Hopp til innhold

Turkki

Turkin tasavalta

Näytä maat

Turkki sijaitsee Euroopan ja Aasian rajalla. Sijaintinsa ansiosta Turkki on ollut avainasemassa näiden kahden maanosan välisille suhteille.

Päivitetty viimeksi 07.04.2015

Maantiede ja ympäristö

Turkin pitkät Välimeren ja Mustanmeren rannikot etelässä ja pohjoisessa ovat eurooppalaisten turistien suosimia lomakohteita. Maan itäosan jylhät vuoristot muodostavat luonnollisen rajan naapurimaihin Irakiin ja Iraniin. Vuoristot hallitsevat myös suurinta osaa sisämaasta, jonka keskimääräinen korkeus on noin 1000 metriä merenpinnasta. Turkin länsiosassa maasto muodostuu matalista alankoalueista, jotka sopivat loistavasti maanviljelyyn. Turkki sijaitsee kahden mannerlaatan välissä ja alueella tapahtuu useasti maanjäristyksiä, joskus myös katastrofaalisin seurauksin. Turkin ilmasto on erittäin vaihteleva. Maan lounaisosassa vallitsee lauha Välimeren ilmasto, kun taas koillisilla vuoristoalueilla vallitsee kylmä sisämaan ilmasto. Turkilla on suuria ympäristöongelmia: Maanpinnan eroosio on vahingoittanut yli puolta maan viljelykelpoisesta maasta ja kaupunkien ilman saastuminen on lisääntynyt dramaattisesti viime vuosien aikana. Puutteellinen ympäristövalvonta on johtanut siihen, että monet tehtaat ovat voineet laskea myrkyllisiä kemikaaleja suoraan jokiin. Viranomaisvalvonta parantui sen jälkeen, kun Turkki vuonna 1999 avasi neuvottelut EU-jäsenyydestä, mutta maalla on yhä monia suuria ympäristöhaasteita selvitettävänään.

Earth Ecoprint

1.5 Maa-planeettaa

Jos kaikkien maailman ihmisten kulutustaso olisi yhtä suuri kuin keskivertoihmisen maassa Turkki, tarvitsisimme 1.5 Maa-planeettaa.
Katso indikaattori Ekologinen jalanjälki.

Historia

Nykyinen Turkki on viimeinen jäännös Osmanien (Ottomaanien) valtakunnasta, joka 1300-luvulta 1700-luvulle oli yksi maailman mahtavimmista valtakunnista. Valtakunta syntyi 1200-luvun lopulla, kun mongolit ajoivat suurimman osan nykyisen Iranin ja Irakin alueiden muslimeista Turkkiin, jossa he joutuivat Osman I:n alaisuuteen. Ottomaanien valtakunnan ollessa laajimmillaan sen alueisiin kuuluivat muun muassa Pohjois-Afrikka, suurin osa Kaakkois-Eurooppaa ja suuria alueita Aasiassa. 1800-luvulla imperiumin valta alkoi murentua ja se menetti yhä useampia alueitaan. Se taisteli ensimmäisen maailmansodan aikana (1914–1918) hävinneiden joukoissa, mikä johti valtakunnan hajoamiseen. Vuonna 1924 valtakunnan jäänteistä muodostettiin Turkin tasavalta. Sen perusti Mustafa Kemal, joka sai kunnianimekseen ”Atatürk” eli turkkilaisten isä. Kaikki uskonnolliset hallintoelimet lakkautettiin ja uusi perustuslaki vaati pitämään valtion ja uskonnon täysin erossa toisistaan. Atatürk kuoli vuonna 1938, mutta hänen perustamansa puolue pysyi vallassa vuoteen 1950 asti, jolloin Demokraattinen puolue (DP) siirtyi vallan kahvaan. Seuraavien kolmenkymmenen vuoden aikana Turkkia leimasivat poliittiset levottomuudet ja vuosina 1960, 1971 ja 1980 maan armeija syrjäytti maan hallituksen monista eri syistä. 1980- ja 90-luvulla Turkin armeija taisteli PKK:n kurdisissejä vastaan maan itäosissa.

