[[suggestion]]
Palestiina

Palestiinalaisaleilla arvioidaan asuvan 5,205,576 ihmistä ja Länsirannassa, josta on saatavilla varmempaa dataa, arvioidaan asuvan yhteensä 2 949 246 ihmistä, joista noin 634 500 on israelilaisia siirtolaisia. Uskonnollisesti palestiinalaisalueet ovat jakaantuneet muslimien (80-85%), juutalaisten (12-14%), ja kristittyjen (1-2,5%) kesken. Noin 45 prosenttia Palestiinan pinta-alasta on maanviljelyskäytössä, mutta noin 77 prosenttia väestöstä asuu kaupungeissa.

Palestiina on yksi maailman epävakaimmista ja köyhimmistä alueista. Länsirannan ostovoimakorjattu bruttokansantuote on vuoden 2014 tietojen valossa vain noin 21,22 miljardia Yhdysvaltojen dollaria ja ostovoimakorjaamattomanakin vain noin 9,828 miljardia Yhdysvaltojen dollaria. Bruttokansantuotteesta suurin osa, noin 77,6 prosenttia, tuotetaan palvelusektorilla, 19,5% tullessa teollisuudesta. Myös nuorisotyöttömyys on alueella hyvin yleistä (40,2%) ja vuoden 2019 arvion mukaan jopa 67,2 prosenttia nuorista naisista on työttömiä. Vuoden 2011 tietojen valossa jopa 18% Länsirannan asukkaista asuu köyhyysrajan alapuolella, eikä ole syytä olettaa tilanteen tämän jälkeen kohentuneen. Alueen ulkokauppa on Israelin asettamien kaupan rajoitteiden johdosta estynyttä, eivätkä Israelin siirtokunnat tuota tuloja alueelle vaan Israelille. Tämän lisäksi alueen merkittävät öljy- ja maakaasuvarannot ovat jääneet edelleen hyödyntämättä, eikä Palestiinan energiapulaa ja taloudellista ahdinkoa helpottavaa teollisuutta pääse kehittymään ennen kuin Israel sallii sen.

Israel ja Egypti ovat pitäneet Gazaa kauppasaarrossa vuodesta 2007, sillä seurauksella että alueella asukkaista jopa 47% on työttömiä, alueen ainoasta voimalasta uhkaa loppua polttoaine, puolet Gazan sähkölinjoista on tuhoutunut ja rikkoutuneet viemäriputket sylkevät jätteet kaduille Itä-Gazassa, mutta rakettien kuljettamista Gazaan se on ollut kyvytön estämään. Saarron taustalla oli alun perin pyrkimys kammeta Hamas vallasta, mutta sen aiheuttamalla absoluuttisella hädällä ja kärsimyksellä alueella, jonka asukkailla ei ole pääsyä edes pakolaisiksi, on ollut päinvastainen vaikutus. Yksityisesti Israelin Pääministeri Netanjahu onkin sanonut Hamasin valta-aseman olevan Israelille eduksi.

Tiivistäen voidaan sanoa, että Israel ja Hamas eivät kumpikaan ole osoittaneet halua työskennellä kestävän rauhan puolesta, mikäli se tarkoittaa kahden valtion ratkaisua. PLO ja suurin osa Palestiinalaisista olisi siihen valmis, mutta yhteisen halun puutteessa ja ilman merkittävää ulkopuolista painetta ja puolueetonta sovittelua 22.5.2021 saavutetun uuden välirauhan kestävyyteen ei vaikuta uskovan juuri kukaan.

Palestiinan alueen varhaishistoria

Ymmärtääksemme konfliktin ja alueen moninaisuuden, tarkastelu on syytä aloittaa aivan alusta. Historiallisesti Palestiina määritellään Välimeren ja Jordanjoen väliin jääväksi maa-alueeksi, mutta etnisesti alue on aina ollut kaikkea muuta kuin yhtenäinen. Palestiina on osa Levantin aluetta, jossa ensimmäiset maanviljelyksen avulla paikallaan pysyvät ihmisyhteisöt saivat alkunsa. Metsästäjä-kerääjäheimoja on alueella kuitenkin asunut jo ainakin 100 000 vuotta.

