[[suggestion]]
Kosovo
Kosovo

Keskeiset luvut ja tiedot

Pääkaupunki

Pristina

Etniset ryhmät

albaaneja 88 %, serbejä 7 %, muita 5 % (bosniakkeja, goraneja, romaneja, turkkilaisia, aškaaleja, egyptiläisiä)

Kieli

albaani (virallinen kieli), serbia (virallinen kieli), bosnia, turkki, romani

Uskonto

muslimeja, serbialaisortodokseja ja roomalaiskatolilaisia

Väkiluku

1,8 miljoonaa

Valtiomuoto

tasavalta

Valuutta

euro

Kansallispäivä

17. helmikuuta

Maantiede

Kosovon rajanaapuri pohjoisessa ja idässä on Serbia, etelässä Makedonia, lounaassa Albania ja lännessä Montenergo. Maalla ei ole omaa rannikkoa. Ilmasto on mantereinen lämpimine ja kuivine kesineen ja kylmine talvineen. Kosovo on vuoristoinen maa. Korkein huippu on 2656 metriin kohoava Deravica-vuori. 39,1 % maapinta-alasta on metsää, 52 % maanviljelykäytössä.

Historia

Keskiajalla Kosovo oli serbivaltakunnan ydinaluetta. Vuonna 1389 ottomaanit valloittivat alueen serbeiltä, ja alueelle muutti turkkilaisia ja albaaneja. Alue oli osana Osmanien (Ottomaanien) valtakuntaa 500 vuoden ajan, vuoteen 1913 saakka: tuolloin se jaettiin Serbian ja Montenegron kesken. Kun ns. toinen Jugoslavia (Jugoslavian federatiivinen kansantasavalta) luotiin toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1946, Kosovosta tuli hallinnollisesti serbialainen provinssi. Vaatimukset Kosovon itsenäisyydestä kasvoivat 1980-luvulta lähtien, ja Serbia kiristi otettaan alueella. Yli miljoona Kosovon albaania pakeni tai karkotettiin maasta. Siviilejä kohtaan tehtyjen julmuuksien vuoksi Nato päätti tehdä ilmahyökkäyksen Kosovoon maaliskuussa 1999. Kesäkuussa serbiarmeija joutui pakenemaan alueelta. YK otti alueen hallintaansa ja Nato-joukot poistuivat alueelta.

Kosovo julistautui itsenäiseksi 17. helmikuuta 2008, mutta Serbia katsoo Kosovon olevan edelleen yksi sen maakunnista. YK:n Haagin kansainvälinen tuomioistuin päätti heinäkuussa 2010, että Kosovon itsenäisyysjulistus ei ole rikkonut kansainvälisiä lakeja.

Yhteiskunta ja politiikka


Kosovossa on jännitteitä etnisten ryhmien, etupäässä Kosovon albaanien ja serbien välillä. Ennakkoluulot ja keskinäisen luottamuksen puute ovat jatkuneet jo vuosikymmeniä. Kosovossa asuvat noin 120 000–150 000 serbiä ovat sodan jälkeen pelänneet albaanien kostotoimia. Vähemmistöt, esimerkiksi romanit ja aškaalit, ovat myös syrjittyjä. Kosovossa on sodan jälkeen ollut suuria ongelmia järjestäytyneen rikollisuuden, huumeiden salakuljetuksen ja ihmiskaupan kanssa. Työttömyys on maassa suurta.

Kosovossa on parlamentti, jossa on 120 kansanedustajaa. Paikoista 10 on varattu Kosovon serbeille ja 10 muille vähemmistöille (mm. bosniakit, romanit). Parlamentti valitsee presidentin ja pääministerin. Serbienemmistöisissä maakunnissa paikallisviranomaiset ovat perustaneet ”vaihtoehtoisen” Community Assembly of Kosovo and Metojiha -parlamentin, joka tunnustaa Kosovon itsenäisyyden, mutta ei maan virallista parlamenttia ja hallitusta.
Serbia ei ole tunnustanut Kosovon itsenäisyyttä, mutta maiden suhteet ovat alkaneet normalisoitua vuonna 2013 EU:n johdolla neuvotellun sopimuksen jälkeen.

Talous ja kaupankäynti

Kosovo on viime vuosina kehittynyt kohti vakaampaa markkinataloutta, mutta se on edelleen riippuvainen kansainvälisen yhteisön taloudellisesta ja teknisestä avusta. Noin 14 prosenttia bruttokansantuotteesta on lähtöisin ulkomailla, erityisesti Saksassa ja Sveitsissä, asuvilta Kosovon albaaneilta. Kosovo on Euroopan löyhimpiä maita: keskimääräiset vuositulot ovat 2 500 dollaria. Työttömyys on noin 40 prosenttia. Maatalous on tuottamatonta ja maaseudulla on pulaa teknisestä osaamisesta. Kosovo on Maailmanpankin ja Maailman valuuttarahaston jäsen, ja se on onnistunut hidastamaan inflaatiota ottamalla rahayksikökseen euron.

Kartat

Tilastot

YK:n vuosituhattavoitteet Tältä sivulta löydät arvot maalle Kosovo koskien kaikkia indikaattoreita (viimeisin raportoitu vuosi). Tämän indikaattorin