Larsenin jäähylly

Antarktisen niemimaan jää on sulanut voimakkaasti viimeisten 30 vuoden aikana alueen ilmaston tasaisesta lämpenemisestä johtuen. Jäämassa vähenee siten, että siitä irtoavat jäälautat eli niin kutsutut jäähyllyt irtoavat manteereesta. Jäähyllyt ovat kiinni mannerjäässä, mutta kelluvat merivedessä.

Viime vuosien aikana on jään sulamisessa havaittu uusia piirteitä. Tutkijat ovat seuranneet Larsenin jäähyllyä vuodesta 1995 asti, jolloin suuri Larsenin hyllyn osa nimeltään Larsen A mureni yhtäkkiä. Vuonna 2002 tapahtui jotakin vastaavaa hyllyn osassa Larsen B (katso kuvasarjaa alhaalla). Hitaamman poikimisen sijasta, jolloin osa jäästä irtoaa vain sen reunoilta, sekä Larsen A- että B-tapauksissa sulaminen tapahtui suurella alueella ja lyhyessä ajassa. Larsen B-tapauksessa 3250 neliökilometrin kokoinen jäälautta murtui tuhansiksi pienemmiksi lautoiksi runsaassa kuukaudessa. Viime vuosina on larsen B-hyllystä kadonnut noin 40 prosenttia, eli jopa noin 5 700 neliökilometriä. Larsen A-jäähyllyn arvellaan olleen yli 2000 vuotta vanha, ennen kuin se hajosi. Larsen B on luultavasti vieläkin vanhempi.

Tutkijat ovat kehittäneet teorian, joka selittää tämän uuden ilmiön, jossa valtavat jäälautat murenevat erittäin nopeasti. Tutkijat kytkevät ilmiön lämpimämpiin kesiin, ja että näiden johdosta on jäähyllyjen päälle muodostunut sulavesilampia. Veden uskotaan saaneen jään railoja halkeamaan nopeammin, mikä on aiheuttanut jäähyllyn murtumisen moniin pienempiin osiin. Jos tarkastellaan Larsen B-hyllyä, voidaan sulavesilampia nähdä vuoden 2002 kuvassa, vaikkakin aika pitkän matkan päässä. Kuva otettiin vähän aikaa ennen jäälautan murtumista, mikä vahvistaa teorian. Uudemmissa kuvissa voidaan nähdä sulavesilampia myös Larsen C-osassa. Siksi onkin todennäköistä, että Larsen C kokee saman kohtalon.

Nämä 8 kuvaa osoittavat, kuinka Larsen B murtuu , ja kuinka suuret jäävuoret murtuvat Larsen C-jäälautan pohjoispuolella (kuva: UNEP/GRID Sioux F alls, from NASA MODIS data)

Lähde: Atlas of Our Changing Environment