Rajanvedon kannalta Palestiinalaisalueiden juuret voidaan johtaa Rooman imperiumin Syyria-Palestiina provinssiin, mutta termi esiintyy myös kreikkalaisissa teksteissä, ja jo ennen Aleksanteri Suuren valloituksia alue ehti olla Mesopotamian, Egyptin, ja Persian hallussa. Rooman jälkeen aluetta ovat hallinneet muun muassa Bysantti, lukuisat muslimivaltakunnat, ristiretkien tuottamat lyhytikäiset kristityt valtakunnat, sekä Ottomaani-imperiumi ja Iso-Britannia, jonka toimesta alue lopulta pilkottiin Israeliin ja palestiinalaisalueisiin.

Antiikin ajoista lähtien alue on toiminut Itäisen silkkitien, Etelä-Euroopan ja Kaukasian arojen, sekä Pohjois-Afrikan kauppareittien, kulttuurien, tieteen, taiteen ja kulkutautien risteyskohtana. Palestiinan alueen historia on sotaisa, mutta myös tieteellisessä ja kulttuurisessa mielessä kukoistava. Kulttuurien kohtauspaikkana alue on myös lukuisten uskontojen syntysija. Näistä merkittävimpiä olivat juutalaisuus ja kristinusko, mutta myös islaminusko syntyi maantieteellisesti ja kulttuurisesti hyvin lähellä, ja aluetta pidetään kaikkien kolmen uskonnon piirissä pyhänä.

Palestiinan konfliktin historia

Ottomaani-imperiumin sorruttua ensimmäisessä maailmansodassa voittoisat ympärysvallat päättivät San Remon konferenssissa vuonna 1920 antaa Kansainliiton mandaattialueeksi nimetyn Palestiinan alueet valloittaneiden Ison Britannian, ja Levantin Ranskan vallan alaisuuteen. Britannia oli kuitenkin ensimmäisen maailmansodan aikana tukenut arabien kansannousua Ottomaaneja vastaan ja luvannut kunnioittaa siten saavutettua itsenäisyyttä sillä seurauksella että alueen arabien keskuudessa elää edelleen vahva petetyksi tulemisen tunne. Pettämisen taustalla oli Britannian vuonna 1917 niin sanotussa Balfourin julistuksessa antama lupaus tukea juutalaisen valtion rakentamista Palestiinaan.

Osittaisena ratkaisuyrityksenä kahden kansan ongelmaan Yhdistyneet kansakunnat julkaisi vuonna 1947 suunnitelman Palestiinan alueen jakamisesta juutalaisten ja arabien kesken ja erillisen kaksoishallintoalueen perustamisesta Jerusalemiin. Neuvottelujen juutalaisosapuolet hyväksyivät ehdotuksen, mutta arabit kieltäytyivät, minkä seurauksena syttyi niin sanottu 1947-1948 sisällissota. Brittimandaatin päättyessä 14.5.1948 Israel julistautui itsenäiseksi , ja valtansa vahvistamiseksi perusti välittömästi useita juutalaisia siirtokuntia palestiinalaisalueille. Ympäröivät arabivallat (Egypti, Irak, Syyria ja (Trans)Jordania) hyökkäsivät Israeliin puolustaakseen arabialaisalueita siten laajentaen sisällissodan 1947-1949 Palestiinan sodaksi.

Sodan aikana ainakin 700 000 Palestiinan arabia menetti kotinsa ja suurin osa urbaanista infrastruktuurista tuhottiin. Osa tuolloin maansa menettäneiden palestiinalaisten jälkeläisistä elää edelleen pysyviksi muuttuneilla pakolaisleireillä. Vastaavasti sotaa seuranneina vuosina arviolta noin 700 000 juutalaista muutti Israeliin Euroopasta ja Lähi-idän maista. Sodan aikana Jordania valtasi nykyisen Länsirannikon alueen ja Egypti valtasi Gazan kaistaleen, jonne Arabiliitto perusti Palestiinan yhteishallinnon. Palestiina ei kuitenkaan koskaan ole ollut käytännössä itsenäinen valtio, sillä kiistäen yleishallinnon legitimiteetin vuonna 1959 Egypti ei irrottanut otettaan alueista ennen kuin Israel valloitti ne niin kutsutussa kuuden päivän sodassa vuonna 1967.

