Great Man-made River
Libyan aavikon polttavan hiekan alta löydettiin valtavia vesivarantoja.
Samalla kun Libya aloitti öljyntuotannon 1950-luvun lopulla, löydettiin myös toinen arvokas resurssi polttavan hiekan alta, nimittäin maanalaisten järvien verkosto. Näiden järvien lähempi analysointi osoittaa vesimassojen olevan liki 40 000 vuotta vanhoja. Veden oton näistä varannoista katsottiin olevan parhain menetelmä rutikuivan maan kastelemiseen.
Great Man-made River-projektin (GMMR) ensimmäinen rakennusvaihe alkoi vasta vuonna 1993. Ensimmäisessä vaiheessa saatiin vettä läntisiltä Saririn ja Tazerbon kaivoalueilta Libyan toiseksi suurimmalle kaupungille Benghazille. Vaihe kaksi otettiin käyttöön vuonna 1996, ja se n avulla saatiin vettä Jebel Hassounan öljykentältä Tripoliin, maan pääkaupunkiin. Kolmas vaihe on yhä rakennustyön alla.
Projektin tähän mennessä suurin vesivaranto on nimeltään Suuri Omar Mukhtar, joka sijaitsee Siluqin vieressä ja on merkitty keltaisilla nuolilla vuoden 2006 kuvassa. Vettä käytetään muun muassa Al Kufran keinotekoiseen kasteluun, mikä näkyy vuoden 1972 ja 2001 kuvissa. Kun koko GMMR-projekti on saatu valmiiksi, se tulee jakamaan päivittäin 3,6 miljoonaa kuutiometriä vettä. Tämän suuruisella vesimäärällä järjestelmä pystyy välittämään vettä yli tuhat vuotta ennen kuin varannot kuivuvat. Tämä maanalainen järjestelmä ulottuu Libyan rajan yli sen kolmeen naapurimaahan Tšadiin, Sudaniin ja Egyptiin.
Ympäristönsuojelijat pelkäävät, että liian suuri vedenotto kuivaa vesivarannot ennen kuin luonto ehtii täyttää ne uudelleen. Kansainvälinen ydinenergiajärjestö (IAEA) työskentelee nyt saadakseen aikaan hyvän suunnitelman koskien vedenjakoa näihin neljään eri maahan.
Lähde: Atlas of Our Changing Environment
