Gishwatin metsä

Gishwatin metsä on eniten hakattu metsäalue koko Ruandassa. Metsä sijaitsee maan luoteisosassa ja käsitti vuonna 1982 noin 210 neliökilometrin kokoisen alueen. Vuonna 2002 alueesta oli enää 6 neliökilometriä jäljellä. Hakkuun taustalla on monia syitä, mutta puuhiilen, lääkkeiden ja ruokatavaran tarpeella on ollut suuri merkitys tässä yhteydessä. Suurten alueiden raivaaminen maatalouskäyttöön on myös vähentänyt metsän pinta-alaa huomattavasti. Vuonna 1994 perustettiin alueelle suuri pakolaisleiri, jonka takia metsää kaadettiin jälleen kerran. Suurten metsäalueiden hakkuista aiheutuu vahingollisia seurauksia ympäristölle, ja ne johtavat muun muassa maanpinnan eroosioon, maavyörymiin ja biologisen moninaisuuden katoamiseen.

Satelliittikuvassa vuodelta 1978 voidaan nähdä selvästi, missä Gishwatin metsänsuojelualue sijaitsi. Tämä tummanvihreä metsä muodosti luonnollisen rajan sitä ympäröiville vaalenvihreille alueille. Vuonna 2006 suuri osa metsästä oli tuhottu. Satelliittikuvissa aiemmat tummanvihreät alueet ovat muuttuneet vaaleanpunertaviksi ja vaaleanvihreiksi. Vain murto-osa vuoden 1978 aikaisesta alkuperäisestä metsästä on säilytetty, ja nämä pienet jäljellä olevat metsäalueet näkyvät vuoden 2006 satelliittikuvassa tummanvihreinä läikkinä. Metsien intensiivisen riiston seurauksena avoimiksi hakatut metsäalueet ovat erittäin huonossa kunnossa.

Monissa tapauksissa metsien voimaperäiset hakkuut voivat johtaa erilaisiin luonnon katastrofeihin. Vuosina 2001 ja 2002 Ruandan Kanaman alue kärsi sekä tulvista että maanvyörymistä. 99 ihmistä sai surmansa maaseutukylissä, koska heidän asuntonsa luhistuivat. Yli 30 000 ihmistä kuoli nälkään satojen ja maanviljelysmaan tuhouduttua.

Nykyään 90 prosenttia Ruandan energiantarpeesta saadaan puusta, mistä metsien hakkuutkin johtuvat. Ruandan metsien hakkuut ovat lisääntyneet vuoden 2003 neljästä prosentista 6,9 prosenttiin vuoteen 2006 mennessä. Kivu-järven pohjasta löytynyt metaanikaasuvaranto voi luultavasti olla ratkaisu maan energiakriisille. Löydös on suuri ja tulee luultavasti kattamaan maan tulevan sähköntarpeen yli 400 vuoden ajan.

Ympäristönsuojelujärjestöt istuttavat uutta metsää ja käyttävät erityisiä menetelmiä Gishwatin metsien uudelleen istuttamiseksi ja säilyttämiseksi. Tällä tavoin yritetään entisöidä tämä metsänsuojelualue ja saattaa se entiseen kukoistukseensa. Uusien menetelmien avulla vuoriylängöille rakennetaan maanviljelyterasseja ja puille ja kasveille annetaan orgaanisia lisäravinteita. Tämän lisäksi istutetaan tietyn tyyppisiä pensaita ja puita vahvistamaan metsän omaa ekosysteemiä. Istutukset suorittaa pääasiassa paikallisväestö ja eri ympäristönsuojelujärjestöt. Tämän suuren ponnistuksen ansiosta on todennäköistä, että noin 10-15 vuoden kuluttua suuri osa Gishwatin metsästä on saatu palautettua entiselleen.

Lähde: Atlas of Our Changing Environment