[[suggestion]]
Pohjois-Korea

Taustaa

Alue, joka nykyisin käsittää Pohjois- ja Etelä-Korean, oli toisen maailmansodan loppuun asti yhtä valtiota, Koreaa. Se oli vuosina 1910–1945 Japanin siirtomaa.

Kun toinen maailmansota päättyi ja sodan hävinnyt Japani menetti valtansa Koreassa, Neuvostoliitto otti haltuunsa Korean pohjoisosan ja Yhdysvallat miehitti eteläosan. Vuoteen 1948 mennessä Pohjois- ja Etelä-Korea olivat kummatkin saaneet omat kansalliset viranomaisensa. Yhdysvallat ja Neuvostoliitto vetäytyivät, mutta jatkoivat tukeaan Koreoille.

YK sai tehtäväkseen yhdistää Koreat rauhanomaisella tavalla, mutta se epäonnistui. Sekä Pohjois-Korean uusi johtaja Kim Il-Sung että etelän Syngman Rhee halusivat kyllä yhdistää Koreat – mutta oman valtansa alle. Molemmat olivat valmiita lähtemään sotaan tavoitteensa saavuttaakseen.

Toinen syy Korean sotaan oli kylmän sodan alkaminen. Kylmä sota oli pääosin Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välinen ideologinen ja suurvaltapolitiikkaan liittyvä konflikti. Korea oli niille tärkeä, koska sen naapurimaassa Kiinassa kommunistit nousivat valtaan vuonna 1949. Kommunismin havaittiin olevan kasvussa Aasiassa, joten Koreasta tuli strategisesti tärkeä alue.

Konflikti syttyy

Pohjois- ja Etelä-Korean diktaattorit halusivat hyökätä toisiaan vastaan ja sovelsivat konfliktissa julmaa politiikkaa myös omia kansalaisiaan kohtaan. Molemmat olivat myös riippuvaisia vaikutusvaltaisista tukijoistaan.

Pohjois-Korean Kim Il-sung oli riippuvainen Neuvostoliiton diktaattorin Josif Stalinin tuesta. Stalin oli halukas tukemaan Pohjois-Korean hyökkäystä etelään edellyttäen, että kommunistinen Kiina tekisi samoin. Kiina epäröi tukeaan Pohjois-Korean hyökkäyssuunnitelmalle, mutta se päätyi lopulta lupaamaan, että se suojelisi Pohjois-Koreaa, jos Yhdysvallat liittyisi sotaan.

Saatuaan tuen sekä Neuvostoliitolta että Kiinalta Pohjois-Korea hyökkäsi Etelä-Koreaan kesäkuun 25. päivänä vuonna 1950. Se oli verisen, kolme vuotta kestäneen konfliktin alku.

Pohjois-Korean joukot saivat haltuunsa noin 90 prosenttia Etelä-Koreasta ennen kuin Yhdysvallat saapui pelastamaan maata. Yhdysvallat torjui Pohjois-Korean hyökkäyksen syyskuussa 1950 ja pakotti pohjoisen joukot takaisin rajan yli.

Yhdysvallat oli saanut YK:n turvallisuusneuvostolta luvan käyttää sotilaallisia keinoja suojellakseen Etelä-Korean suvereniteettia Pohjois-Korean hyökkäyksiä vastaan. Monet maat liittyivät siksi Yhdysvaltain johtamaan YK-operaatioon. 90 prosenttia YK:nkin joukoista oli kuitenkin yhdysvaltalaisia, ja Yhdysvallat johti operaatiota.

Ajettuaan Pohjois-Korean joukot pois etelästä Yhdysvallat päätti jatkaa hyökkäystään lokakuussa. Tarkoituksena oli saada Kimin hallinto antautumaan. Yhdysvallat venytti YK:n turvallisuusneuvostolta saamaansa mandaattia, ja sitä on moitittu aggressiivisista toimista. Yhdysvallat pommitti myös siviilikohteita, kuten kaupunkeja ja patoja. Tämä johti siviiliuhreihin sekä suoraan että epäsuorasti, nälänhädän seurauksena. Joukot käyttivät napalmia ja kemiallisia aseita. Yhdysvallat oli myös lähellä käyttää ydinasetta.

