[[suggestion]]
Nigeria

Valtion johtamisen vaikeudet

 

Lyhytkestoiset sotilashallitukset ovat leimanneet Nigerian historiaa sen vuonna 1960 tapahtuneesta itsenäistymisestä lähtien. Olusegun Obasanjo, joka 1970-luvun lopulla toimi sotilashallinnon johtajana, valittiin presidentiksi vuonna 1999 ja uudelleen vuonna 2003. Obasanjo kukisti valtakautensa aikana kovalla kädellä kaiken opposition ja seurasi hyvin vähäisessä määrin 90-luvulla alkanutta demokratisointiprosessia, jonka siivittämänä hän itsekin pääsi valtaan.  

Hän valitsi seuraajakseen Umaru Yar'Aduan, joka voittikin presidentinvaalit huhtikuussa 2007. Vaikka molemmat vaalit ovat saaneet osakseen paljon kritiikkiä vaalivilpistä ja väkivallasta, täytyy ottaa huomioon, että Nigeria elää tällä hetkellä sen historian pisintä siviilihallituskautta sen itsenäistymisen jälkeen.

Yar'Aduanin kuoltua pitkäaikaiseen sairauteen toukokuussa 2010 nousi hänen tilalleen jo aiemmin virkaatekevänä presidenttinä toiminut varapresidentti Goodluck Jonathan. Jonathan valittiin myös syksyllä 2011 presidentinvaalien jälkeen jatkamaan tehtävässään. Vuodesta 2015 alkaen Nigeriaa on johtanut presidentti Muhammadu Bihari.

Monet maassa toimivat militantit ryhmät haluaisivat irrottaa Nigerian suiston muusta maasta. Kaakkois-Nigeriassa tuo toive on jo vallinnut pitkään, ja se kulminoitui vuonna 1967, kun alue julistautui itsenäiseksi Biafran valtioksi. Nigeria ei koskaan hyväksynyt itsenäiseksi julistautumista, ja vuonna 1970 Biafra pakotettiin liittymään takaisin Nigeriaan yli miljoona ihmishenkeä vaatineen niin sanotun Biafran sodan päätteeksi. Useimmat näistä sodan uhreista kuolivat nälkään ja sairauksiin. 

Traagisen sisällissodan jälkeen biafralaisten halu irtautua Nigeriasta ei ole johtanut uuteen koordinoituun poliittiseen liikkeeseen, mutta liikkeen ideologia ei ole edelleenkään täysin kuollut: marraskuussa 2012 ainakin 100 ihmistä nostettiin syytteeseen maanpetoksesta heidän marssittuaan alueen suurimmassa kaupungissa Enugussa alueen itsenäisyyden puolesta. Kuuluisan biafralaisen kirjailija Chinua Acheben 2012 kirjoittama kirja, joka käsitteli Biafran sotaa 40 vuotta sen päätyttyä, herättikin maassa jälleen kiivaan keskustelun konfliktista. Maassa perustettiin samana vuonna myös Biafran valtion perustamista vaativa IPOB-jäsrjestö, joka on saanut turvallisuusjoukot vastaansa.

Ongelmina kahtiajako ja öljyvarat

Nigerialaiset demokratiataistelijat ovat useita kertoja pyytäneet kansainvälistä yhteisöä boikotoimaan maan öljyteollisuutta ja tällä tavalla vähentämään viranomaisten tuloja muutosten aikaan saamiseksi. Vetoomukset eivät ole johtaneet tulokseen, ja muun muassa norjalainen yhtiö, Statoil, nykyinen Equinor, osallistuu öljyn tuotantoon Nigeriassa. Oikeusteitse asiaa on puitu vuosia ja eräänlainen virstanpylväs saavutettiin, kun toiminnastaan kiistellyn Shellin tytäryhtiö tuomittiin vuonna 2013 ensimmäistä kertaa korvauksiin Hollannissa, jossa Shell pitää päämajaa.

