Togo
Togon tasavalta
Togoa hallitsi vuodesta 1967 lähtien aina kuolemaansa asti 2005 diktaattori Gnassingbé Eyadéma. Viime vuosina maassa on toteutettu demokraattisia uudistuksia ja ensimmäiset vapaat vaalit on pidetty.
Päivitetty viimeksi 20.06.2012
Maantiede ja ympäristö
Pieni Togo ulottuu rannikolta sisämaahan. Maassa on kuusi eri maantieteellistä aluetta, mikä aiheuttaa ilmaston vaihtelun trooppisesta savanniin, joka on hallitseva kasvillisuustyyppi. Etelässä kasvaa suuria puita, kun taas pohjoiselle on ominaista arot. Eteläosassa ja jokien varrella kasvaa trooppista sademetsää, ja mangrovemetsiä tavataan laguuneilla pitkin rannikkoa. Togolla asuu lähes 200 nisäkäslajia. Elefantit, leijonat ja gepardit elävät maan pohjoisosassa. Monet lajit ovat uhanalaisia, kuten hyeenat ja simpanssit. Togossa on havaittu yli 625 lintulajia, joista 50 on petolintuja. Ilmastoa hallitsee trooppiset sateet ja kostea tuuli sisämaassa. Sekä sademäärä että lämpötila ovat melko samanlaisia ympäri vuoden keskilämpötilan ollessa 25-30 astetta.
Ympäristöongelmia Togossa aiheuttavat metsäkato, joka johtuu kaskiviljelystä, sekä puun käyttö polttoaineena. Veden saastuminen aiheuttaa terveyshaittoja ihmisille ja vahingoittaa kalastuselinkeinoa. Ilman saastuminen on lisääntynyttä kaupunkialueilla.
Jos kaikkien maailman ihmisten kulutustaso olisi yhtä suuri kuin keskivertoihmisen maassa Togo, tarvitsisimme 0.6 Maa-planeettaa. Katso indikaattori Ekologinen jalanjälki.
Historia
Togossa on ollut asutusta esihistoriallisista ajoista lähtien, ja aluetta ovat hallinneet eri heimot ja sivilisaatiot. Vuodesta 1500 lähtien Togon rannikolla on ollut kaupankäyntiä, ensin paikallisesten ja myöhemmin eurooppalaisten toimesta. Kauppaa käytiin kullalla, norsunluulla ja orjilla, mistä johtuen aluetta nimitettiin ”Slave Coast”:ksi. Togosta tuli Saksan siirtomaa 1800-luvun loppupuolella. Aluksi Togo solmi pelkän protektoraatti (suojelualue) sopimuksen koskien Togon rannikkoalueita Saksan kanssa, mutta myöhemmin Togosta tulikin Saksan ainoa siirtomaa Länsi-Afrikassa. Togolaiset vastustivat saksalaisten etenemistä rannikolta sisämaahan, mutta lopulta togolaisten vastarinta nujerrettiin. Togosta tuli Saksan siirtomaa, jonne rakennettiin rautateitä, satamia ja istutettiin plantaaseja. Pakkotyö ja kova verotus jäivät togolaisten hartioille.
Ensimmäisen maailmansodan aikana saksalaiset ajettiin pois Togosta ja maasta tuli sodan jälkeen Kansainliiton mandaattialue. Togo sai autonomisen aseman 1956 ja itsenäisyyden vuonna 1960. Togossa oli 1960-luvulla kaksi aseellista vallankaappausta. Ensimmäisessä opposition järjestämässä ja sotilaiden tukemassa vallankaappauksessa itsenäisyyden jälkeen presidentiksi noussut Sylvanio Olympio murhattiin ja hallitusta johtamaan nousi Nicolas Grunitzky. Vuonna 1963 armeija teki vallankaappauksen Gnassingbè Eyadéman johdolla, ja hän siirsi Togon yksipuoluejärjestelmään vuonna 1969. Siitä lähtien Eyadéma voitti kaikki "vaalit" kuolemaansa asti (2005).
