[[suggestion]]
Kurdistan

Kurdit - maailman suurin etninen ryhmä, jolla ei ole omaa valtiota

Kurdit, joita on yhteensä noin 35–40 miljoonaa, ovat maailman suurin etninen ryhmä, jolla ei ole omaa valtiota. Useimmat kurdit asuvat Turkissa, mutta monet asuvat myös Iranissa, Irakissa, Armeniassa ja Syyriassa.

Kurdien nationalismi ja kamppailu itsenäisen kurdivaltion perustamiseksi on ollut voimakasta jo 1800-luvulta alkaen. Ottomaanien valtakunta, eli silloinen Turkki, kattoi osia Balkanista, Vähä-Aasian, suuria osia arabimaista sekä Egyptin. Valtakunta hajosi 1. maailmansodan seurauksena, ja voittajamaat jakoivat maa-alueet keskenään.

Ensimmäisessä rauhansopimuksessa, joka allekirjoitettiin Sèvres’ssä vuonna 1920, otettiin huomioon kurdien toivomukset. Sen mukaan kurdienemmistöiset alueet tulisi erottaa itsenäiseksi kurdien valtioksi. Tästä ajatuksesta kuitenkin luovuttiin vuoden 1923 Lausannen sopimuksessa. Sen sijaan, että kurdit saisivat oman maansa, sai Turkki pitää itsellään kurdeille alun perin suunnitellun alueen. Muut alueet joutuivat Iranin ja brittien hallitseman Irakin haltuun sekä Ranskan kontrolloimalle Syyrialle. Tämä uusi sopimus sai kurdit nousemaan aseelliseen kapinaan, ja se oli alkua itsenäisyystaistelulle, joka jatkuu yhä tänäkin päivänä.

Kurdien taistelu itsenäisen kurdivaltion puolesta on herättänyt voimakasta vastustusta. Kurdit ovat joutuneet laajan poliittisen vainon kohteeksi, ja monia kurdien kirjailijoita, toimittajia ja ihmisoikeusaktivisteja on vangittu ja murhattu. Siviiliväestö on joutunut pakkomuuttojen ja joukkomurhien uhriksi, ja kurdin kielen puhuminen ja kulttuurin harjoittaminen julkisilla paikoilla on kielletty. Kurdien omaa taistelua ovat heikentäneet sen puuttuva koordinointi ja yhä uudet sisäiset erimielisyydet. Kurdit ovat perinteisesti hyvin heimokeskeistä kansaa, ja monet konfliktit johtuvat eri heimojen ja klaanien välisistä yhteenotoista. Tämä on heikentänyt kurdien rintamaa yhteistä ulkopuolista vihollista vastaan.

Kurdit Turkissa

 

Suurin osa kurdeista asuu Turkissa. He ovat joutuneet maan muiden etnisten vähemmistöjen tavoin systemaattisen syrjinnän kohteeksi sen jälkeen, kun Turkista vuoden 1923 Lausannen sopimuksen jälkeen tuli itsenäinen tasavalta. Turkkilaiset kukistivat sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen nousseen kurdikapinan hyvin armottomasti. Useita satoja maaseutukyliä poltettiin, laajoja kurdiväestön pakkosiirtoja pantiin toimeen ja satoja kapinallisia hirtettiin. Kemal Atatürk, uuden tasavallan maanisä, korosti voimakkaasti yhtenäistä turkkilaista identiteettiä, ja kurdeihin ynnä muihin vähemmistöihin kohdistettiin kovakätistä turkkilaistamispolitiikkaa. Vasta vuonna 1938 Turkin hallitus sai kurdikapinalliset kontrolliin. Samaan aikaan kurdien kansallisliike kuitenkin voimistui, ja 1970-luvun lopulla Abdullah Öcalan perusti Kurdien työväenpuolue PKK:n.

PKK aloitti sissisodan vuonna 1984, ja sillä oli tukikohtia sekä Irakissa että Syyrian kontrolloimilla alueilla Libanonissa. Turkkilaiset viranomaiset vastasivat PKK:n sotatoimiin tekemällä kostoiskuja kurdien siviiliväestöä vastaan. Taistelut olivat kovimpia kurdien ydinalueilla Kaakkois-Turkissa. Kurdeilla oli tukikohtia Irakissa, minkä takia Turkki hyökkäsi Pohjois-Irakiin PKK:n jäsenten ja näiden olinpaikkojen löytämiseksi. PKK:n johtaja Abdullah Öcalan vangittiin ja tuomittiin vuonna 1999 kuolemaan, mutta tuomio muutettiin elinikäiseksi vankeusrangaistukseksi Turkin poistaessa kuolemantuomion oikeusjärjestelmästään vuonna 2002.

