[[suggestion]]
Sudan - Darfur

Darfur on Sudanin länsiosassa sijaitseva alue, joka oli 1800-luvun lopulla itsenäinen sulttaanikunta. Vuonna 1916 Britannian ja Egyptin joukot miehittivät alueen ja alue luovutettiin Sudanille. Sudanin itsenäistyttyä vuonna 1956 pysyi Darfur osana Sudania. Alue on aina ollut Sudanin köyhimpiä alueita, ja alueen asukkaat ovat olleet tyytymättömiä Khartumin hallitukseen, sillä he ovat kokeneet tulleensa syrjityiksi. 

Resurssien vähyys Darfurin konfliktin taustalla

Darfurin kriisi puhkesi vuonna 2003, kun kapinallisryhmä Sudanin vapautusliike (SLM) hyökkäsi hallituksen kohteisiin. Kriisin taustalla ovat erityisesti luonnonvarojen vähäisyys ja niiden epätasa-arvoinen jakautuminen sekä etniset jännitteet. Osa etnisistä ryhmistä on kokenut, että pääosin arabeista koostuvat viranomaiset kohtelevat muita ryhmiä epäoikeudenmukaisesti.

SLM:n lisäksi alueella toimi myös toinen keskeinen kapinallisryhmä, oikeus- ja tasavertaisuusliike (JEM). Alussa kapinalliset etenivät nopeasti, sillä hallituksen joukot olivat jo valmiiksi työllistettyjä muissa konflikteissa. Huhtikuussa 2003 Sudanin armeija kärsi nöyryyttävän tappion, kun kapinalliset onnistuivat valtaamaan Pohjois-Darfurin pääkaupungin Al-Fashirin.  

Al-Fashirissa koetun tappion jälkeen hallitus kovensi otteitaan. Hallitus tuki myös niin kutsuttuja janjaweed-joukkoja, vaikka se virallisesti kiistääkin tämän. Janjaweedit tunnettiin kovista ja raaoista otteistaan taistelurintamalla. Heidän joukkonsa ovat terrorisoineet aluetta ja syyllistyneet kristityistä ja animisteista koostuvan paikallisväestön joukkomurhiin. 

Darfurin kapinalliset ovat yrittäneet suojella siviiliväestöä siinä juurikaan onnistumatta. Keväällä 2004 väkivaltaisuuksissa sai surmansa tuhansia ihmisiä ja noin miljoona ihmistä pakeni erityisesti naapurimaihin Tšadiin ja Keski-Afrikan tasavaltaan ja asettui suurille pakolaisleireille kaupunkien reunamille.

Vuoden 2004 kevääseen mennessä tuhansia ei-arabeja oli tapettu, naisia oli raiskattu ja yli miljoona ihmistä oli joutunut pakenemaan. Janjaweedin iskut olivat selkeitä etnisiä puhdistuksia ja etnisyyteen perustuvia murhia ja karkotuksia. Sodan voi periaatteessa luokitella kansanmurhaksi, sillä tarkoituksena oli osittain tuhota ihmiset. Arabikylät jätettiin pääosin rauhaan, mutta muiden ryhmien kylät poltettiin maan tasalle.

Vuonna 2004 Afrikan unionilla oli Darfurissa YK:n mandaatin alla noin 150 sotilasta. Konfliktin saadessaan laajempaa kansainvälistä huomiota Afrikan unioni lähetti Darfuriin 7 000 rauhanturvaajaa vuonna 2005. Tämä ei kuitenkaan ollut riittävästi tilanteen hallitsemiseksi. 

Konflikti kiihtyy entisestään

Vuonna 2005 Khartumin hallitus teki rahansopimuksen Etelä-Sudanin kanssa, mikä vapautti sotilaallisia voimavaroja Darfuriin. Tämän seurauksena taistelut Darfurissa voimistuivat. Kapinalliset puolestaan saivat vahvistusta Tšadin hallitukselta.