Vuonna 1964 Palestiinalaisalueiden yhdistämistä varten perustettu Palestiinan vapautusjärjestön (PLO) johtaja Yasser Arafat julisti Palestiinan itsenäiseksi vuonna 1988. 138/189 YK:n jäsenvaltiota on tunnustanut PLO:n mandaatin Palestiinan de jure johtajana ja YK:n tarkkailijajäsenenä se on toiminut vuodesta 1974. Tosin siviileihin kohdistuneesta väkivallasta johtuen vuonna 1987 Yhdysvallat nimesi PLO:n terroristijärjestöksi siten merkittävästi vähentäen Israelin painetta etsiä rauhanomaisia ratkaisuja kriisiin. Vuonna 1993 PLO tunnusti Israelin olemassaolon oikeutuksen ja käynnisti rauhanprosessin, minkä seurauksena YK tunnusti PLO:n aseman palestiinalaisten edustajana.

PLO:n johdossa alusta asti toiminut Palestiinan kansallisen vapautuksen liike (Fatah), on sekä Palestiinan lakineuvoston (PLC) toiseksi suurin puolue, että sekä Yasser Arafatin, että nykyisen presidentin Mahmoud Abbasin puolue. Fatahin hävittyä vaalit vuonna 2007 kansainväliseksi terroristiorganisaatioksi tunnustettu (8.10.1997 ) Hamas otti Fatahin kanssa yhteen yli sadan ihmisen hengen vaatineissa taisteluissa nousten hallitsevaan asemaan Gazan kaistaleella. Hamasin korruptoituneisuus, väkivaltaisuus, ja piittaamattomuus siviiliuhreista jakaa palestiinalaiset vahvasti kahteen leiriin. Hamas on osoittanut hyvin vähän kiinnostusta varsinaista hallitsemista kohtaan. Sen sijaan se hyödyntää julkisinfraa mm. kouluja ja sairaaloita operaatiopisteinä ja asevarastoina pyrkien siten saamaan propagandahyötyä, mikäli Israel ei pidättäydy iskuista.

Vuonna 2011 Fatah ja Hamas allekirjoittivat sovintosopimuksen Gazan ja länsirannan yhdistämisestä, mutta sen toimeenpano venyi vuoteen 2014, jolloin Presidentti Mahmoud Abbasin yhtenäisyyshallitus perustettiin. Niin sanottu Kolmannen Hamdallahin hallitus, ja sitä kautta myös sopimus, kuitenkin kaatui vain vuotta myöhemmin legitimiteettiongelmiin Gazassa. Todellista rauhaa Fatahin ja Hamasin välille ei ole koskaan saavutettu. Vuonna 2012 YK nosti Palestiinan statuksen tarkkailijajäsenestä tarkkailijavaltioksi siten vahvistaen Palestiinan ja PLO:n legitimiteettiä.

Gazan vesikriisi

25.12.2015 YK:n yleiskokous äänesti äänin 164/5 voimaan päätöslauselman, joka turvaa palestiinalaisten oikeuden luonnonvaroihinsa ja kieltää Israelia tuhoamasta ja tuhlaamasta miehittämiensä alueiden luonnonvaroja. Päätöstä vastaan äänestivät, Israel, Yhdysvallat, Kanada, Marshallinsaaret ja Mikronesian liittovaltio. Päätöslauselman toimeenpano on kuitenkin toistaiseksi jäänyt Israelilta toteuttamatta.