Tuomionsa vuonna 1999 saanut Öcalan tuomitsi tämän jälkeen väkivallan käytön virallisesti, ja pian PKK julisti yksipuolisen aselevon. Tämän seurauksena Kaakkois-Turkin turvallisuustilanne parani huomattavasti. Myös suhtautuminen vähemmistöihin on parantunut Turkin EU-jäsenyyshakemuksen ansiosta. Kurdien poliittisia oikeuksia on laajennettu, ja kielto kurdin kielen julkisesta käytöstä on poistettu.

PKK lopetti yksipuolisen aseleponsa vuonna 2004 ja aloitti Turkin hallituksen vastaisen sissisodan uudelleen. Useimmat yhteenotot tapahtuivat Kaakkois-Turkissa, mutta vuoden 2006 kuluessa useita PKK-ryhmiä perustettiin myös pohjoiseen Irakiin. Tämä johti Irakin, Yhdysvaltojen ja Turkin välisiin kriisikokouksiin siitä, kuinka tähän uuteen tilanteeseen tulisi suhtautua. Asiaa hoitamaan asetettu työryhmä ei päässyt konkreettisiin tuloksiin, ja vuoden 2007 loppupuolella Turkin hallitus teki useita ilma- ja maahyökkäyksiä kurdien tukikohtiin Pohjois-Irakissa. Myös PKK lisäsi toimintaansa.

Vuosina 2009–2011 Turkin hallituksen ja PKK:n välillä käytiin salaisia neuvotteluja Norjassa, mutta neuvottelut loppuivat Turkin armeijan ja PKK:n ottaessa jälleen yhteen. Neuvottelujen katkettua tilanne kärjistyi nopeasti osapuolien välillä ja taistelut yltyivät kiivaammiksi kuin vuosikausiin. Vuosien 2011–2012 aikana taisteluissa kuoli noin kaksi tuhatta ihmistä.

Vuosina 2011 ja 2012 taistelut Turkin ja PKK:n välillä kiihtyivät, mutta vuonna 2013 Turkin hallitus ja PKK palasivat neuvottelupöytään, mikä herätti toiveet mahdollisesta rauhasta. Maaliskuussa vankilassa oleva Abdullah Öcalan julisti tulitauon Turkin kanssa. Tulitauko romahti lopulta kesällä 2015 Syyrian sisällissodan lisättyä jännitteitä. Kurdien kapina alkoi jälleen.

Irakin kurdit

Irakin kurdien itsehallinto on ollut huomattavasti laajempi kuin Turkin kurdeilla, mutta Irakissa kurdit ovat joutuneet laajan Irakin hallinnon harjoittaman mielivallan kohteeksi. Lausannen sopimuksen jälkeen kurdit saivat rajoitetun autonomian Pohjois-Irakin alueella, mutta sen merkitys oli loppujen lopuksi hyvin vähäinen. Erimielisyydet itsehallinnon sisällöstä ovat johtaneet useisiin yhteenottoihin kurdien aseistettujen ryhmien ja Irakin armeijan välillä.

Erityistä erimielisyyttä on syntynyt alueen öljyvaroista saatavien tulojen jakamisesta. Irakin hallintoviranomaiset ovat kukistaneet kurdien kapinat kovalla kädellä. Iran tuki pitkään kurdien kapinaa, koska se sillä tapaa onnistui heikentämään Irakin hallitusta. 1970-luvulla Saddam Hussein lähipiireineen sai yhä enemmän valtaa Irakin politiikassa, mikä suuresti huolestutti Iranin shaahia. Hän halusi pysäyttää Irakin politiikan radikaalit virtaukset. Iranin ja kurdien välinen yhteistyö oli jo alkanut, kun Iranin ja Irakin välinen sota alkoi vuonna 1980. Iran miehitti tuolloin kurdien asuttamia alueita pohjoisesta ja perusti alueelle sotilastukikohtia osaksi kurdien suostumuksella.

Iranin ja Irakin sodan (1980–1988) jälkimainingeissa Saddam Hussein ja Irakin armeija tekivät laajoja kosto-operaatioita kurdisiviiilejä vastaan. Kurdeja haluttiin rangaista heidän antamastaan tuesta Iranille. Näissä operaatioissa käytettiin muun muassa kansainvälisten sopimusten kieltämiä kemiallisia aseita, ja yli 5 000 kurdisiviiliä menetti henkensä. YK ei koskaan suoranaisesti, mahdollisesti Yhdysvaltojen painostuksesta johtuen, tuominnut Irakin harjoittamaa kemiallista sotaa.