Darfurin tilanne huononi jälleen vuonna 2008 kapinallisryhmien jakaannuttua yhä uusiin ryhmittymiin. Vuoden 2009 aikana tilanne rauhoittui väliaikaisesti, ja hetken sodan uskottiin olevan ohi. Väkivaltaisuudet ovat kuitenkin jatkuivat.

Sodan ja konfliktin vaikutukset Darfuriin ovat olleet erittäin vakavia. YK on arvoinut, että Darfurin konflikti on vaatinut yli 300 000 ihmishenkeä. Lisäksi maassa on tapahtunut huomattava määrä muita ihmisoikeusrikkomuksia.

Väkivalta on jatkunut viime vuosina ja aiheuttanut vaikean humanitaarisen kriisin. Maassa arveltiin vuoden 2020 alussa olevan yhteensä noin 1,8 miljoonaa Darfurista paennutta, jotka eivät ole kyenneet palaamaan kotiseuduilleen. Lisäksi suuri joukko ihmisiä on paennut myös maan rajojen ulkopuolelle. Konfliktin myötä myös Sudanin naapurimaiden, Tšadin ja Keski-Afrikan tasavallan, tilanneet ovat heikentyneet.

Darfurin lisäksi konfliktista ja kriisistä kärsivät myös eteläiset osavaltiot Etelä-Kordofan ja Sininen Niili, joissa väkivaltaisuudet alkoivat vuonna 2011.

Konfliktiin haetaan ratkaisua

Ratkaisua Darfurin konfliktiin on yritetty etsiä useilla rauhanneuvotteluilla. Toukokuussa 2006 Yhdysvaltojen ohjaamien neuvotteluiden päätteiksi saatiin aikaiseksi Darfurin rauhansopimus keskeisen SLM-ryhmittymän ja Sudanin hallituksen välillä. Sopimus edesauttoi Janjaweedin aseistariisumisprosessia ja takasi Darfurille suurempaa autonomiaa. Sopimus ei kuitenkaan johtanut konfliktin päättymiseen, sillä iso osa SLM:n jäsenistä ei hyväksynyt sopimusta.

 Vuonna 2008 presidentti julisti maahan tulitauon. Kapinallisryhmät eivät kuitenkaan suostuneet tähän vaan julistivat jatkavansa taisteluita, kunnes valta ja voimavarat jaettaisiin tasaisemmin.

Joulukuussa 2010 alkoivat uudet rauhanneuvottelut kapinallisten ja Khartumin hallituksen välillä. Neuvottelujen lopputuloksena syntyi kesäkuussa 2011 uusi rauhansopimus (Dohan sopimus). Eri kapinallisryhmien väliset suhteet olivat kuitenkin kireät, ja yhteenotot kapinallisten ja hallituksen joukkojen välillä jatkuivat.

Konflikti siirtyi uuteen vaiheeseen vuonna 2018, kun sudanilaiset alkoivat osoittaa mieltään ensin hintojen nousua, sitten presidentti Omar al-Bashiria vastaan. Keväällä 2019 armeija syrjäytti hänet vallankaappauksella, ja Sudan siirtyi kolmivuotisen väliaikaishallinnon aikaan. Syyskuussa uusi hallitus astui virkaansa pääministeri Abdalla Hamdokin johdolla.

Uusi hallitus aloitti rauhanneuvottelut sekä Darfurin kapinallisten että Etelä-Kordofanin ja Sinisen Niilin osavaltioiden kapinallisryhmien kanssa. Väkivalta jatkui Darfurissa vielä heinäkuussa 2020, mutta elokuun lopussa 2020 väliaikaishallinto ilmoitti rauhansopimuksesta. Sopimuksessa luvattiin muun muassa kapinallisryhmille edustus maan poliittisessa johdossa sekä pakolaisille mahdollisuus palata. Kaksi merkittävää kapinallisjoukkoa kuitenkin jäi sopimuksen ulkopuolelle.