Erityisenä huolenaiheena ovat Palestiinan erittäin rajalliset vesivarannot, joista vain noin 3% on juomakelvollista. Vesivarannot ovat kokonaan Israelin miehityshallinnon alaisuudessa, infrastruktuurin heikosta tasosta johtuen jopa puolet vedestä valuu hukkaan, pahastikin saastuneen jäteveden annetaan valua takaisin maahan, ja Gazan kaistaleen pohjavesivarantojen ylikulutus on johtanut kiihtyneeseen eroosioon sekä maaperän ja juomaveden suolaantumiseen. Lisäksi tilannetta pahentaa se, että alueella vuosittainen sademäärä vähenee 20-30% vauhtia. Maailmanpankki on rahoittanut infrastruktuurin kehityshanketta 15 miljoonalla Yhdysvaltojen dollarilla.

Ilman Israelin toimintatapojen muutosta tilanteen merkittävää kohentuminen vaikuttaa kuitenkin epätodennäköiseltä. Gazan vesikriisin on etsitty ratkaisua vähintäänkin vuodesta 2009 lähtien. Toistuvat pommitukset ja piittaamattomuus infrasta ovat johtaneet tilanteen pahentumiseen ja siihen, ettei miljoonilla ihmisillä ole pääsyä puhtaan juomaveden tai säädyllisen sanitaation äärelle. Vesivarantojen käsittelyssä Israel syyllistyy vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin.

Israelin siirtokuntapolitiikka

Heti vallattuaan alueet vuonna 1948 Israel aloitti siirtokuntien perustamisen palestiinalaisalueille. Siirtokuntapolitiikan taustalla on pyrkimys yhtäältä kasvattaa miehityksen legitimiteettiä turvallistamisen kautta ja sitä kautta laajentaa valtion otetta pyhinä pidetyistä alueista, että toimia operationaalisina solmukohtina taistelussa alueen hallinnasta. Monessa mielessä siirtokuntia ylläpidetään ensisijaisesti kansainvälistä politiikkaa varten siitä huolimatta, että ne ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia . Siviiliväestön siirto miehitysalueelle on sotarikos ja YK on toistuvasti huomauttanut Länsirannan miehityksen rikkovan neljättä Geneven konventiota.

Lähes 200 000 israelilaista juutalaista asuu laittomasti kaapatun Itä-Jerusalemin alueella, noin 35% josta kaavoitettiin siirtokunniksi. Noin 2000 israelilaista asuu palestiinalaisalueilla rakennuksissa, jotka Israel on ottanut voimakeinoin haltuunsa vedoten muun muassa niiden olleen juutalaisomistuksessa ennen vuotta 1948. Itä-Jerusalemin siirtokunnat keskittyvät niin sanotun Pyhän laakson alueelle Vanhaankaupunkiin ja sen ympäristöön. Tuorein maakauppaus toteutettiin vuonna 2012 pohjoisessa Itä-Jerusalemissa.

Suurin osa Israelin siirtokunnista sijaitsee kuitenkin Länsirannan alueella. Vuoden 2018 tietojen perusteella Länsirannan siirtokunnissa asuu yhteensä noin 427 800 siirtolaista, mikä on 14 400 enemmän kuin edellisenä vuonna ja vastaa noin 14 prosenttia länsirannan asukasluvusta. . Kokonaisuutena Israelin siirtokuntien määrä on kuitenkin laskenut. Israel purki 18 Siinain siirtokuntaansa vuoden 1979 rauhan ehtona ja 21 Gazan, sekä 4 Länsirannan siirtokuntaa vuonna 2005 osana vetäytymistä Gazasta.

Kansainvälinen paine

Yksi selittävä tekijä konfliktin venymisen ja pitkään jatkuneen raaistumisen taustalla on kansainvälisen paineen puute. Yhdysvaltojen taloudellinen, tekninen ja poliittinen tuki on vaikeuttanut, ja paikoin kokonaan estänyt, rauhanturvaoperaatioiden järjestämistä alueella, sekä vähentänyt Israelin painetta istua neuvottelupöytään. Tämä näkyy esimerkiksi kahden valtion mallin tavoittelua kannattavien puolueiden vähäisessä suosiossa.