Yhdysvaltojen sotatoimet herättävät Kurdien toiveet

Kun Irakin tappio Yhdysvaltoja vastaan Persianlahden sodassa vuonna 1991 oli tosiasia, sekä maan pohjoisosan kurdit että eteläosan šiiat nousivat kapinaan. Kurdit ja šiiat luulivat amerikkalaisten tukevan heidän taisteluaan Saddam Husseinin hallintoa vastaan, mutta USA tekikin sitä vastoin aselevon Irakin kanssa. Tämän seurauksena Irakin armeija määrättiin kukistamaan kurdien kapinaa. Iranin ja Irakin välisen sodan aikaiset joukkomurhat tuoreessa muistissaan 1–3 miljoonaa kurdia lähti pakoon kodeistaan vuoristoon. Siellä turkkilaiset viranomaiset kielsivät heitä saapumasta Turkin puolelle, ja pakolaiset joutuivat täten vangituiksi vuoristoon Turkin rajan ja Irakin joukkojen väliin. Humanitaarisen katastrofin estämiseksi Ranska, Iso-Britannia ja Yhdysvallat sijoittivat joukkojaan alueelle kurdeja puolustamaan ja aloittamaan avustustyön. Samanaikaisesti perustettiin niin kutsuttuja turva-alueita kurdeille kieltämällä irakilaiskoneita lentämästä Pohjois-Irakin ilmatilassa, Yhdysvaltojen, Iso-Britannian ja Ranskan vartioidessa aluetta.

Lentokieltoalue ja erityisesti Yhdysvaltojen toiminta siellä on myöhemmin saanut kritiikkiä osakseen. Vuonna 2006 perustettiin lentokieltovyöhyke myös eteläiseen Irakiin. Monien mielestä lentokielto ja partioiminen Irakin alueella oli laitonta Irakin alueen valvontaa.

Lentokieltovyöhykkeen perustaminen johti joka tapauksessa siihen, että kurdien alueista tuli nopeammin itsenäisempiä, ja vuonna 1992 perustettiinkin ensimmäinen kurdien oma parlamentti. Parlamenttiin valittiin suurin piirtein yhtä monta edustajaa sekä Kurdien demokraattisesta puolueesta (KDP) että Kurdien isänmaallisesta liitosta (PUK). Nämä kaksi kurdiryhmittymää olivat pitkään käyneet aseellisia taisteluja keskenään, mikä oli johtanut kurdien alueiden kahtiajakoon. Yhteen aikaan KDP liittoutui myös hallituksen armeijan kanssa PUK:ta vastaan, ja tällä tavalla kurdiseparatistit pidettiin aisoissa niiden taistellessa toisiaan vastaan. Vuonna 1998 molemmat osapuolet hyväksyivät aselevon, ja vuonna 2006 ne tekivät yhteistyösopimuksen.

Yhdysvallat miehitti Irakin vuonna 2003 tavoitteenaan kaataa Saddam Husseinin hallinto. Tässä taistelussa oli ratkaisevan tärkeää saada tukea kurdeilta, joilla oli Irakin suurin ei-valtiollinen armeija käytössään. Kovien neuvottelujen jälkeen Yhdysvallat onnistui saamaan sekä turkkilaiset että kurdit puolelleen siitäkin huolimatta, että kurdit välillä uhkasivat hyökätä Pohjois-Irakissa mahdollisesti olevia turkkilaissotilaita vastaan. Irakin Kurdistan oli toiseksi suurin joukkojen antaja liittoumalle, joka kaatoi Saddamin hallinnon.

Irakin uudessa vuonna 2005 tehdyssä perustuslaissa kurdeille annettiin alueellinen itsehallinto. Kun tammikuussa 2005 valittiin väliaikaishallitus, kurdit pääsivät siinä hyviin asemiin. Jalal Talabani nimettiin Irakin presidentiksi, ja hänestä tuli täten ensimmäinen arabimaiden kurdeihin lukeutuva valtiopäämies. Talabani toimi Irakin presidenttinä vuoteen 2014, jolloin hänen tilalleen astui niinikään kurdeihin lukeutuva Muhammad Fuad Masum. Parlamentti valitsi lokakuussa 2018 uudeksi presidentiksi kurdipoliitikko Barham Salih’n.

 

Kurdit Syyriassa ja Iranissa

Kurdit ovat merkittävänä vähemmistöinä myös Syyriassa ja Iranissa. Syyriassa kurdit ovat suurin vähemmistöryhmä ja yhteensä kurdeja on Syyriassa kaksi miljoonaa. Vuosikymmenten ajan kurdien asema Syyriassa on ollut huono, ja kaikkein heikoimmassa asemassa ovat olleet noin 300 000 kurdia, joilta Syyrian hallitus kielsi kansalaisuuden 1960-luvulla. Kurdit ovat järjestäytyneet yli 30 poliittiseen ryhmittymään, joista vahvin on Demokraattisen unionin puolue PYD. Se on Turkin kurdipuolueen PKK:n liittolainen. Vuonna 2004 kurdit nousivat kapinaan Bashar al-Assadin hallituksen harjoittamaa sortoa vastaan, mutta Syyrian armeija tukahdutti kansannousun väkivalloin. Kymmeniä kurdeja kuoli ja satoja vangittiin yhteenoton seurauksena.