Kun Yhdysvaltain johtama YK-operaatio oli miehittänyt Pohjois-Korean, Kiinan joukot liittyivät mukaan konfliktiin. Tuhansia Kiinan sotilaita pääsi Koreaan ja yllätti Yhdysvaltain ja Etelä-Korean joukot, jotka joutuivat vetäytymään takaisin Etelä-Koreaan. Korean sota olikin paljolti myös sota Yhdysvaltain ja Kiinan välillä.

Rintamat vakiintuivat lopulta vanhalle rajalle. Rauhanneuvottelut alkoivat heinäkuussa 1951, mutta sota jatkui kaksi vuotta ennen kuin tulitauko saatiin aikaan heinäkuun 27. päivänä vuonna 1953. Maiden välille luotiin demilitarisoitu vyöhyke. Lopullista rauhansopimusta ei koskaan saatu aikaan, ja niinpä konflikti jatkuu yhä.

Konfliktin nykytilanne

Pohjois-Korean ideologia ja näkemykset ydinaseista sekä Yhdysvaltain intressit konfliktissa ovat tärkeitä syitä siihen, miksi Koreoiden konflikti jatkuu yhä ja miksi sitä on niin vaikea ratkaista.

Rauhasta on neuvoteltu niin sanotuissa kuudenvälisissä neuvotteluissa, joissa Pohjois- ja Etelä-Korea, Yhdysvallat, Kiina, Venäjä ja Japani ovat mukana. Ne alkoivat sen jälkeen, kun Pohjois-Korea vetäytyi ydinsulkusopimuksesta vuonna 2003. Neuvotteluissa ei ole saatu aikaan tuloksia eikä Pohjois-Korea ole osallistunut niihin vuoden 2009 jälkeen.

Pohjois-Korealle on asetettu myös kansainvälisiä pakotteita etenkin sen jälkeen, kun maa teki ensimmäisen ydinkokeensa vuonna 2006.

Pohjois-Korea näkee ydinaseet tärkeimpänä takuuna siitä, ettei Yhdysvallat hyökkää maahan. Kimin hallinto on myös käyttänyt ydinaseuhkaa keinona saada kansainvälistä apua, jota maa on tarvinnut kipeästi siitä lähtien, kun Neuvostoliitto hajosi 1990-luvun alussa.

Korea-tutkija Andrei Lankovin mukaan ydinaseista luopuminen ei ole Pohjois-Korealle vaihtoehto. Hänen mukaansa Kimin hallinto on nähnyt, mitä tapahtui Irakissa vuonna 2003 ja Libyassa vuonna 2011, kun Yhdysvallat liittolaisineen syrjäytti ydinaseettomia hallintoja. Maa on tulkinnut, että ilman ydinaseita se on puolustuskyvytön.

Pohjois-Korean nykyisen johtajan, vuonna 2011 valtaan astuneen Kim Jong-unin, aikana Pohjois-Korea on laajentanut aseohjelmiaan ja tehnyt ohjuskokeita. Välejä soviteltiin, kun Yhdysvaltain silloinen presidentti Donald Trump ja Kim tapasivat ensin Singaporessa vuonna 2018 ja sitten Vietnamissa vuonna 2019. Sopua ei kuitenkaan syntynyt. Ydinneuvottelut ovat umpikujassa.

Erilaiset intressit

Koreoiden jakautuminen, Korean sodan valtavat tuhot ja kylmä sota ovat kaikki tehneet Pohjois-Koreasta eristäytyneen maan, joka suhtautuu hyvin epäilevästi kaikkeen ulkopuolisten puuttumiseen maan tilanteeseen. Pohjois-Korean viranomaiset ovat pahentaneet näitä traumoja totalitaarisella ideologialla, jota kutsutaan jucheksi.

Juche-ideologian mukaan Pohjois-Korea voi suojautua ulkoisilta uhilta vain eristäytymisen, itsesuojelun ja militarismina avulla. Kova työ, itsekuri ja usko vahvaan johtajaan ovat Kim Il-sungin ajoista alkaen olleet maan kommunistihallinnon ohjenuora, ja Kimin dynastia on onnistunut pitämään valtansa. Hallinto hyötyy myös vanhojen viholliskuvien ylläpitämisestä, kuten vihamielisestä suhtautumisesta Yhdysvaltoihin ja Etelä-Koreaan.

Juche-ideologia tekee uudistuksista vaikeita. Se myös vahvistaa maan uskoa ydinaseiden tarpeellisuuteen.