Samalla erityisesti Iranin, mutta myös useiden muiden terrorismia rahoittavien tahojen toiminta on pohjimmiltaan mahdollistanut Hamasin toiminnan jatkumisen ja sitä kautta rauhanprosessin estymisen. Iranin lisäksi Hamasia tukee ja kouluttaa niin ikään Iranilaista rahoitusta nauttiva Libanoniin keskittynyt shiiaislamistinen kansainvälinen terroristiorganisaatio Hizbollah, joka on myös tukenut PLO:ta tarjoamalla organisaatiolle suojaa Pohjois-Libanonissa.

Yhdysvaltojen rooli näkyy myös teknologian kautta. Vuodesta 1997 heinäkuuhun 2020 asti Yhdysvallat tietoisesti rajoitti tarkkuutta, jolla yhdysvaltalaiset yritykset saivat aluetta kuvata. Lainsäädännön taustalla oli pyrkimys tukea Israelia sen toimissa alueella ja vaikka laki mainitsi vain Israelin, koski sen tulkinta myös palestiinalaisalueita. Tarkan kuvamateriaalin puute vaikeuttaa tilanteen seuraamista ja sitä kautta kansainvälisen paineen syntymistä merkittävästi.

YK ja suurin osa maailman maista on tunnustanut Palestiinan valtion olemassa, mutta Euroopassa keskustelu hyväksymisestä on käynyt erityisesti kiivaana uuden keskustelukierroksen käynnistyttyä Ruotsin päättäessä tunnustaa Palestiinan , mutta useimmat maat eivät ole niin tehneet. Tunnustuksen puolustajat usein vetoavat sen luovan Israeliin painetta käynnistää rauhanprosessi ja hyväksyä niin sanottu kahden valtion malli, eli se että Palestiina ja Israel saavat molemmat olla olemassa omilla alueillaan. 10.1.2015 Palestiina avasi Tukholmaan ensimmäisen suurlähetystönsä Länsi-Euroopassa . 16.5.2015 Kansainvälinen rikostuomioistuin myönsi Palestiinalle tarkkailijajäsenyyden, mutta eväsi täyden jäsenyyden todeten, ettei Palestiina ole valtio.

Uusi eskalaatio 2021

Kuukausia kestäneen jännittyneisyyden kasvu eskaloitui 13.4.2021 alkaen pahimmiksi väkivaltaisuuksiksi alueella sitten vuoden 2014. Väkivaltaisuudet ovat seurausta palestiinalaisten turhautumisesta Israelin asettamaan Damaskoksen portin sulkuun Länsi-Jerusalemissa, joka esti palestiinalaisia pääsemästä al-Aqsan moskeijaan ramadan ensimmäisinä päivinä. 15-16.4 Hamas ampui raketteja Gazasta Israeliin ja 19.4 väkivaltaisuudet levisivät kiisteltyyn Jaffan kaupunkiin. 23.4 joukko juutalaisnationalisteja marssi Damaskoksen porteille huutaen kuolemaa kaikille muslimeille aloittaen uudet väkivaltaisuudet portilla. 24.4 uusi raketti-isku Gazasta Israeliin johti Israelin kostoon ilmaiskuin.

2.5 Israelin päätös häätää palestiinalaiset kodeistaan Sheikh Jarrahin kaupunginosasta johti häätöä toteuttavien poliisien ja sitä vastustavien palestiinalaisten välisiin kahakoihin. 4.5 Gazasta lennätettiin polttopalloja Israeliin ja 7.5 ramadan viimeisenä päivänä Israelin poliisi ajoi Al-Aqsan moskeijaan kerääntyneet palestiinalaiset alueelta. 8.5 väkivaltaisuudet Damaskoksen porteilla jatkuivat ja 10.5 palestiinalaiset kerääntyivät vastustamaan Itä-Jerusalemin valtausta juhlistavan Israelin nationalistisen paraatin järjestämistä kokien sen ohjaamisen arabialaiskorttelien läpi provokaationa. Hamas vaati poliisien vetäytymistä Al-Aqsan moskeijasta klo 18 mennessä, ja Israelin pidättäydyttyä vastaamasta vaateeseen Hamas ampui raketteja kohti Jerusalemia ensimmäistä kertaa vuosiin, mihin Israel vastasi uusin ilmaiskuin.