YK:n ympäristönohjelman vuonna 2011 julkaiseman raportin mukaan Ogonimaan öljyonnettomuuksien puhdistaminen maksaisi yli miljardi dollaria, mutta ympäristöaktivistit pitävät summaa alakanttiin laskettuna. Nigerian hallituksen oman arvion mukaan vuosina 1970–2000 maassa tapahtui 7000 öljyvuotoa. 

Nigeria on yksi maailman suurimmista öljyntuottajista. Öljyvarannot sijaitsevat suurelta osin rannikolla Niger-joen suiston edustalla, ja juuri tällä alueella eri intressien edustajat ovat käyneet aseellisia taisteluja. Ongelmien syynä on se, että pääosa öljyrahoista päätyy Nigerian korruptoituneille hallintoviranomaisille ja ulkomaisille öljy-yhtiöille. Monien nigerialaisten mielestä suuremman osa öljyrahoista tulisi päätyä maan väestön hyödyksi. 

Kaakkois-Nigerian suurten öljyrikkauksien lisäksi ongelmia aiheuttaa muslimien ja kristittyjen välinen jatkuva konflikti. Nämä kaksi uskonnollista ryhmää ovat suurin piirtein yhtä suuret ja ovat pitkään olleet konfliktissa keskenään. Muslimit ovat enemmistönä maan pohjoisosassa, kun taas Nigerian eteläosan väestöstä pääosa on kristittyjä. Muslimien ja kristittyjen välisen konfliktin taustalla ovat lisäksi alueiden väliset taloudelliset erot. Muslimiväestön asuttama pohjoisosa on huomattavasti köyhempää aluetta kuin Nigerian eteläiset osat. Pohjoisen asukkaiden tyytymättömyys liittyy myös esimerkiksi työttömyyteen ja maan eliitin korruptoituneisuuteen.

Uskonnolliset erimielisyydet kiristyivät vuosina 1999 ja 2000, jolloin useat osavaltiot päättivät ottaa käyttöön islamilaisen lain, šarian. Useat tahot painostivat hallitusta šarian käyttöönoton estämiseksi, ja hallitus päättikin pysäyttää šaria-lainsäädännön käyttöönoton helmikuussa 2000.

Kuitenkin lakia sovelletaan joissakin osavaltioissa, ja tämä on johtanut jatkuviin vastakkain asetteluun ja väkivaltaisiin yhteenottoihin viranomaisten ja eri muslimiryhmittymien välillä. Molemmat osapuolet ovat useita kertoja syyllistyneet siviiliväestön joukkomurhiin. Yksi keskeisimmistä väkivaltaisuuksien pesistä on ollut maan keskellä sijaitseva, vahvasti uskonnoltaan kahtia jakautunut Josin kaupunki.

Öljyntuotannon vastustus kylvää väkivaltaisuuksia suistoalueella

Öljytuotannon vanavedessä syntynyt huoli lähiympäristön saastumisesta ja tuhoutumisesta on ollut nimenomaan resurssirikkaan Ogonimaan kansalaisten protestin aiheena. Nigerialaiset viranomaiset teloittivat vuonna 1995 yhdeksän tämän kansan johtavaa aktivistia monimutkaisen poliittisen prosessin jälkeen. Yksi näistä oli kirjailija ja ympäristöaktivisti Ken Saro-Wiwa, jonka teloitus herätti laajaa kansainvälistä kritiikkiä. Suistoalueen poliittista epävakautta on pyritty rauhoittamaan maan presidentti Obasanjon perustamilla suistoalueen kehitystä tukevalla komitealla vuonna 2000 ja sittemmin suistoalueen ministeriöllä vuonna 2008. Näiden laitosten tehokkuutta on kuitenkin kritisoitu laajalti. 

