Hopp til innhold

Turkki

Turkin tasavalta

Turkki sijaitsee Euroopan ja Aasian rajalla. Sijaintinsa ansiosta Turkki on ollut avainasemassa näiden kahden maanosan välisille suhteille. Turkki liittyi Natoon 1952 ja halusi EU:n jäsenvaltioksi 1987. Viralliset EU-neuvottelut aloitettiin 2005, mutta sittemmin neuvottelut ovat edenneet nihkeästi. EU-komission raportti syksyllä 2016 kertoi, että Turkki ei tällä hetkellä täytä jäsenyysvaatimuksia.

Päivitetty viimeksi 21.02.2017

Maantiede ja ympäristö

Turkin pitkät Välimeren ja Mustanmeren rannikot etelässä ja pohjoisessa ovat eurooppalaisten turistien suosimia lomakohteita. Maan itäosan jylhät vuoristot muodostavat luonnollisen rajan naapurimaihin Irakiin ja Iraniin. Vuoristot hallitsevat myös suurinta osaa sisämaasta, jonka keskimääräinen korkeus on noin 1000 metriä merenpinnasta. Turkin länsiosassa maasto muodostuu matalista alankoalueista, jotka sopivat loistavasti maanviljelyyn.

Turkki sijaitsee kahden mannerlaatan välissä ja alueella tapahtuu useasti maanjäristyksiä, joskus myös katastrofaalisin seurauksin. Turkin ilmasto on erittäin vaihteleva. Maan lounaisosassa vallitsee lauha Välimeren ilmasto, kun taas koillisilla vuoristoalueilla vallitsee kylmä sisämaan ilmasto. Turkilla on myös suuria ympäristöongelmia: Maanpinnan eroosio on vahingoittanut yli puolta maan viljelykelpoisesta maasta ja kaupunkien ilman saastuminen on lisääntynyt dramaattisesti viime vuosien aikana. Puutteellinen ympäristövalvonta on johtanut siihen, että monet tehtaat ovat voineet laskea myrkyllisiä kemikaaleja suoraan jokiin. Viranomaisvalvonta parantui sen jälkeen, kun Turkki vuonna 1999 avasi neuvottelut EU-jäsenyydestä, mutta maalla on yhä monia suuria ympäristöhaasteita selvitettävänään.

Earth Ecoprint

1.5 Maa-planeettaa

Jos kaikkien maailman ihmisten kulutustaso olisi yhtä suuri kuin keskivertoihmisen maassa Turkki, tarvitsisimme 1.5 Maa-planeettaa.
Katso indikaattori Ekologinen jalanjälki.

Historia

Nykyinen Turkki on viimeinen jäännös Osmanien (Ottomaanien) valtakunnasta, joka oli yksi maailman mahtavimmista valtakunnista 1300-luvulta 1700-luvulle. Valtakunta syntyi 1200-luvun lopulla, kun mongolit ajoivat suurimman osan nykyisen Iranin ja Irakin alueiden muslimeista Turkkiin, jossa he joutuivat Osman I:n alaisuuteen. Ottomaanien valtakunnan ollessa laajimmillaan sen alueisiin kuuluivat muun muassa Pohjois-Afrikka, suurin osa Kaakkois-Eurooppaa ja suuria alueita Aasiassa. 1800-luvulla imperiumin valta alkoi murentua ja se menetti yhä useampia alueitaan. Ensimmäisen maailmansodan aikana (1914–1918) imperiumi taisteli hävinneiden joukoissa, mikä johti valtakunnan hajoamiseen.

Vuosina 1919-1923 käytiin Turkin itsenäisyyssota ensimmäisen maailmansodan jälkinäytöksinä. Iso-Britanniaa vastaan käydyssä Gallipolin taistelussa ensimmäisessä maailmansodassa kunnostautunut Mustafa Kemal voitti kreikkalaiset ja pelasti Turkin itsenäisyyden. Vuonna 1924 valtakunnan jäänteistä muodostettiin Turkin tasavalta. Kemal sai kunnianimekseen ”Atatürk” eli turkkilaisten isä. Kaikki uskonnolliset hallintoelimet lakkautettiin ja uusi perustuslaki vaati pitämään valtion ja uskonnon täysin erossa toisistaan. Atatürk kuoli vuonna 1938. Seuraavien kolmenkymmenen vuoden aikana Turkkia leimasivat poliittiset levottomuudet ja vuosina 1960, 1971, 1980 ja 1997 armeija syrjäytti maan hallituksen.  

