyanan ylänköä. Ilmasto on kostea ympäri vuoden ja lämpötila keskimäärin 27 °C.
Surinamen ympäristöongelman muodostavat metsäkato ja kaivostoiminnan aiheuttama jokien saastuminen.
Historia
Kun espanjalaiset saapuivat Surinamen rannikolle vuonna 1498, maassa oli harvakseltaan Karibian intiaanien ja aravakien asutusta. Maa alkoi herättää kiinnostusta vasta 1600-luvulla, kun sinne keskitettiin plantaaseja, joilla afrikkalaiset orjat viljelivät kaakaota, kahvia, sokeria ja puuvilla. Vuonna 1667 toisen Englannin-Hollannin sodan päätteeksi Iso-Britannia luovutti Surinamen Alankomaille. Alankomaat huomioi vain vähän siirtomaataan, jossa orjien kapinointi oli hyvin yleistä.
Kun orjuus lakkautettiin vuonna 1863, Surinameen muutti enemmän työntekijöitä Intiasta, Javalta ja Kiinasta, mikä teki maan pienen populaation hyvin heterogeeniseksi. Vuonna 1954 Suriname sai autonomian Alankomailta ja itsenäistyi vuonna 1975. Koska maassa oli huonot mahdollisuudet laadukkaaseen koulutukseen, työllisyyteen ja sosiaaliturvaan, puolet väestöstä lähti itsenäistymisen jälkeen kokeilemaan onneaan Alankomaissa.
Surinamen vapautusarmeijan on ajanut aseellista kapinaa ja sabotoinut naapurimaata Ranskan Guayanaa vuodesta 1984 lähtien. Etniset jännitteet ja korruptio olivat joitakin syitä siihen, että maassa puhkesi sisällissota vuonna 1986. Rauhansopimus solmittiin vasta vuonna 1992.
Yhteiskunta ja politiikka
Itsenäistymisen jälkeen hallitus ei noussut jaloilleen tarpeeksi nopeasti, mikä johti vallankaappaukseen vuonna 1980. Radikaali uudistusohjelma käynnistettiin ja sekä Alankomaat ja Yhdysvallat keskeyttivät kaiken taloudellisen ja sotilaallisen yhteistyön Surinamen kanssa. Kansainvälinen paine johti vaaleihin vuonna 1987, jolloin demokraatit voittivat. Uusi vallankaappaus tapahtui vuonna 1990, mutta uudet vaalit järjestettiin jo 1991 ja silloin valittu liittouma on pienin muutoksin ollut vallassa siitä lähtien.
Rauhan palautettuaan uusi hallitus on vähentänyt armeijan valtaa ja keskittynyt tiiviiseen yhteistyöhön Alankomaiden kanssa. Hallitus myös teki rajuja leikkauksia valtiontaloudessa, mikä sai kiitosta Kansainväliseltä valuuttarahastolta (IMF), mutta johti köyhyyden lisääntymiseen.
Talous ja kaupankäynti
Surinamen taloutta hallitsee mineraalien louhinta ja vienti: alumiinin, kullan ja öljyn osuus on 85 prosenttia maan viennistä ja 25 prosenttia liikevaihdosta. Maa on jo vuosia saanut huomattavaa taloudellista tukea Alankomailta. Vain 0,5 prosenttia Surinamen maa-alasta on viljeltyä ja maatalouden osuus onkin alle 10 prosenttia bruttokansantuotteesta. Suriname oli hyvässä talouskasvussa vuosina 2007 ja 2008, mutta talous laski jälleen vuonna 2009 ja alkoi nousta 2010. Silti maa kamppailee inflaation ja suurien kulujen kanssa.
Surinamella on käyttämätöntä potentiaalia useilla aloilla. Maa on kaunis ja täynnä mielenkiintoisia maisemia, minkä ansiosta siitä voisi tulla merkittävä matkailukohde. Vesivoima ja metsätalous ovat muita toimialoja, joita voisi kehittää. Maan keskiosassa on myös suuria määriä kultaa. Surinamessa raakaöljyn tuotanto on ollut kasvussa viime vuosikymmenien aikana.
Vuonna 2010 Suriname oli sijalla 94/169 YK:n inhimillisen kehityksen indeksillä.
Muita maaprofiileita
Pääkaupunki:
Paramaribo
Etniset ryhmät:
Hindustaneja 37%, kreoleja (sekä tumma- että valkoihoisia) 31%, javalaisia 15%, marooneja 10%, Amerikan intiaaneja 2%, kiinalaisia 2%, valkoihoisia 1%, muita 2%
Kieli:
Hollanti (virallinen), englanti (laajasti puhuttu), sranang tongo (Surinamen kreolien äidinkieli, nuoren väestön keskuudessa laajasti käytetty ja maan lingua franca), Karibian hindustani, Jaavan kieli
Uskonto:
Hindut 27.4%, protestantit 25.2%, katolilaiset 22.8%, muslimit 19.6%, alkuperäisuskonnot 5%
Government:
Perustuslaillinen tasavalta
Amerikka
Etelä-Amerikka
Jäsenyys/osallisuus
G77
IMF
Maailmanpankki
NAM
OIC
SIDS
WTO
YK
Suriname liittyi YK:n jäseneksi vuonna 1975.