Valko-Venäjä
Valko-Venäjän tasavalta
Valko-Venäjä oli yksi Neuvostoliiton rikkaimmista osavaltioista ja se itsenäistyi vuonna 1991. Nykyään maata hallitsee kovin ottein presidentti Aljaksandr Lukašenka ja maata kutsutaankin usein ”Euroopan viimeiseksi diktatuuriksi”.
Päivitetty viimeksi 18.09.2009
Maantiede ja ympäristö
Valko-Venäjän maasto on alavaa eikä sillä ole mitään luonnollisia rajoja kuten jokia ja vuoristoja, jotka rajaisivat sen naapurimaista. Maan korkein kukkula on vain 346 metriä korkea ja maisema muodostuu pääasiassa matalista harjuista ja mäistä. Tiheät metsiköt käsittävät noin kolmasosan maasta. Maan eteläosassa sijaitsee laajoja suoalueita. Näillä suoalueilla on monia järviä ja jokia, jotka ovat tärkeitä liikennereittejä ja sähköntuottajia. Itämeren läheisyyden ansiosta ilmasto on lauhkea. Keskilämpötila talvisin on -6 astetta ja kesäisin n. +18 celsiusta. Valko-Venäjällä on suuria ilmasto-ongelmia, jotka ovat seurausta neuvostoaikaisesta laajamittaisesta teollistamisesta. Viidesosa maasta saastui voimakkaasti, kun naapurimaan Ukrainan Tšernobylin ydinvoimala räjähti vuonna 1986. Tšernobylin radioaktiivinen saastelaskeuma teki alueen kelvottomaksi maanviljelyyn. Useiden satojen tuhansien ihmisten täytyi muuttaa alueelta, ja synnyinnäisten epämuodostumien ja syöpätapausten määrä kaksinkertaistui lyhyessä ajassa.
Jos kaikkien maailman ihmisten kulutustaso olisi yhtä suuri kuin keskivertoihmisen maassa Valko-Venäjä, tarvitsisimme 2.1 Maa-planeettaa. Katso indikaattori Ekologinen jalanjälki.
Historia
Keski-Euroopan suurten kansainvaellusten aikoihin 400-500-luvuilla jKr. nykyisen Valko-Venäjän aluetta asuttivat slaavit. Alue liitettiin Kiovan Rusien valtakuntaan, joka kasvoi Kiovan ympärille 800-luvulla. Kun Kiovan Rusien valtakunta hajosi mongolimiehityksen seurauksena 1200-luvulla, tuli Valko-Venäjästä osa Liettuan ruhtinaskuntaa, joka myöhemmin muodosti valtioliiton Puolan kanssa. Puolalais-liettualainen kansainyhteisö oli lähes taukoamatta sodassa naapurimaittensa kanssa useiden vuosisatojen ajan, kunnes sen naapurimaat jakoivat sen keskenään 1700-luvulla. Suurin osa Valko-Venäjästä liitettiin Venäjän keisarikuntaan. Venäjän lokakuun vallankumouksen jälkeen vuonna 1917 Valko-Venäjä julistettiin itsenäiseksi valtioksi, mutta vain kaksi vuotta myöhemmin maasta tehtiin asevoimin osa Neuvostoliittoa. Toisen maailmansodan aikana Valko-Venäjä joutui Saksan miehittämäksi ja se menetti yli kolmanneksen väestöstään. Sotavuosien jälkeen Valko-Venäjästä kehittyi yksi Neuvostoliiton tärkeimmistä teollisista keskuksista. Valko-Venäjä itsenäistyi Neuvostoliiton hajotessa vuonna 1991.
Yhteiskunta ja politiikka
Valko-Venäjää hallitsee presidentti, joka johtaa parlamenttia. Presidentti on myös maan päämies ja armeijan ylin päällikkö. Aljaksandr Lukašenka on hallinnut maata vuodesta 1994 lähtien, ja hänen johtotyylinsä on muuttunut yhä autoritäärisemmäksi. Lukašenka on irtisanonut lukuisia ministereitä, hänet on valittu uudelleen epädemokraattisilla vaaleilla ja hän on myös muuttanut maan perustuslakia oman valtansa lisäämiseksi. Hän on pyrkinyt lähempään yhteistyöhön Venäjän kanssa ja ehdotti 1990-luvun lopulla, että nämä kaksi maata muodostaisivat keskinäisen valtioliiton. Kansallinen turvallisuuspalvelu KGB pitää poliittiset vastustajat kurissa, ja valtiovallan vastaiset mielenosoitukset ovat kiellettyjä. Valko-Venäjä on kerran toisensa jälkeen saanut kritiikkiä ihmisoikeusrikkomustensa takia. Valtio kontrolloi täydellisesti maan tiedotusvälineitä, ja suuri osa väestöstä tietää hyvin vähän jos mitään naapurimaittensa ja muun maailman asioista. Lukašenka on onnistunut pitämään Valko-Venäjän elintason entisten neuvostotasavaltojen korkeimpana hyvin rakennetun teollisuuden ansiosta, mikä onkin yksi syy hänen vallassa pysymiselleen.
Talous ja kaupankäynti
Yli 80 prosenttia Valko-Venäjän taloudellisesta toiminnasta on valtion omistuksessa ja sen määräysvallan alla. Vuoden 1991 itsenäistymisen jälkeen useita elinkeinoelämän sektoreita yksityistettiin, mutta ne siirrettiin suureksi osaksi takaisin valtion omistukseen vuonna 1994 tapahtuneen Lukašenkan valtaannousun jälkeen. Tämä ”markkinasosialismi” teki maasta taloudellisesti eristäytyneen, ja on estänyt myös ulkomaiset investoinnit maahan. Valko-Venäjällä on yhä runsaasti raskasta neuvostotyylistä teollisuutta kuten ase- ja konetuotantoa. Hyvintoimivan maatalouden ansiosta Valko-Venäjä ei ole riippuvainen ulkomaisista elintarvikkeista ja maan korkean koulutustason ansiosta teollisuudella on ammattitaitoista työvoimaa riittävästi tarjolla. Valko-Venäjä on kuitenkin riippuvainen ulkomaisesta energiasta. Venäjältä se saa halpaa kaasua, mikä onkin erittäin tärkeää nykyisen taloudellisen järjestelmän toimivuudelle. Korruptio on suuri ongelma Valko-Venäjällä ja maan työttömyysaste on korkea.
Muita maaprofiileita
Pääkaupunki:
Minsk
Etniset ryhmät:
Valkovenäläiset 81,2 %, venäläiset 11,4 %, puolalaiset 3,9 %, ukrainalaiset 2,4 %, muut 1,1 % (1999)
Kieli:
Valkovenäjä, venäjä
Uskonto:
Ortodoksit 80 %, muut/ei eritellyt/ei uskontoa 20 %
Eurooppa
Itä-Eurooppa
Jäsenyys/osallisuus
ETYJ
IMF
Maailmanpankki
NAM
YK
Valko-Venäjä liittyi YK:n jäseneksi vuonna 1945.