Yhteiskunta ja politiikka

Turkin perustuslain mukaan maa on demokraattinen, sekulaarinen (ei-uskonnollinen), tasavalta. Istanbulin entinen pormestari Recep Tayyip Erdogan voitti parlamenttivaalit vuonna 2002 ja hänen puolueensa, konservatiivinen ja islamistinen, Oikeus ja kehitys –puolue AKP on pitänyt valtaa siitä lähtien. Turkin pääsyyttäjä vaati perustuslakituomioistuimessa vuonna 2008 AKP:n kieltämistä, koska AKP on sekoittanut uskonnon ja politiikan.

Erdogan oli pääministerinä vuosina 2003-2014 ja presidenttinä vuodesta 2014 lähtien. Presidentti ei ole aiemmin ollut maan politiikan keulahahmo, mutta perustuslain muutokset vuonna 2010 takaavat presidentille laajat valtaoikeudet. Presidentti mm. valitsee pääministerin, johtaa hallituksen kokouksia, nimittää oikeuslaitoksen ylimmät tuomarit ja voi käyttää veto-oikeutta lakiesityksiin.

Erdoganin suunnitelma oli, että AKP pystyisi yksin muodostamaan hallituksen. Suunnitelma toteutui vuonna 2015, kun presidentti määräsi enneaikaiset parlamenttivaalit, ja AKP sai lähes puolet äänistä ja sai 550 jäseniseen parlamenttiin 317 edustajaa. AKP käynnisti tammikuussa 2017 perustuslain muutosprosessin, joka takaa presidentti Erdoganille lisää valtaoikeuksia. Perustuslaista on järjestettävä kuitenkin myös kansanäänestys. AKP on vahvistanut islamistien asemia, sanavapautta on rajoitettu ja toimittajia on vankilassa enemmän kuin missään muussa maassa maailmassa. Naisten asemaa on heikennetty, ja Erdogan ei hyväksy sukupuolten välistä tasa-arvoa.

Parlamentissa on AKP:n lisäksi kolme puoluetta: Mustafa Kemalin perintöä noudattava keskustavasemmistolainen CHP (runsaat 25%) sekä kurdipuolue HDP sekä nationalistinen MHP (noin 10%), joka tukee AKP:tä. Erdoganin politiikka on jakanut turkkilaiset kahtia hallituksen vastustajiin ja puolustajiin – tukijoita on etenkin itäosan maaseutukylissä.

Turkin armeija on perinteisesti ollut poliittisesti voimakas instituutio, ja sitä on pidetty Atatürkin tasavallan ylläpitäjänä. Kesällä 2016  tapahtui epäonnistunut vallankaappaus, joka lähti armeijan piiristä. Turkki on pidättänyt virasta 125 000  sotilasta, poliisia, virkamiehiä, koululaitoksen ja oikeuslaitoksen työntekijää, toimittajia. Yli 40 000 ihmistä on pidätetty. Maassa on poikkeustila, jota jatkettiin tammikuussa 2017.

Turkki haki EU-jäsenyyttä jo vuonna 1987, ja viralliset neuvottelut EU-jäsenyydestä aloitettiin vuonna 2005. Jäsenyyden edellytyksenä on huomattavia uudistuksia ihmisoikeuksien, oikeusvaltion ja demokratian toteutumiseksi. Jäsenyysneuvottelut ovat käynnissä, mutta etenevät hitaasti. EU-komission raportti kertoi syksyllä 2016, että Turkin tiedotusvälineiden sananvapaus on kokenut romahduksen, eikä oikeusvaltio ole toteutunut niin kuin olisi pitänyt – mm. viidennes tuomareista ja syyttäjistä on erotettu. Turkki ei tällä hetkellä kunnioita EU:n arvoja demokratiasta, perusvapauksista tai ihmisoikeuksista, mutta jäsenyysneuvotteluita on syytä jatkaa.

Turvapaikanhakijoiden paineissa EU solmi keväällä 2016 sopimuksen, jonka mukaan Turkki ei päästä siirtolaisia tai turvapaikanhakijoita Kreikkaan ja muualle EU:iin, ja vastavuoroisesti EU maksaa tästä Turkille. YK:n pakolaiskomissaari arvioi, että sopimus on kansainvälisen oikeuden vastainen. Presidentti Erdogan haluaa vastineeksi turkkilaisille viisumivapautta EU:n alueella.