Yhteiskunta ja politiikka
90-luvulla Eyadéman oli pakko ottaa kansanpainostuksesta johtuen käyttöön monipuoluejärjestelmä ja aloittaa demokraattiset uudistukset. Kehityksen ensimmäistä puoliskoa 1990-luvulla leimasi poliittinen kuohunta, minkä aikana mielenosoittajat sekä poliisit ottivat usein yhteen. Eyadéma antoi oppositiolle joitakin nimellisiä oikeuksia, mutta onnistui pysymään vallassa kuolemaansa saakka 5. helmikuuta 2005. Armeija nimitti hänen poikansa Faure Gnassingbén Togon uudeksi johtajaksi vastoin perustuslakia. Afrikan Unioni (AU) raportoi, että sotilasvallankaappausta pidettiin todennäköisenä. Maassa järjestettiin myös useita kansallisia ja kansainvälisiä protesteja.
Erittäin kiistanalaiset vaalit pidettiin muutamaa kuukautta myöhemmin ja Gnassingbén pojan onnistui säilyttää valta. Togossa on pidetty ensimmäiset suhteellisen vapaat vaalit vuonna 2007, mutta maa on monen vuoden jälkeen ajautumassa jälleen sisäisiin konflikteihin.
Vuonna 2002 91 prosenttia togolaisista lapsista oli käynyt peruskoulun, mutta UNESCOn mukaan vielä 40 prosenttia aikuisväestöstä on lukutaidottomia.
Talous ja kaupankäynti
Kun Togo itsenäistyi, maassa oli suhteellisen kehittynyt talous ja infrastruktuuri. Talouden taantuman ja poliittisten levottomuuksien seurauksena Togosta tuli nopeasti yksi maailman köyhimmistä maista 1990-luvulla. Maatalous kattaa lähes puolet Togon bruttokansantuotteesta (BKT), ja lähes kaksi kolmesta togolaisesta työskentelee maatalouden parissa. Puuvilla on maan tärkein vientituote. Togossa esiintyy maailman eniten kalsiumfosfaattia, ja maa onkin maailman viidenneksi suurin fosfaatin tuottaja. Fosfaatin louhinta on ollut kantava voima maan taloudelle. Matkailu on myös ollut merkittävä tulonlähde, mutta turistimäärät laskivat 1990-luvulla.
Poliittisen kriisin takia 1990-luvun puolivälissä, Togon talouden kehitys laantui hieman 2000-luvulle mentäessä. Vuonna 2010 Togon ulkomaanvelasta oli annettu anteeksi 95 prosenttia Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ohjelman avulla. Tästä huolimatta talouskasvu näyttää edelleen vaikealta, varsinkin puuvillan alhaisen hinnan ja fosfaattiteollisuuden ulkomaan investointien vähäisyyden takia.
Muita maaprofiileita
Maanosa/alue
Länsi-Afrikka
Afrikka
Jäsenyys/osallisuus
Afrikan unioni
ECOWAS
G77
IMF
LDC-maat
Maailmanpankki
NAM
OIC
WTO
YK
Togo liittyi YK:n jäseneksi vuonna 1960.
Pääkaupunki:
Lomé
Etniset ryhmät:
afrikkalaisia (37 heimoa: isoimmat ja tärkeimmät ovat Ewe, Mina, and Kabye) 99%, eurooppalaisia ja syyria-libanolilaisia alle 1%
Kieli:
ranska (virallinen, käytetään eritoten kaupankäynnissä), ewe ja mina (kaksi pääkieltä etelässä), kabye ja dagomba (tkaksi pääkieltä pohjoisessa)
Uskonto:
kristittyjä 29%, muslimeja 20%, alkuperäis-/luonnonuskontoja 51%
Government:
tasavalta