Israel vastasi Hamasin raketti-iskuihin toteuttamalla kymmeniä ilmaiskuja ja ampumalla epäsuoraa tulta Gazan kaistaleelle 17.5.2021. Israel ilmoitti iskujen kohdistuneen Hamasin toimirakennuksiin ja johtohahmojen koteihin. Hamasin organisoiman terveysministeriön mukaan iskuissa kuoli ainakin 227 ihmistä, joista 64 oli lapsia ja 38 naisia. Israelin mukaan kuolleista 130 oli taistelijoita, mutta tietoa ei ole vahvistettu, tai lähdettä paljastettu. Pommitettujen rakennusten joukossa oli Galaa torni, jossa toimi esimerkiksi Al-Jazeeran alatoimisto ja useita kerroksia asuinrakennuksia. Asukkaille annettiin tunti aikaa evakuoida rakennus ja sen räjäyttäminen lähetettiin suorana maailmalle. Vastaavaa varoitusta ei annettu ennen al-Wahdan keskuskadun pommituksia, jossa useita rakennuksia romahti ja ainakin 40 ihmistä menetti henkensä. Israelin Yhdysvaltojen tuella rakentama ja kohta kymmenen vuotta operoinut ohjuspuolustusjärjestelmä Rautakupoli (Iron Dome) on osoittautunut tehokkaaksi puolustuskeinoksi raketti-iskuja vastaan.

16.5.2021 Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu lupasi iskujen jatkuvan pitkään ja täydellä teholla. Paikallisten raporttien mukaan Hamas oli ehdottanut tulitaukoa jo useiden päivien ajan, mutta Israel ei ollut halukas edes keskustelemaan asiasta. Yhdysvaltojen lähettiläs Hady Amr lähetettiin Israeliin keskustelemaan tulitauon mahdollisuudesta, mutta terroristijärjestöstatuksestaan johtuen Hamasia ei ole osallistettu keskusteluihin. Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto epäonnistui yhteisen kannan muodostamisessa sunnuntaina 16.5.2021.

Tulitauko Hamasin ja Israelin välille saavutettiin perjantaina 21.5, mutta pysyvää rauhaa ei ole näköpiirissä. Samalla kun Israel juhlisti ohjuspuolustusjärjestelmänsä tehoa ja onnistuneita ilmaiskuja, Hamasin johtaja Gazassa Yahua Sinwar juhlisti Palestiinan selviämistä ja propagandavoittoja. Israelin tuhoisat iskut ovat 11 päivää jatkuneiden taisteluiden ja epätasaisen väkivallanteon tuloksena vahvistaneet Gazalaisten taistelutahtoa ja Hamas on osoittanut valmiutta uhrauksiin palestiinalaisia puolustettaessa. Hamasin propagandavoitto tulee myös Palestiinan, toimettomuudestaan epäsuositun, presidentin Mahmoud Abbasin kustannuksella, joka tappion pelossa perui toukokuun vaalit. Palestiinalaiset eivät ole päässeet äänestämällä vaikuttamaan sitten vuoden 2006.

Propagandalla on merkittävä rooli konfliktin molempien osapuolten sisäpolitiikassa. Valheellisia ja harhaanjohtavia syytöksiä on viime kuukausien kuluessa esitetty runsaasti molemmin puolin. Esimerkiksi runsaasti mediahuomiota saanut video rakettien laukaisusta oli kuvattu Syyriassa vuonna 2018. Vastaavasti viraaleiksi nousseet Israelin puolustusvoimien tililtä lähetetyiksi väitetyt väkivaltaa uhkuvat twiitit ovat osoittautuneet väärennöksiksi. Vastaavien tapausten määrä on kasvanut vauhdilla vaikeuttaen entisestään tilanteen reaalista seuraamista.