Iranissa asuu noin seitsemän miljoonaa kurdia, jotka elävät Irakin ja Turkin raja-alueilla. Toisen maailmansodan jälkeen kurdit perustivat Neuvostoliiton tuella oman valtion, Kurdistanin tasavallan Iranin luoteisosiin. Neuvostoliitto joutui kuitenkin vetäytymään Iranista Yhdysvaltojen painostuksesta vuonna 1946, jolloin Iran valtasi kurdialueet.

Vuosikausia kurdien ja muiden vähemmistöjen oikeuksia oman kulttuurin ja kielen harjoittamiseen on rajoitettu Iranissa, samoin kuin sanavapautta ja poliittisia oikeuksia. Erityisesti sunnilaista islamia kannattavien kurdien asema on ollut huono šiiavaltaisessa Iranissa. 2000-luvulla asenteet kurdeja kohtaan ovat tiukentuneet entisestään. Heinäkuussa 2005 kurdiaktivisti Shivan Qaderim ja kaksi muuta kurdimiestä saivat surmansa Iranin turvallisuusjoukkojen luodeista. Tästä seurasi viikkoja kestäneitä mielenosoituksia, joissa useita ihmisiä kuoli ja monia kurdeja vangittiin ilman oikeudenkäyntiä.

Syyrian sisällissota

Syyrian ja Irakin sisällissodat ovat viime vuosina vaikuttaneet myös kurdien kamppailuun. Kurdit saivat vuonna 2014 uuden vihollisen, kun ääriliike Isis valtasi laajoja alueita Irakista ja Syyriasta. Kurdit taistelevat Isisiä vastaan.

Turkki oli aluksi haluton liittymään Isisin vastaiseen taisteluun, sillä sitä vastaan taistelevat Syyrian hallinto ja kurdit ovat myös sen vihollisia. Kesällä 2015 Turkki kuitenkin lähti mukaan Yhdysvaltain johtamaan Isisin vastaiseen liittoumaan. Se alkoi kuitenkin pommittaa myös kurdien PKK:ta Pohjois-Irakissa. Se perusteli toimiaan terrorismin vastaisella taistelulla, mutta sen toimet ovat olleet omiaan vahvistamaan Isisiä.

Irakin kurdien välit Irakin hallinnon kanssa ovat viilentyneet, sillä kurdit järjestivät syksyllä 2017 kansanäänestyksen itsenäisyydestä. Yli 90 prosenttia kurdeista äänesti puolesta. Irakin hallinto ei hyväksynyt äänestystä. Seurauksena Irakin joukot valtasivat Kirkukin, joka ei virallisesti kuulu Kurdistaniin mutta jota kurdit pitävät omanaan. Irak myös asetti Kurdistanille tiukkoja pakotteita muun muassa sulkemalla ulkorajat ja katkaisemalla kansainvälisen lentoliikenteen. Myös Turkki ja Iran sulkivat raja-asemat.

Myös Syyrian kurdit ovat osallistuneet aktiivisesti Isisin vastaisiin taisteluihin. Sota on mahdollistanut sen, että kurdit ovat saaneet haltuunsa laajempia alueita Pohjois-Syyriasta. He ovat saaneet tukea Yhdysvalloilta, mutta toisaalta Turkki ja Syyrian hallinto näkevät heidät uhkana.

Poliittiset erimielisyydet kurdivähemmistöjen välillä estävät niitä yhdistämästä voimiaan yhteisen kurdialueen aikaansaamiseksi. Vaikka kurdijärjestöt ovat tukeneet toisiaan maan rajojen yli, ne ovat myös ajoittain ottaneet keskenään yhteen. Kuitenkin kurdien itsenäistymishaaveiden tavoittaminen riippuu paljon myös siitä, kuinka yhtenäisesti kurdit pystyvät toimimaan päämääriensä saavuttamiseksi. Koko Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa on käynnissä muutosten aikakausi, ja nämä poliittiset mullistukset tulevat vaikuttamaan ratkaisevasti myös kurdien asemaan tulevaisuudessa.

YK:n rooli

YK on päättänyt pysyä kurdivaltion itsenäistymiseen liittyvän konfliktin ulkopuolella. Järjestö osallistuu kuitenkin työhön kurdien oikeuksien selvittämiseksi Turkissa parantaakseen etnisten vähemmistöjen asemaa maassa. YK on työskennellyt myös kurdien turvallisuuden puolesta Pohjois-Irakissa muun muassa ehdottamalla lentokieltoalueen perustamiseksi myös tälle alueelle.