Tadžikistan
Tadžikistanin tasavalta
Tadžikistania on Neuvostoliitosta irtautumisen jälkeen hallinnut rautaisella otteella Emomolii Rahmon (aiemmin Rahmonov). Hän astui valtaan sisällissodan jälkeen 1994 ja on edelleen maan presidentti.
Päivitetty viimeksi 21.06.2012
Maantiede ja ympäristö
Tadzikistan on vuoristoinen maa, ja noin puolet maasta on yli 3000 metriä merenpinnan yläpuolella. Monet huiput ovat yli 7000 metriä korkeita, ja maan korkein vuori Ismail Salmani (entinen "kommunistinen vuori"), on 7495 metriä korkea. Maassa on yhteensä n.10 000 km2 jäätiköitä ja useissa laaksoissa virtaa jokien verkostoja. Maasta vain neljä prosenttia on metsää. Alangot ovat enimmäkseen aroa ja autiomaata. Tadžikistanin luonnossa esiintyy paljon villieläimiä, ja metsistä löytyy muun muassa peuroja, karhuja, kettuja, villikissoja ja näätäeläimiä. Ilmasto on mannermainen, mutta suuret korkeuserot tekevät ilmastosta vaihtelevan.
Hygieeniset olot ovat heikot Tadžikistanissa. Monet tadžikit asuvat vailla puhdasta vettä ja hygieenisia käymälöitä. Muita ympäristöongelmia ovat maaperän lisääntynyt suolapitoisuus, teollisuuden saasteet, ja eritoten torjunta-aineiden liiallinen käyttö. Se on aiheuttanut ympäristön saastumista ja terveysongelmia väestölle.
Jos kaikkien maailman ihmisten kulutustaso olisi yhtä suuri kuin keskivertoihmisen maassa Tadžikistan, tarvitsisimme 0.6 Maa-planeettaa. Katso indikaattori Ekologinen jalanjälki.
Historia
Nykyisen Tadžikistanin alueella on ollut pysyvää asutusta noin vuodesta 2000 eea. 600-luvulla alueen valloittivat arabit ja islaminuskoiset. Vuonna 1868 Tadžikistanista tuli osa Venäjää, ja vuonna 1918 osa Neuvostoliittoa. Venäläisten miehitys kohtasi suurta vastarintaa tadžikien keskuudessa, ja vuonna 1921 alkoi viisi vuotta kestänyt kapina Neuvostoliittoa vastaan.
Kun Neuvostoliitto hajosi vuonna 1991, Tadžikistan itsenäistyi. Kuitenkin heti seuraavana vuonna alkoi sisällissota, joka kesti kaksi vuotta. Kommunistinen Emomolii Rahmon valittiin vuonna 1994 valtionpäämieheksi. Tulitauko saatiin aikaan 1997 ja vuonna 1999 pidettiin vaalit, joita oppositio piti epärehellisinä. Perustuslakia muutettiin vuonna 2003 kansanäänestyksellä niin, että presidentin kausien määrää lisättiin. Kolmannelle kaudelleen Rahmonov valittiin 2006, mutta vaalien vilpittömyyttä epäiltiin jälleen.
Yhteiskunta ja politiikka
Sisällissodan aikana 90-luvun alkupuolella 60 000 ihmistä sai surmansa, millä on ollut tuhoisa vaikutus Tadžikistanin kehitykseen. Monet paikalliset sotapäälliköt osallistuivat sisällissotaan ja toteuttivat hirmutekoja siviiliväestöä kohtaan. Presidentti Rahmon, joka on ollut vallassa vuodesta 1994 lähtien, on hallinnut maata rautaisella otteella ja tullut "uudelleen valituksi" saamalla lähes 97 prosenttia äänistä. Kansainväliset tarkkailijat ovat voimakkaasti arvostelleet vaaleja.
Tadžikistan on vahvasti jakautunut eri heimojen ja alueellisten ryhmittymien kesken. Ideologiset ristiriidat kommunistien, islamistien ja demokraattien välillä Neuvostoliiton hajottua ovat usein johtaneet alueellisiin konflikteihin. Kommunistien kannatus on ollut erityisen voimakasta pohjoisessa, kun taas islamistien kannatus on suuntautunut enemmän etelään ja itään. Tadžikistanin itäosassa sijaitsee autonominen alue nimeltä Gorno-Badakshan. Tadžikistan on ainoa entisen Neuvostoliiton tasavaltojen maa, missä asuu iranilaisia. Tadžikeilla on paljon yhteistä uzbekien kanssa. Perinteiset elinkeinot ovat metsästys ja paimentolaisuus.
Talous ja kaupankäynti
Neuvostoliiton aikana maassa oli hyvä vuotuinen talouskasvu, noin kymmenen prosenttia 60- ja 70-luvuilla. Valtio oli kuitenkin yksi Neuvostoliiton köyhimmistä, osittain nopean väestönkasvunsa takia. Tadžikistan on nykyään köyhin entisistä neuvostotasavalloista Keski-Aasiassa. Neuvostoliiton hajoamisen myötä menetetyt markkinat ja kauppareitit, sekä sisällissota ovat entisestään pahentaneet maan tilannetta. Vuosien 1985 ja 1995 välillä BKT henkeä kohti laski yli kymmenen prosenttia vuodessa, mutta vuosituhannen vaihtuessa maassa on tapahtunut talouskasvua. Silti talousuudistukset ovat olleet hyvin hitaita, ja korruptio on suuri ongelma. Lähes miljoona tadžikia työskentelee ulkomailla.
Tadžikistan on maatalousmaa ja lähes kaksi kolmasosaa työvoimasta työskentelee maatalouden parissa. Silti vain kuusi prosenttia maan pinta-alasta on viljelykelpoista. Maan tärkeimmät luonnonvarat ovat joet ja vesiputoukset. Ne ovat viime vuosina valjastettu sähkön tuottamiseen, ja sähkö on yksi Tadžikistanin vientituotteista. Yksi maailman suurimmista padoista, Nurek, sijaitsee lähellä pääkaupunkia Dužanbea.
Muita maaprofiileita
Maanosa/alue
Aasia
Keski-Aasia
Jäsenyys/osallisuus
ETYJ
G77
IMF
LLDC-maat
Maailmanpankki
OIC
YK
Tadžikistan liittyi YK:n jäseneksi vuonna 1992.
Pääkaupunki:
Dužanbe
Etniset ryhmät:
tadžikit 79.9%, uzbekit 15.3%, venäläiset 1.1%, kirgiisit 1.1%, muut 2.6%
Kieli:
tadžikki (virallinen), venäjä laajalti käytettyä eritoten liiketoiminnassa ja hallinnossa
Uskonto:
sunni muslimit 85%, šiia muslimit 5%, muut 10%
Government:
tasavalta