Kansainvälinen reaktio

Ulkopuolinen paine ja ulkopuolisen rauhanneuvottelijan osallistuminen on kuitenkin ainoa tie ulos konfliktista, joka sai monessa mielessä alkunsa Ottamaanivaltakunnan romahtaessa vuonna 1922.

Unkarin vetottua Euroopan unionin yhteisen vaateen Israelin ja Palestiinan välisestä tulitauosta 18.5. toiveet Euroopan unionin aktiivisesta roolista rauhanneuvottelijana osoittautuivat turhiksi. Unionin muut valtiot pyrkivät käynnistämään rauhanprosessin yhdessä Yhdysvaltojen ja Nato-kehyksen kautta, mutta Yhdysvalloilta puuttuu Euroopan unionin omaavaa puolueettomuutta. Egyptin neuvottelijatiimi saapui Israeliin 23.5.2021 ja Yhdysvaltojen valtiosihteerin Anthonyn Blinkenin odotetaan vierailevan Israelissa ja Länsirannalla 26-27.5. Yhdysvallat ei aio osallistaa Hamasia keskusteluihin, mutta Egypti ilmoitti neuvottelujen keskittyvän konfliktin uuteen puhkeamiseen johtaneiden käytänteiden päättämiseen.

Yhdysvaltojen Presidentti Bidenin hallinto on osoittanut hitaaksi ja haluttomaksi reagoimaan konfliktiin. Samalla toiveita aiempaa puolueettomammasta ja rauhanhakuisemmasta lähestymisestä on ilmassa. Biden palautti edeltäjänsä lopettaman 250 miljoonan Yhdysvaltojen dollarin Palestiinan avustusohjelman ja lupasi avata Yhdysvaltojen de facto Palestiinan suurlähetystön Jerusalemiin. Samalla Biden on kuitenkin tehnyt selväksi halunsa olla haaskaamatta aikaa toivottomiin rauhanprosesseihin, jollaiseksi hän Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin maiden nykyjohdolla näkee. Turvallisuusneuvoston kokouksessa YK:n pääsihteeri António Guterres vaati kovin sanoin väkivaltaisuuksien lopettamista pyrkimyksenään turvata humanitaarisen avun pääsy alueelle, ja tuottamaan osapuolille painetta istua neuvottelupöytään. Ilman yhteistä halua ratkaista tilanne rauhanomaisesti tilanne uhkaa riistäytyä yhä nopeammin syveneväksi väkivaltaisuuden kierteeksi.

Lähteet: UN News; Worldometer; Central Intelligence Agency of U.S.; United Nations Conference on Trade and Development (UNCTAD); The Economist briefing; Current Anthropology; Olson, S. Mapping Human History; Fortress Press; Bloomsbury Academic; McNeill, John R. & McNeill, William, H. 2003. “The Human Web: A Bird's-eye View of World History“; Jewish Virtual Library: A project of AICE; Army Records Society; Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous; Yale University Press; Israelin ulkoministeriö; Cambridge University Press; Syracuse University Press; Oxford University Press; Legal Information Institute, Cornell Law School; Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto; U.S. Department of State: Bureau of Counterterrorism; The Guardian; The Economist; BBC News; Khoyry, Jack & Haaretzin toimitus; The Century Foundation; Oxfam International; Yhdistyneet kansakunnat raportti; International Journal of Constitutional Law; Yhdistyneet kansakunnat, Office for the coordination of Humanitarian Affairs occupied Palestinian territory; Peace Now; Henry Holt and Company; Ulkopoliittinen instituutti, Helsinki; CRS Report for Congress, Yhdysvallat; Palestiinan suurlähetystö; Kansainvälinen rikostuomioistuin; Euractiv

 

Aiheeseen liittyvät maat ja konfliktit

Lue maaprofiilit konfliktiin liittyneistä maista:

Lue konfliktiin liittyvät konfliktiprofiilit: