Tšad
Tšadin tasavalta
Tšad on suuri sisämaavaltio keskisessä Afrikassa. Maasta tuli itsenäinen tasavalta vuonna 1960, mutta useat aseelliset konfliktit, pitkään jatkunut sisällissota sekä poliittiset epävakaudet ovat varjostaneet maata koko itsenäisyyden ajan. Vuonna 2003 Tšad alkoi ulkomaaninvestointien myötä tuottaa ja viedä öljyä, mikä on herättänyt toiveita köyhyyden vähentymisestä.
Päivitetty viimeksi 12.06.2012
Maantiede ja ympäristö
Tšadin tasavalta on kolme kertaa suurempi pinta-alaltaan kuin Suomi ja se jakaantuu neljään eri ilmastovyöhykkeeseen. Maisemaa leimaavat suuret autiomaat pohjoisessa, Sahelin savannivyöhyke keskisellä alueella, metsäisemmät savannialueet etelässä sekä trooppinen vyöhyke lounaiskulmassa. Vuoristoalueilla on enemmän sateita kun taas maan pohjoisosa kuuluu Saharaan, jossa vuotuinen sademäärä on noin 200 mm. Sekä sade että sateen kesto kasvavat etelään mentäessä (600-1000 mm/a), jossa hallitsee aroilmasto. Pohjois-Tšadissa on vulkaaninen Tibestivuoristo, joka yltää yli 3000 metriä merenpinnan yläpuolella. Tšadjärvi Kamerunin rajalla oli aikoinaan Afrikan toiseksi suurin järvi, mutta on nykyään alle kymmenesosan aiemmasta alastaan. Järven kutistumisesta on syytetty sekä veden laajamittaista käyttöä kasteluun, että ilmastonmuutosta.
Tšadin suurin ympäristöhaaste on puhtaan veden saanti väestölle. Toinen iso ongelma on jätehuolto, mikä aiheuttaa sekä maaperän että veden saastumista. Myös aavikoituminen on vakava ongelma Tšadissa.
Jos kaikkien maailman ihmisten kulutustaso olisi yhtä suuri kuin keskivertoihmisen maassa Tšad, tarvitsisimme 0.9 Maa-planeettaa. Katso indikaattori Ekologinen jalanjälki.
Historia
Tšadin alueella on ollut asutusta esihistoriallisista ajoista lähtien. Alueella on ollut tärkeä rooli kaupankäynnissä Saharan etelänpuolisten valtion keskuudessa, joista hallitseva valtio oli islamistinen Kanem-Bornun kuningaskunta. Tšadista tuli Ranskan siirtokunta vuonna 1900, mikä aiheutti voimakasta vastarintaa paikallisissa. Etelässä lähetyssaarnaajien vaikutus oli voimakas ja suurin osa väestöstä oli käännytetty kristinuskoon. Etninen/kulttuurinen kuilu pohjoisessa asuvien muslimien ja etelässä asuvien kristittyjen välillä on vaikuttanut maan veriseen historiaan koko itsenäisyyden ajan. Toisen maailman sodan aikana 15 00 tšadilaista taisteli Vapaan Ranskan joukoissa. Sodan jälkeen Tšadi vaati vapautusta Ranskan hallinnosta. Itsehallinto otettiin käyttöön 1957 ja vuonna 1960 Tšad itsenäistyi. Tšadissa on ollut itsenäistymisen jälkeen useita sisällissotia sekä aseellisia konflikteja.
Yhteiskunta ja politiikka
Tšadin 50-vuotista itsenäisyyttä on varjostanut veriset sisällissodat sekä aseelliset konfliktit eri ryhmittymien välillä. Jako kristittyjen ja muslimien välillä onkin ollut pääsyy toistuviin sisällissotiin. Libya on myös osallistunut sisällissotiin 70- ja 80-luvuilla ja yrittänyt vallata osia maasta siinä onnistumatta. 1990-luvun alussa oli huomattavissa demokratiakehitystä, mutta toivo rauhasta loppui lyhyeen. Vuonna 1998 puhkesi uusi kapina pohjoisessa, joka kulminoitui vuonna 2005 alkaneeseen sisällissotaan. Kapinallisryhmä Darfurista, Länsi-Sudanista hyökkäsi Tšadiin, jolloin kehittyi ristiriita Tšadin ja Sudanin välille. Useista rauhansopimuksista ja kansainvälisten rauhanturvajoukkojen rauhanyrityksistä huolimatta konflikti on edelleen kriittisessä tilassa.
Tšadin tasavalta muodostuu parlamentista, senaatista sekä laajaa päätäntävaltaa nauttivasta presidentistä. Parlamentti on yksikamarinen, jonka 155 jäsentä valitaan neljävuotiskaudelle. Vaaleja lykättiin kuitenkin vuonna 2006 hallituksen ja opposition välisellä sopimuksella. Senaattia ei ole koskaa valittu. Presidenttinä toimii vuonna 1996 ensimmäisen kerran perustuslaillisilla vaaleilla valittu Idriss Debýn. Hänet valittiin uudestaan presidentiksi 2001, mutta kansainväliset tarkkailijat huomasivat vaalivilppiä. Perustuslakiin tehtiin muutos 2006 opposition vastusteluista huolimatta, mikä salli Debýn valitsemisen kolmannelle kaudelleen 2006. Presidentin vaikutusvalta on laaja, sillä presidentti nimittää pääministerin ja hallituksen, sekä vaikuttaa tuomareiden, kenraalien ja hallintoalueiden johdon valinnassa. Politiikkaa hallitsee presidentin johtama puolue Isänmaallinen pelastusliike. Suurin Débya vastustava.
Talous ja kaupankäynti
Tšadin talous on keskittynyt maatalouteen. 80% väestöstä saa elantonsa pienimuotoisesta omavaraisviljelystä, karjanhoidosta ja kalastuksesta. Vuodesta 2000 lähtien öljyntuotantoa on tuettu ulkomaaninvestoinneilla. Yhdysvaltalaiset yhtiöt ovat investoineet 3,7 biljoonaa dollaria öljyntuotantoon, mikä on osoittautunut tuottoisaksi. Kiinalaisyhtiöt ovat myös osoittaneet kiinnostusta Tšadin öljyvarantoihin rakentamalla 311 km pitkän öljyputken Kameruniin sekä maan ensimmäisen jalostamon. Öljyn lisäksi muita vientituotteita ovat puuvilla, karja ja arabikumi. Tšadin talouden kasvua rajoittavat sen eristäytynyt sijainti, suuret energiakulut sekä epävakaa poliittinen tilanne.
Muita maaprofiileita
Pääkaupunki:
N'Djamena
Etniset ryhmät:
sarat 27.7%, arabit 12.3%, mabat, tubut ja mbumit
Kieli:
Ranska (virallinen), arabia (virallinen), sara (etelässä), yli 120 kieltä ja murretta
Uskonto:
muslimeja 53.1%, katolilaisia 20.1%, protestantteja 14.2%, animisteja 7.3%, muut 0.5%, ei tietoa 1.7%, ateisti 3.1%
Government:
tasavalta
Keski-Afrikka
Afrikka
Satelliittikuvat
Tšadjärvi
Jäsenyys/osallisuus
Afrikan unioni
G77
IMF
LDC-maat
LLDC-maat
Maailmanpankki
NAM
OIC
WTO
YK
Tšad liittyi YK:n jäseneksi vuonna 1960.