Alueella toimii monia militanttiryhmiä, muun muassa NDPVF (Niger Delta People's Volunteer Force), NDV (Niger Delta Vigilante) ja MEND (Movement for the Emancipation of the Niger Delta). Muun muassa MEND on ilmoittanut yksiselitteisesti tavoitteekseen öljyntuotantokapasiteetin tuhoamisen maassa, ja se on vuodesta 2006 lähtien toteuttanut kidnappauksia, tuhonnut tuotantoinfrastruktuuria ja taistellut armeijan kanssa. Iskut ovat kohdistuneet usein juuri kansainvälisiin öljy-yhtiöihin, mikä on vaikuttanut suoraan sekä tuotantokapasiteettiin että öljyn hinnan ailahtelevaan hintaan Nigerian suuren tuottajanroolin vuoksi. 

Öljyn hinnan kansainvälisellä vaihtelulla on myös suuri vaikutus Nigerian talouteen. Öljytuloillaan se on toisaalta onnistunut maksamaan huomattavia summia ulkomaisesta velastaan ja pystynyt muun muassa ensimmäisenä Afrikan maana sopimaan ja kuittaamaan velkansa ns. Pariisin klubin velkojien kanssa. Niihin kuuluu 19 länsimaalaista velkojaa. Toisaalta suurten öljyn ostajamaiden oman tuotannon kehittyminen ja afrikkalaisen kilpailun vahvistuminen on johtanut viime vuosina talouden epävakauteen. Teollisuuden teknologian puutteet ja päivittämistarpeet sekä poliittiset levottomuudet öljyntuotantoalueilla eivät ainakaan paranna maan houkuttavuutta sijoituskohteena. Tilannetta on pyritty parantamaan muun muassa sijoittamalla miljardeja dollareita öljynjalostamoihin kesällä 2012, neuvottelemalla kapinallisryhmien kanssa ja tarjoamalla heille armahduksia siihen pisteeseen asti, että MENDin nimellä tapahtuvasta toiminnasta  on viime vuosina liikkunut ristiriitaista tietoa: vaikka alueella raportoidaan edelleen terroritekoja, eivät monet liikkeen tunnetut johtajat enää ole myöntäneet osallisuutta niihin. 

Boko Haramin aloittama terrori

Nigerian sisäistä rauhaa on horjuttanut vuodesta 2009 lähtien myös Nigerian pohjoisosasta lähtöisin oleva islamistinen Boko Haram -liike, jonka tavoitteena on perustaa islamilainen, sharia-lakia kunnioittava valtio Nigeriaan. Liike vastustaa länsimaista koulutusta ja kolonialismia. Vapaasti käännettynä "Boko Haram" tarkoittaa "ei länsimaiselle opetukselle". Vuonna 2002 perustetun Boko Haramin ajattelulla on pitkät perinteet: länsimaista koulutusta alettiin vastustaa Nigeriassa jo 1900-luvun alussa Ison-Britannian otettua vallan maassa.

Boko Haramin johtaja kuoli ryhmän toteuttamien ensimmäisten levottomuuksien jälkeen maan turvallisuusjoukkojen hyökkäyksissä. Liike jatkoi toimintaansa uuden johdon alla ja vapautti syyskuussa 2010 satoja kannattajiaan vankilasta Bauchin kaupungissa. Nämä terrorisoivat maata läpi vuoden 2011 kohdistaen iskut eritoten kristittyihin ja keräten kannattajia korostamalla maan elintasoeroja ja uskonnollista jakautuneisuutta. On kuitenkin huomioitava, että vaikka liike sanookin taistelevansa islamilaisten arvojen puolesta, suurin osa Boko Haramin uhreista on muslimeja.  

Suurimman kansainvälisen huomion liike sai pommittaessaan YK:n Nigerian päämajaa Abujassa syyskuussa 2011. Iskuissa surmansa sai 21 ihmistä.  Boko Haram on myös ollut esillä koulutyttöjen sieppausten vuoksi. Esimerkiksi huhtikuussa 2014 Boko Haram sieppasi yli 200 nuorta koulutyttöä.

