Viro
Metsien peittämä Viro on pohjoisin Baltian maista, jotka kuuluivat ennen Neuvostoliitolle. Vain vähän yli vuosikymmen Neuvostoliiton romahtamisen ja Viron itsenäistymisen jälkeen maa toivotettiin tervetulleeksi EU:hun, ja samoihin aikoihin se liittyi myös Natoon.
Päivitetty viimeksi 06.11.2006
Maantiede ja ympäristö
Viro sijaitsee Itämeren itärannikolla, Itä-Euroopan tasangon länsipuolella. Maanpinnan korkeus on suurimmillaankin vain 50 metriä, ja 47 % maan pinta-alasta on metsien peitossa. Metsät ovat mittava luonnonvarana pienelle ja muuten melko luonnonvarattomalle maalle. Jääkauden jäljiltä Virossa on yli 1500 järveä, lukuisia nevasoita ja noin 3800 kilometriä pitkä, rikkonainen rantaviiva. Tallinnan Muuga-satama on yksi Euroopan laadukkaimmista lämpimän veden satamapalveluista. Viron strateginen sijainti on altistanut sen monille valtasodille usein sen omalla kustannuksella. Nykyinen Viron raja on tunnistettu virallisesti vuonna 2005, joskin Venäjä vetäytyi myöhemmin sopimuksesta.
Saasteet ovat yksi pahimmista Viron ympäristöongelmista. Ilman, veden ja maaperän saastuminen johtuu pääasiassa fossiilisia polttoaineita käyttävästä energiateollisuudesta sekä teollisuudesta lähialueilla.
Jos kaikkien maailman ihmisten kulutustaso olisi yhtä suuri kuin keskivertoihmisen maassa Viro, tarvitsisimme 4.4 Maa-planeettaa. Katso indikaattori Ekologinen jalanjälki.
Historia
Virolaiset asettuivat Eurooppaan jo yli 5000 vuotta sitten ja ovat siten yksi vanhimmista eurooppalaisista kansoista. Maa oli itsenäinen valtio 1200-luvulle asti, kunnes se joutui valloittajien kuten Tanskan, Saksan, Puolan, Ruotsin ja lopulta Venäjän käsiin. Itsenäisyys pysyi saavuttamattomissa, kunnes tsaari-Venäjä romahti ensimmäisen maailmansodan aikana. Viro julistautui itsenäiseksi vuonna 1918 ja se tunnustettiin 1920 Tartun rauhassa. Toisen maailmansodan lähestyessä maa pyrki puolueettomuuteen, mutta Neuvostoliitto pakotti sen yhteistyöhön Molotovin-Ribbentropin sopimuksen seurauksena, ja liitti Viron osaksi Neuvostoliittoa Viron neuvostososialistisena tasavaltana. Toisen maailmansodan aikaisten natsi- ja neuvostomiehitysten aikana Viron lasketaan menettäneen 180 000 henkeä, mikä vastasi jopa 17 prosenttia maan väestöstä. Neuvostovallan aikana virolaisia tapettiin tai kuljetettiin leireille arviolta 60 000, ja 70 000 ihmistä pakeni länteen.
Viron itsenäisyysmielisyys kasvoi 80-luvun lopulla neuvostovallan löyhentyessä Mihail Gorbatšovin politiikan myötä, ja Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1991 maa julistautui täysin itsenäiseksi. Samana vuonna siitä tuli YK:n jäsen, mutta venäläisjoukot poistuivat maasta yli kolmen vuoden neuvottelujen jälkeen vasta elokuussa 1994.
Yhteiskunta ja politiikka
Viro on parlamentaarinen demokratia. Lakeja säätää yksikamarinen, 101-jäseninen parlamentti, joka valitsee 2/3:n enemmistöllä presidentin viideksi vuodeksi kerrallaan ja maksimissaan kahdeksi kaudeksi. Presidentti on myös maanpuolustusvoimien ylikomentaja. Parlamenttivaalit pidetään neljän vuoden välein, ja poliittisen puolueen on saatava viiden prosentin ääniosuus saadakseen paikan parlamentissa. Äänioikeus ja oikeus osallistua puoluetoimintaan on kaikilla 18 vuotta täyttäneillä kansalaisilla. Presidentti osoittaa pääministerin johtamaan hallitusta, joka koostuu 12 ministeristä.
Viron perustuslaki hyväksyttiin kansanäänestyksessä vuonna 1992. Uuden Viron ensimmäinen presidentti Meri Lennart johti useita neuvostovallan jälkeisiä uudistuksia kahdella presidenttikaudellaan. Vuonna 2002 Viro oli yksi Natoon liittyneistä seitsemästä Länsi- ja Itä-Euroopan maista. Euroopan unioniin maa liittyi suotuisten neuvotteluiden seurauksena yhdeksän muun maan kanssa vuonna 2004 ja on osoittautunut erittäin aktiiviseksi ulkopolitiikassaan. Maan valuutta vaihtui Viron kruunusta euroksi vuonna 2011.
Talous ja kaupankäynti
Viron talous on yksi maailman liberaaleimmista, ja sen sijoitus Heritage Foundationin vapaiden talouksien listassa on 16. Vapaakauppaa ryhdyttiin kehittämään maassa jopa ennen sen virallista itsenäistymistä vuonna 1991. Politiikan työkaluina ovat olleet päätoimialojen yksityistäminen ja verotuksen yksinkertaistaminen. Markkinatalouteen siirtymisessä tärkein tekijä oli 90-luvulla romahtaneiden idän markkinoiden suuntaaminen länteen. Neuvostovallan aikaan jopa 87 % kaupasta käytiin neuvostotasavaltojen kanssa, mutta nykyään maan pääkauppakumppanit ovat Suomi, Ruotsi, Saksa ja muut Länsi-Euroopan maat. Venäjän osuus ulkomaankaupasta on alle 10 %. Viro on sähköntuotannon suhteen omavarainen, ja sähköä viedään jopa ulkomaille. Muita vientituotteita ovat koneet ja laitteet, puu ja paperi, tekstiilituotteet, huonekalut sekä metalli- ja kemianteollisuuden tuotteet.
Muita maaprofiileita
Pääkaupunki:
Tallinna
Etniset ryhmät:
virolaiset 68,7%, venäläiset 25,6%, ukrainalaiset 2,1%, valkovenäläiset 1,2%, suomalaiset 0,8%, muut 1,6%
Kieli:
viro (virallinen) 67,3%, venäjä 29,7%, muut 2,3%, tuntematon 0,7%
Uskonto:
evankelisluterilaiset 13,6%, ortodoksit 12,8%, muut kristityt (metodistit, seitsemännen päivän adventistit, roomalaiskatoliset, helluntailaiset) 1,4%, sitoutumattomat 34,1%, muut tai tuntemattomat 32%, ei uskontoa 6,1%
Eurooppa
Pohjois-Eurooppa
Jäsenyys/osallisuus
ETYJ
EU
Euroopan neuvosto
Ihmisoikeusneuvosto
IMF
Maailmanpankki
NATO
OECD
WTO
YK
Viro liittyi YK:n jäseneksi vuonna 1991.