Toisaalta Pohjois-Korea sopii kommunistisena diktatuurina hyvin myös Yhdysvaltain viholliskuvaan. Sitä ja ydinuhkaa voidaan käyttää oikeuttamaan korkeat sotilasmenot tai muut ulkopoliittiset tavoitteet. Kun Yhdysvallat hyökkäsi Irakiin vuonna 2003, Pohjois-Koreankin nimettiin kuuluvan ”pahan akseliin” Irakin ja Iranin kanssa. Pohjois-Koreasta Yhdysvallat on myös saanut syyn pitää joukkoja Itä-Aasiassa lähellä Kiinaa.

Humanitaarinen tilanne

Yli kahden miljoonan korealaisen on arvioitu kuolleen Korean sodan seurauksena. Monet olivat siviilejä. Lisäksi noin 600 000 kiinalaissotilasta ja yli 36 000 yhdysvaltalaista sotilasta kuoli.

Koreoiden hajoaminen johti siihen, että noin kymmenen miljoonaa ihmistä menetti sukulaisensa rajan toiselle puolelle. Tilapäisiä ja pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta heillä ei ole ollut mahdollisuuksia pitää yhteyttä toisiinsa.

Maiden kehitystaso poikkeaa toisestaan suuresti. Etelä-Korea alkoi demokratisoitua 1980-luvulla ja on saavuttanut suhteellisen hyvän elintason. Pohjois-Korea taas on totalitaristinen diktatuuri.

YK:n tutkintakomissio linjasi vuonna 2014, että valtion rikkomukset Pohjois-Koreassa omaa väestöään vastaan ovat niin laajoja ja vakavia, että valtion järjestelmä on nykymaailmassa erityislaatuisen julma. Pohjois-Korean väestö on ollut myös viime vuosikymmenien pahimpien nälänhätien uhri.

YK:n komitean mukaan Pohjois-Korean viranomaiset ovat syyllistyneet rikoksiin ihmisyyttä vastaan etenkin vankilajärjestelmän kautta. Ihmisiä on murhattu, orjuutettu, kidutettu, raiskattu ja vainottu.

Hallitus kontrolloi kansalaisten ruuansaantia, millä on ollut tärkeä rooli poliittisen lojaalisuuden herättämisessä. Tuhannet poliittiset vangit kuolevat joka vuosi pakkotyön, nälkiintymisen ja huonon terveydenhuollon seurauksena.

YK:n rooli konfliktissa

YK:n turvallisuusneuvosto on asettanut lukuisia pakotteita Pohjois-Koreaa vastaan sen jälkeen, kun maa teki ensimmäisen ydinkokeensa vuonna 2006. Pakotteiden seurauksena YK:n avustusjärjestöt voivat auttaa Pohjois-Koreaa vain rajallisesti. YK lähettää Pohjois-Koreaan ruokaa, terveys-, vesi- ja sanitaatiopalveluita.

Kun Korean kriisi syttyi, vasta perustettu YK otti siitä vastuun lokakuussa 1947. Yleiskokous perusti erillisen Korea-komitean tarkkaillakseen parlamenttivaaleja. YK:n tavoitteena oli tukea Korean itsenäistymistä ja miehittäjävaltioiden vetäytymistä.

Kun Korean sota syttyi, YK:n turvallisuusneuvosto päätti, että kansainvälisten joukkojen pitäisi puuttua konfliktiin torjuakseen Pohjois-Korean hyökkäyksen etelään. Mukana Yhdysvaltain johtamassa operaatiossa oli 16 valtiota. Lisäksi viisi muuta maata toimitti kenttäsairaaloita ja terveydellistä apua.

Korean sota oli kylmän sodan aikana poikkeuksellinen siinä mielessä, että YK:n turvallisuusneuvosto onnistui tekemään päätöksen voimankäytöstä siitä huolimatta, että molemmat suurvallat, Yhdysvallat ja Neuvostoliitto, olivat mukana eikä kukaan jäsenistä käyttänyt veto-oikeuttaan. Kiinaa edusti turvallisuusneuvostossa tuolloin maanpaossa oleva Taiwanin hallitus, Neuvostoliitto taas boikotoi koko neuvostoa, koska kommunistista Kiinaa ei hyväksytty neuvostoon Kiinan edustajaksi.

 

Lähteet: Globalis.no, HS, Council of Foreign Relations, Arms Control Association

Aiheeseen liittyvät maat

Lue maaprofiilit konfliktiin liittyneistä maista:

 

Kirjoja/raportteja/haastatteluja