 

Toukokuussa 2013 presidentti Jonathan julisti hätätilan kolmessa maan osavaltiossa Boko Haramin terrorin takia. Väkivaltainen tapa, jolla maan armeija on vastannut iskuihin, ei ole ainakaan laannuttanut konfliktia.

Boko Haramin aiheuttama jatkuva terroriuhka on rohkaissut myös kansainväliseen yhteistyöhön Tšadin presidentti Idriss Debyn aloitteesta. Yhdysvallatkin on kiinnostunut ryhmän liikkeistä sen oletettujen Al-Qaida-kontaktien takia ja luvannut miljoonien dollarin palkkiot liikkeen johtajien kiinnisaamisesta. Terrori on herättänyt huolta myös YK:ssa.

Nigerian valtio on pyrkinyt armeijansa voimin kukistamaan Boko Haramin. Valtio on saanut tukea naapurimailta, Nigeriltä, Tšadilta ja Kamerunilta. Toisaalta myös valtion omia toimia on arvosteltu. Amnesty kritisoi valtiota ihmisoikeusrikkomuksista 950 Boko Haram jäsenen kuoltua vuonna 2013 ollessaan vankilassa.  

Nigerian armeija on viime vuosina onnistunut ajamaan Boko Haramin pois monilta sen hallitsemilta alueilta, mutta sen seurauksena ryhmä on kiihdyttänyt iskujaan Tšad-järven alueella Kamerunissa, Tšadissa ja Nigerissä.

Boko Haram on julistanut liittolaisuutta myös terroriliike Isisin kanssa. Se on yksi maailman väkivaltaisimmista terrorijärjestöistä. On arvioitu, että yhdessä Isisin kanssa Boko Haram oli vastuussa yli puolesta vuoden 2014 aikana tapahtuneista terrori-iskuihin liittyvistä kuolemista.

Arviot kuolonuhreista vaihtelevat, mutta esimerkiksi YK:n humanitaaristen asioiden koordinaatiotoimiston mukaan vuodesta 2009 alkaen kolmessa pahimmin kärsineessä Koillis-Nigerian osavaltiossa 36 000 ihmistä on kuollut, heistä ainakin puolet siviilejä. Tuhansia lapsia on siepattu ja pakotettu Boko Haramin riveihin sekä itsemurhaiskujen tekijöiksi, tyttöjä on pakotettu taistelijoiden vaimoiksi ja naisia on raiskattu. Kouluja on jouduttu sulkemaan. Boko Haram on tappanut myös opettajia.

Boko Haram on vastuussa myös yhdestä maailman pahimmasta humanitaarisista kriiseistä, sillä väkivalta on pakottanut ihmiset lähtemään kodeistaan ja aiheuttanut ajoittain nälänhätää hipovan ruokakriisin. Sitä mukaa kuin Boko Haram on ajettu alueiltaan, myös humanitaarisen kriisin laajuus on paljastunut. Neljän valtion alueella ainakin kolme miljoonaa ihmistä on paossa. Vuoden 2020 alussa apua tarvitsevien määrä oli Koillis-Nigeriassa yhteensä 7,9 miljoonaa, ja koronaviruksen takia määrä nousi 10,6 miljoonaan.

 

Lähteet: UN News, OCHA, UNHCR, Maailma.net, Uppsalan konfliktitietokanta, Aschehougin ja Gyldendalin Suuri tietosanakirja, BBC, Fellesrådet for Afrika, The Guardian, Yle

Aiheeseen liittyvät maat ja konfliktit

Lue maaprofiilit konfliktiin osallistuneista maista:

Lue konfliktiin liittyvät konfliktiprofiilit:

 

YK-aiheisia linkkejä:

Teemakarttoja Nigeriasta, YK:n satelliittiohjelma UNOSAT

YK:n humanitaarisia uutisia Nigeriasta, OCHA/IRIN