Yhteiskunta ja politiikka

Turkin perustuslain mukaan maa on demokraattinen, sekulaarinen (ei-uskonnollinen), perustuslaillinen tasavalta. Vuonna 2002 Recep Erdoganin johtama konservatiivinen islamistinen Oikeus ja kehitys –puolue (AKP) sai vaalivoiton ja Erdoganista tuli pääministerin vuonna 2003. AKP voitti myös seuraavat vaalit vuonna 2007. Turkin pääsyyttäjä Abdurrahman Yalcinkaya vaati perustuslakituomioistuimessa vuonna 2008 AKP:n kieltämistä, koska se on syyttäjän mielestä sekoittanut uskonnon ja politiikan maan ensimmäisen presidentin Kemal Atatürkin perinnön vastaisesti. Syyttäjän kanta hävisi täpärästi 6–5. Vuoden 2011 vaaleissa AKP sai lähes puolet äänistä ja 326 paikkaa parlamentin 550 paikasta ja muodosti yksin enemmistöhallituksen. Toiseksi suurimmalla puolueella on 135 paikkaa. 
Kesällä 2013 Turkissa oli laajoja Erdoganin hallinnon vastaisia mielenosoituksia, jotka alkoivat Istanbulissa sijaitsevan puiston puolustamisesta, mutta levisivät myös muihin maan kaupunkeihin. 
Erdogania arvostellaan itsevaltaisista otteista ja maan viemisestä vanhoilliseen islamilaiseen suuntaan. Sananvapautta on rajoitettu monella tapaa, ja toimittajia on vankilassa enemmän kuin missään muussa maassa maailmassa. Myös naisten asemaa on heikennetty. Vuonna 2012 parlamentissa vietiin pikavauhtia ilman laajempaa keskustelua läpi koulu-uudistus, joka vahvistaa islamilaisten koulujen asemaa ja nostaa niiden rahoitusta suuremmaksi kuin valtion koulujen. Erdoganin politiikka on jakanut turkkilaiset kahtia hallituksen vastustajiin ja puolustajiin – tukijoita on etenkin itäosan maaseutukylissä.
Erdogan valittiin Turkin presidentiksi vuonna 2014. Presidentti ei ole aiemmin ollut maan politiikan keulahahmo, mutta perustuslaki ja siihen 2010 tehdyt muutokset antavat mahdollisuuden laajaan vallankäyttöön, johon Erdoganin arvioidaan tarttuvan. Presidentti valitsee pääministerin, johtaa hallituksen kokouksia, nimittää oikeuslaitoksen ylimmät tuomarit ja voi käyttää veto-oikeutta lakiesityksiin. Erdogan ajaa koko perustuslain uudistamista presidentinvaltaa lisääväksi.
 Turkki haki EU-jäsenyyttä jo vuonna 1987, ja viralliset neuvottelut EU-jäsenyydestä aloitettiin vuonna 2005. Jäsenyyden edellytyksenä on huomattavia uudistuksia ihmisoikeuksien, oikeusvaltion ja demokratian toteutumiseksi. Demokraattisia uudistuksia onkin tehty ja mm. perinteisesti vahvan armeijan valtaa vähennetty, mutta asiantuntijat uskovat Erdoganin suhtautumisen EU:hun muuttuneen kielteisemmäksi. EU arvosteli voimakkaasti poliisin kovia otteita Turkin mielenosoitusten tukahduttamiseksi ja keskeytti jäsenyysneuvottelut 2013, mutta niitä päätettiin myöhemmin jatkaa Erdoganin Brysselin vierailun jälkeen. 
Turkissa itäosan kurdit muodostavat lähes 20 prosenttia maan väestöstä ja ovat pitkään olleet syrjinnän kohteena. Vuosina 1984–1999 kurdien itsehallintoa ajavan Kurdistanin työväenpuolue PKK:n sissijärjestön ja Turkin armeijan välillä vallitsi täysimittainen sota. Taisteluita käytiin myös 2004–2013, jolloin solmittiin aselepo, mutta konflikteja on ollut senkin jälkeen.

Talous ja kaupankäynti

Turkin bruttokansantuote on kominkertaistunut AKP:n valtakauden aikana.
Vuonna 2005 BKT kasvoi 7,4 prosenttia, mikä teki Turkista yhden maailman nopeimmin kasvaneista talouksista. Turkki kuuluu maailman 20 suurimman talouden G20-ryhmään. 
Talous ei enää perustu perinteisiin maaseutuelinkeinoihin, vaan läntisen Turkin suurkaupunkeihin keskittyneeseen kehittyneeseen teollisuuteen ja palvelusektoriin. Vuonna 2013 maatalous muodosti 9 prosenttia, teollisuus 27 prosenttia ja palvelut 64 prosenttia BKT:sta. Maataloudesta kuitenkin saa elantonsa joka viides turkkilainen, vain hieman vähemmän kuin teollisuudesta. 
Turismi on kasvanut nopeasti viimeisen 20 vuoden aikana ja muodostaa nykyään tärkeän osan maan taloudesta. Vuonna 2013 maassa vieraili 35 miljoonaa turistia. Palvelualoilla työskentelee lähes puolet työvoimasta. Merkittäviä vientialoja ovat auto-, elektroniikka- ja tekstiiliteollisuus. Myös elintarvikkeita viedään ulkomaille. Harmaa talous on laajalle levinnyt. Virallinen työttömyys on alle 10 %, mutta alityöllisyys on iso ongelma ja naisten työssäkäyntiaste alhainen.
 Poliittinen tilanne, Turkin naapurimaiden levottomuudet ja korruptio ovat herättäneet kansainvälisissä sijoittajissa aprikointia maan liiketoimintaympäristön ennakoitavuudesta, ja investoinnit ovat kääntyneet laskuun. Vuonna 2013 luottamusta horjutti laaja korruptioskandaali, jonka vuoksi kymmeniä AKP-puoluetta lähellä olevia eliitin jäseniä pidätettiin ja asetettiin syytteeseen korruptiosta. Kaksi ministeriä joutui eroamaan skandaalin vuoksi.

Lyhyesti

Turkki

Pääkaupunki:

Ankara

Etniset ryhmät:

turkkilaiset 70–75 %, kurdit 18 %, muut vähemmistöt 7–12 %

Kieli:

turkki (virallinen), kurdi, muut vähemmistökielet

Uskonto:

muslimit 99,8 % (pääasiassa sunneja), muut 0,2 %

Väkiluku:

82 miljoonaa

Valtiomuoto:

parlamentaarinen tasavalta

Satelliittikuvat

Atatürkin pato

Jäsenyys/osallisuus

Muita maaprofiileita

Sota ja konfliktit

UNA Finland / Suomen YK-liitto © 2015