Tunisia

Tunisia elää jännittävää aikaa mielenosoittajien ja opposition pakotettua 23 vuotta vallassa olleen Zine EL Abidine Ben Alin eroamaan tammikuussa 2011. Tunisian ulkopolitiikkaa värittää sen vahva suhde länteen - Yhdysvaltoihin, Eurooppaan ja erityisesti Ranskaan.

Maantiede ja ympäristö

Tunisia sijaitsee Pohjois-Afrikassa. Sen pitkä rantaviiva kurottuu kohti Välimerta ja on vain 150 kilometrin päässä Sisiliasta ja Euroopasta. Valtaosa Tunisiasta on puolikuivaa pensaikkoa tai aavikkoa, mutta pohjoisosissa Välimeren rannalla on maan hedelmällisin alue: kosteikko, jossa vaikuttaa välimerellinen ilmasto ja kasvillisuus sateisine talvineen, kuivine metsineen ja ikivihreine pensaikkoineen. Luoteisosaa hallitsevat Atlasvuoret joiden metsäisillä rinteillä viihtyvät ikivihreät havupuut, mänty ja setripuu. Tunisian keskiosissa on puolestaan matalaa tasankoista aroa, josta löytyy suolajärviä, ja joka etelään tultaessa avautuu aavikkona kohti Saharaa.

Suurimmat ympäristöongelmat Tunisiassa johtuvat huonosta jätehuollosta, joka on muunmmuassa pilannut maan vesistöjä. Makeaa vettä on vain rajatusti ja liikalaiduntaminen ja metsien hakkuu aiheuttavat eroosiota ja aavikoitumista.

Jos kaikkien maailman ihmisten kulutustaso olisi yhtä suuri kuin keskivertoihmisen maassa Tunisia, tarvitsisimme 1.1 Maa-planeettaa. Katso indikaattori Ekologinen jalanjälki.

Historia

Foinikialaiset asettuivat Tunisiaan 800-luvulla eaa. He kävivät kauppaa ja perustivat Karthagon valtakunnan, josta muodostui taloudellinen ja sotilaallinen suurvalta. Karthago liitettiin Rooman valtakuntaan noin 150 eaa., jolloin siitä tuli Rooman Africa-niminen provinssi. Rooman valtakunnan tuhouduttua alueen valloittivat vandaalit ja 600-luvulla alueelle levisi arabivalloittajien mukana Islam. Vaikka Berberit valloittivat Tunisian 1000-luvulla Arabeilta ja 1500-luvulla siitä tuli osa Ottomaanien valtakuntaa, muutti islamilaiseen maailmaan kuuluminen merkittävästi alueen asukkaiden koostumusta. Muuttoaaltojen mukana alueelle löysivät muun muassa Espanjan muslimit ja Juutalaiset ja osittain tämän seurauksena Tunisiasta tuli arabikulttuurin ja oppineisuuden keskus. Nopean modernisaatioprosessin seurauksena, maahan luotiin vuonna 1861 myös arabimaailman ensimmäinen perustuslaki. Vuodesta 1881 Tunisian itsenäistymiseen asti 20. maaliskuuta 1956, Tunisia oli Ranskan suojelusalueena. Tästä jäänteenä maalla on edelleen läheiset taloudelliset, poliittiset ja kulttuuriset suhteet Ranskaan.

Yhteiskunta ja politiikka

Itsenäistymisen myötä Tunisian monarkia lakkautettiin ja Habib Bourguibasta tuli uuden vuonna 1957 perustetun Tunisian tasavallan ensimmäinen presidentti. Bourguiba ”uudelleenvalttiin” kolme kertaa, kunnes vuonna 1974/1975 hänestä tehtiin elinikäinen presidentti. Poliittinen vapautuminen koettiin vasta 1980-luvulla kun yksipuoluehallitus lopetettiin ja uusi pääministeri Zine El Abidine Ben Ali pakotti vanhaksi käyneen Bourguiban eläkkeelle.

Kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 1989, Ben Ali valittiin Bourguiban seuraajaksi Tunisian presidentiksi, virkaan jota hän hoiti ilman nimellistä vastustusta rautaisin ottein, kunnes vihaiset väkijoukot pakottivat hänet pois tammikuussa 2011. Tunisiassa on Ranskan tavoin ollut vahva presidentin istuin. Presidentti johtaa maata ja ulkopolitiikka ja valitsee pääministerin ja hallituksen. Maan parlamentti on kaksikamarinen ja armeija on pyritty pitämään politiikan ulkopuolella.  Ben Alin puolue on myös ollut koko tämän ajan vallassa nauttien yli 90% suosiota jokaisissa vaaleissa. Virallisesta demokraattisuuteen sitoutumisesta huolimatta Tunisialaiset eivät ole nauttineet täysistä poliittisista vapauksista, kuten järjestäytymis- ja sananvapaus tai vapaasta lehdistöstä. Protestit nousivat kun kansalaiset kyllästyivät maan tilanteeseen, valittaen epädemokraattisuutta, hallinnon korruptiota, korkeaa ruuan hintaa ja työttömyyttä.

Sortavasta hallinnosta huolimatta Tunisiassa on toteutettu onnistuneita taloudellisia uudistuksia ja sen ulkopolitiikka on ollut länsimielistä. Tunisia on myös Pohjois-Afrikan kouluttautuneimpia maita ja arabimaailman edelläkävijä naistenoikeuksien suhteen. Jo 1950-luvulla naiset saivat täydet juridiset oikeudet ja moniavioisuus kiellettiin. Valtio vaatii myös tyttöjen peruskouluttamista ja vuonna 2010 yli puolet yliopisto-opiskelijoista ja 66% tuomareista oli naisia.

Talous ja kaupankäynti

Bourguiba juurrutti Tunisiaan sosialismin ja keskitetyn ohjaustalouden. Teollisuus ja pankit olivat valtion omistuksessa ja maatalous jaettu kollektiiveihin. 1970-luvulla talouden taantuma ja valtavat protestit kuitenkin pakottivat talouden avautumaan ja yksityiset sijoitukset sallittiin. Talous on edelleen vain osittain vapautunut, mutta nämä sijoitukset fosfaattiin ja öljynvientiin ja -tuotantoon, ovat johtaneet vahvaan talouskasvuun.

Nykyisin Tunisia on yksi Afrikan kilpailukykyisimmistä talouksista. Kauppa suuntautuu erityisesti Euroopan unioniin, jonka kanssa Tunisia on solminut osittaisen vapaakauppasopimuksen. Tuotannon tärkeimpiä osia ovat fosfaatti, öljy ja kaasu. Fosfaattia ja kaasua on vielä jäljellä, mutta öljyvarojen arvioidaan loppuvan muutamassa vuodessa jos sen tuotanto jatkuu samalla tehokkuudella kuin nyt.

Tunisia on myös maailman kolmanneksi suurin oliiviöljyn tuottaja. Maatalous on kolmanneksi suurin talouden osa-alue ja oliivien rinnalla maassa kasvavat tomaatit, vilja, sitrushedelmät, sokerijuuri, taatelit ja mantelit. Turismi on tärkeä taloudenala, mutta levottomuudet ja vuoden 2002 Djerban synagogan pommi-isku on vähentänyt hiukan matkailua. Vuonna 2009 maassa vieraili 6.9 miljoonaa ulkomaalaista turistia.

Tunisia on 81. sijalla 169:stä maasta YK:n inhimillisen kehityksen luettelossa (Human Development Report 2010)

Other country profiles