Lesotho

Lesotho on Etelä-Afrikan enklaavi eli sisävaltio, eikä sillä ole muiden kanssa rajaa. Maa on pinnanmuodoiltaan moninainen: läntinen 1/4 siitä on tasaista, kulunutta ja hedelmätöntä ylänköä, ja itää kohti mentäessä maasto muuttuu vuoristoisemmaksi. Itärajan muodostaa Drakensbergin vuorijono, jonka korkein kohta kohoaa Thabana Ntlenyana kohoaa 3482 metriin. Idän alueiden maaperä on hedelmällistä tuliperäisyytensä vuoksi. Etelä-Afrikan kahden suurimman joen Oranjejoen ja Tugelan lähteet ovat juuri Lesothon vuoristossa.

Lesotho on luonnostaan melko puutonta aluetta, mutta maan luontainen ruohopeite on kärsinyt liikalaiduntamisesta ja pintavesien tulvinnasta. Ylänköalueilla on erityinen vedenhallintaprojekti, jonka tavoitteena on kontrolloida, varastoida ja ohjata vesiä Etelä-Afrikkaan. Vesivirtojen ohjaukseen liittyen Lesothossa on myös istutettu miljoonia eukalyptuspuita. Myös eroosion aiheuttama luonnon monimuotoisuuden hupeneminen vaivaa Lesothoa, jossa lajikirjo on luonnostaan huomattavasti naapurimaata Etelä-Afrikkaa suppeampi.

Nykyinen Lesothon alue oli 1600-luvulle asti khoisanien (bushmannien) asuttama, kunnes bantujen kansainvaellus toi alueelle uuden väestön. Maan lukuisat heimot yhdistyivät 1800-luvun alussa kuningas Moshoeshoe I:n vallan alle, ja hän rakennutti kuningaskuntansa Basutomaan helposti puolustettavissa olevalle ylängölle välttäen konflikteja naapurivaltakuntien kanssa diplomatian keinoin. Yhteiskuntaan sulautui ympäröivien alueiden sotien ja nälänhädän vaivaamia ihmisiä. Etelä-Afrikkaa asuttaneet hollantilaisperäiset buurit etenivät Orange-joen alueelle, ja Basutomaa joutui sotaan buurien kanssa vuosiksi 1864–1866. Kuningas haki apua briteiltä, ja maasta tuli Britannian protektoraatti vuonna 1868 ja siirtomaa myöhemmin 1880-luvulla. 1950-luvulla perustetut poliittiset puolueet ryhtyivät ajamaan maan itsenäisyyttä, ja Lesotho itsenäistyi perustuslailliseksi monarkiaksi 1966. Tästä asti maata hallinneen pääministeri Leabua Jonathanin valtakausi päättyi vallankumoukseen vuonna 1986. Tuolloinen kuningas Moshoeshoe II lähti maanpakoon, ja valtaistuimelle nousi hänen poikansa Letsie III. Valta vaihtui edelleen 1991 ja 1994.

Lesotho on perustuslaillinen monarkia, jossa kuninkaan valta on kuitenkin  muodollista. Hallitusta johtaa pääministeri, joka on toimeenpanovallan pää. Lainsäädäntövaltaa käyttää kaksikamarinen parlamentti, jonka ylähuone senaatti koostuu 11:stä kuninkaan valitsemasta edustajasta ja 22 päälliköstä, joiden jäsenpaikka periytyy suvussa.
Lesothon poliittinen tilanne oli pitkään itsenäistymisen jälkeen epävakaa, mistä ovat esimerkkeinä aikaisempi yksipuoluevalta sekä useat vallankumoukset ja levottomuudet. Vuoden 1998 vaalien jälkeen maa turvautui Afrikan unionin alaisen SADC:n joukkojen apuun järjestyksenpidossa, ja tilanne on sittemmin rauhoittunut. Oppositio on pitänyt vaaleja usein vilpillisinä, mutta kansainväliset tarkkailijat ovat hyväksyneet vaalit vapaina ja reiluina. Vuoden 2012 vaalien jälkeen maa sai historiansa ensimmäisen laajan kokoomahallituksen, jonka uskotaan istuvan seuraaviin vaaleihin vuonna 2017. 
Lesothon HIV- ja Aids-tilanne on huono: taudin levinneisyyden arvioidaan olevan yli 23 % eli kolmanneksi korkein maailmassa.

Etelä-Afrikan maantieteellisenä sisävaltiona myös Lesothon talous on hyvin kiinteässä yhteydessä naapurimaahan, ja monet työskentelevät Etelä-Afrikassa. Lesothon talous perustuu suurelta osin Etelä-Afrikkaan myydylle vesivoimalla tuotetulle sähkölle ja vedelle. Tärkeitä tulonlähteitä ovat myös tuotantosektori, etelä-afrikkalaisen tulliunionin SACU:n tulot, maatalous, karjanhoito ja Etelä-Afrikassa työskentelevien lesotholaisten rahalähetykset. 
Lesothon tärkeitä vientituotteita ovat timantit, villa ja mohair. Lesothon läntinen alankomaa on maatalouden keskittymä, ja puolet kotitalouksista elää viljelyllä ja karjankasvatuksella. Maatalous tuottaa kuitenkin vain noin 7 % bruttokansantuotteesta. Tärkein luonnonvara on vesi, jonka hyödyntämiseen suunnattu vuonna 1986 aloitettu kallis ja kansainvälisten pankkien tukema vedenhallintaprojekti on tehnyt Lesothosta samalla lähes omavaraisen sähköntuotannossa. Vesiprojektin on määrä olla valmis vuonna 2020. Projektia on arvosteltu sen aiheuttamien ympäristöongelmien vuoksi. Viime vuosina Lesotho on vienyt kasvavassa määrin kirjolohta Japaniin sushin raaka-aineeksi. Myös turismista saadut tulot ovat kasvussa.