Presidentti al-Bashiriin kohdistuvat kansanmurhasyytteet

Darfurin konfliktissa on todennäköisesti tapahtunut sotarikoksia. Vuonna 2008 Haagin kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) pääsyyttäjä Luis Moreno Ocampo aloitti Sudanin presidentin Omar al-Bashirin tutkinnan, koska tämän epäiltiin syyllistyneen sotarikoksiin Darfurin konfliktin yhteydessä. Myöhemmin ICC nostikin al-Bashiria vastaan syytteet sotarikoksista, rikoksista ihmisyyttä vastaan sekä kansanmurhasta. Kyseessä oli merkittävä ennakkotapaus, sillä koskaan aiemmin istuvaa valtion päämiestä vastaan ei oltu nostettu syytteitä Haagin kansainvälisessä rikostuomioistuimessa.

Al-Bashiria ei ole kuitenkaan tähän mennessä saatu Haagiin tuomioistuimen eteen, vaikka hänestä onkin tehty pidätysmääräys. Sudan ei ole ICC:n jäsenvaltio, ja se on pyrkinyt diplomatiallaan Afrikan unionin sisällä saamaan myös muita Afrikan maita vetäytymään instituutiosta.

Verkko Bashirin ympärillä kuitenkin kiristyy, sillä syrjäyttämisen jälkeen hänet tuomittiin vankeusrangaistukseen korruptiosta, ja viranomaiset tutkivat parhaillaan myös vakavampia rikoksia. Keski-Afrikan tasavalta puolestaan on luovuttanut ICC:lle janjaweedien komentajan Ali Muhammad Ali Abd-Al-Rahmanin.

YK:n rooli

YK on seurannut Darfurin konfliktia hyvin tarkkaan ja tukenut paikallisia rauhanaloitteita monin tavoin. Useat YK:n järjestöt ovat tarjonneet apuaan konfliktin alusta alkaen. YK:n pakolaisjärjestö (UNHCR) ylläpitää pakolaisleirejä Darfurissa ja Tšadissa. Myös YK:n elintarvikeohjelma WFP on osallistunut avustustyöhön Darfurissa.  

Alun perin Darfurin rauhanturvaoperaatio oli Afrikan unionin (AU) oma operaatio (AMIS). Darfurin AU-joukot olivat kuitenkin suhteellisen vähälukuiset ja niiltä puuttui tarvittava voima, valtuutus ja välineistö tilanteen hallintaan saamiseksi. Sudanin hallitus toivoi, että AU saisi YK:lta varoja omien joukkojensa toimintaan. Vuonna 2006 YK päätti korvata asteittain AU:n voimia. Sudanin hallitus kuitenkin vastusti tätä, ja lopputuloksena kompromissina vuonna 2007 syntyi UNAMID. UNAMID on YK:n ja Afrikan unionin ensimmäinen yhteisoperaatio. Sen tavoitteena on suojella siviilejä, tarjota humanitaarista apua, valvoa sopimusten täytäntöönpanoa ja tukea rauhanprosessia. 

Kansainvälisen yhteisön painostus Sudanin suuntaan on ollut valtaisaa. Kiina, joka on Sudanin tärkeä kauppakumppani, painosti Sudania, jotta AU- ja YK-joukot saatiin tekemään maassa yhteistyötä. Joukkojen valtuudet eivät kuitenkaan riitä riitelevien ryhmittymien riisumiseen aseista, joskin niillä on tarpeen tullen lupa puolustaa siviiliväestöä, avustustyöntekijöitä ja itseään voimakeinoin. UNAMID-operaatio on saanut osittaista jalansijaa maassa, mutta Sudanin talous ja infrastruktuurin rakentaminen on yhä yksi alueen suurimmista haasteista.

 

Lähteet: YK, OCHA, BBC, Helsingin Sanomat, Euroopan parlamentti

Aiheeseen liittyvät maat ja konfliktit  

Lue konfliktiin osallistuneiden maiden maaprofiilit:

Lue konfliktiin liittyvät konfliktiprofiilit:

 

YK-aiheisia linkkejä:

Teemakartta Sudanista YK:n satelliittiohjelman UNOSAT:n kautta

YK:n uutispalvelun kokoomasivu Sudanista 

YK:n humanitaarisen uutispalvelun kokoomasivu Sudanista