Turkin itäosan kurdit ovat lähes 20 prosenttia maan väestöstä, ja ovat pitkään olleet syrjinnän kohteena. Kurdien itsehallintoa ajavan Kurdistanin työväenpuolue PKK:n sissijärjestön ja Turkin armeijan välillä vallitsi täysimittainen sota 1984-1999. Taisteluita käytiin myös 2004–2013, jolloin solmittiin aselepo. Konflikteja on paljolti ollut senkin jälkeen. Marraskuussa 2016 Turkki pidätti kurdimyönteisen HDP-puolueen kansanedustajia, joita epäilee PKK:n julkisivuksi. Viime aikoina ovat mm. Istanbul ja pääkaupunki Ankara ovat joutuneet terrori-iskujen kohteiksi. Terroritekojen takana ovat olleet PKK ja ääri-islamistijärjestö Isis.

Talous ja kaupankäynti

Turkin bruttokansantuote on kominkertaistunut AKP:n valtakauden aikana. 
Vuonna 2005 BKT kasvoi 7,4 prosenttia, mikä teki Turkista yhden maailman nopeimmin kasvaneista talouksista. Turkki kuuluu maailman 20 suurimman talouden G20-ryhmään. 
Talous ei enää perustu perinteisiin maaseutuelinkeinoihin, vaan läntisen Turkin suurkaupunkeihin keskittyneeseen kehittyneeseen teollisuuteen ja palvelusektoriin. Vuonna 2013 maatalous muodosti 9 prosenttia, teollisuus 27 prosenttia ja palvelut 64 prosenttia BKT:sta. Maataloudesta kuitenkin saa elantonsa joka viides turkkilainen, vain hieman vähemmän kuin teollisuudesta.


Turismi on kasvanut nopeasti viimeisen 20 vuoden aikana ja muodostaa nykyään tärkeän osan maan taloudesta. Vuonna 2013 maassa vieraili 35 miljoonaa turistia. Palvelualoilla työskentelee lähes puolet työvoimasta. Merkittäviä Turkin vientialoja ovat auto-, elektroniikka- ja tekstiiliteollisuus. Myös elintarvikkeita viedään ulkomaille.

Harmaa talous on laajalle levinnyt. Virallinen työttömyys on alle 10 %, mutta alityöllisyys on iso ongelma ja naisten työssäkäyntiaste alhainen.
 Poliittinen tilanne, Turkin naapurimaiden levottomuudet ja korruptio ovat herättäneet kansainvälisissä sijoittajissa aprikointia maan liiketoimintaympäristön ennakoitavuudesta, ja investoinnit ovat kääntyneet laskuun. Vuonna 2013 luottamusta horjutti laaja korruptioskandaali, jonka vuoksi kymmeniä AKP-puoluetta lähellä olevia eliitin jäseniä pidätettiin ja asetettiin syytteeseen korruptiosta. Kaksi ministeriä joutui eroamaan skandaalin vuoksi.

Lähteet:

YLE - Turkin vallankaappausten historia: Reilun 50 vuoden aikana armeija on kaatanut neljä hallitusta

HS - Turkissa puhdistukset ja Erdoğanin valta kukoistavat

HS - Turkki palasi yksipuoluevaltaan

YLE - Turkin vaalitulos suuri pettymys Erdoganille – vapaamielinen kurdipuolue suuryllätykseen

YLE - YK:n pakolaisjärjestö varoittaa: EU:n ja Turkin pakolaissopimus voi rikkoa lakia

Eurooppatiedotus - EU:n ehdokasmaat

Uusi Suomi - EU:n ja Turkin historiallinen sopimus

Turkkiin erikoistunut matkaopas

Lyhyesti

Turkki

Pääkaupunki:

Ankara

Etniset ryhmät:

turkkilaiset 70–75 %, kurdit 18 %, muut vähemmistöt 7–12 %

Kieli:

turkki (virallinen), kurdi, muut vähemmistökielet

Uskonto:

muslimit 99,8 % (pääasiassa sunneja), muut 0,2 %

Väkiluku:

76 690 509

Valtiomuoto:

parlamentaarinen tasavalta

BKT per asukas:

19 618 PPP$

Satelliittikuvat

Atatürkin pato

Jäsenyys/osallisuus

Muita maaprofiileita

Sota ja konfliktit

UNA Finland / Suomen YK-liitto © 2017